Kivenlahtirock 2008

Kivenlahtirock. Tuossa nimessä soi nostalgian kumea kaiku. Viimeksi olen vieraillut kyseisillä festareilla piskuisena teininä, noin kymmenen vuotta sitten. Pienestä paikallisbändien ja rekkalava-estradin ilmaiskonsertista oikeaksi rockfestariksi aikuistunut tapahtuma avasi viime viikonloppuna monen rokkarin festarikauden. Perjantain ja lauantain aikana Marin pallokentälle Kivenlahden venesatamaan kerääntyi 8600 kesäisestä säästä nauttivaa juhlijaa. Lisäksi lauantaiaamuna samalla tapahtumapaikalla järjestetty Pikkukivirokki keräsi 3600-päisen yleisön.

Perjantai 6.6.

Amerikantuliaisina tuomastani jetlagista huolimatta olin hyvin innoissani kesän ensimmäisistä festareista. Helsinkiläistyneenä entisenä kivenlahtelaisena astuin vanhaan tuttuun kotobussiin ja osasin neuvoa entistä kotiseutuani tuntemattomat matkaseuralaiset automaatin ja kaupan kautta pääkallopaikalle. Festarialue – pienuudestaan huolimatta – toi useamman ensikertalaisen mieleen Ruisrockin rantamaisemansa takia. Aurinko paistoi ja kesäinen viikonloppu oli alkamassa, mikä käänsi portilla monituisia suupieliä riemunkaarelle.

Perjantai-iltapäivän nimekkäistä esiintyjistä huolimatta yleisö oli hieman vaisusti mukana, mikä lienee johtunut aikaisesta aikataulusta: monet tulivat paikalle suoraan töistä. Festariviikonlopun aloitti Scandinavian Music Group Espoo 550 –lavalla, jota kavereiden kesken myös päälavaksi kutsuttakoon. Keikka-ajankohtana perjantai-iltapäivä ennen ruuhkia ei valitettavasti ole otollisin, minkä vuoksi SMG:n keikka jäi monelta, myös allekirjoittaneilta väliin – valitettavasti. Skandinaavien jälkeen viereisessä Outokumpu-teltassa – olutteltan perällä – musiikkiaan tarjoili Ääni ja vimma 2008 –bändikisan finalisti White Lie. Festarialueen pienuudesta johtuen lavat olivast kätevässä asemassa toisiinsa nähden: kun päälavan edustalta kääntyi 180 astetta, avautuivat hyvät näkymät Outokummulle. Koska esiintymiset vuorottelivat näillä kahdella lavalla, päällekkäisiltä sulosoinnuilta vältyttiin. Kaljanjanoiset saivat nauttia Outokummun esityksistä anniskelualueen aitiopaikoilla, sillä alkoholin tuominen festarialueelle oli kokonaan kielletty. Tosin myös päälavan meininkejä ylsi oluthuoneen terassilta käsin ihailemaan.

Mokoman aloittaessa ennen viittä reportterimme olivat jo päässeet paikalle Kivenlahden sydämeen. Keikan aloitusajankohta oli kuitenkin edelleen hieman aikainen, joten yleisön saaminen railakkaaksi fanijengiksi oli työlästä. Herrat itse olivat kyllä liekehtiväisiä ja soittivat häpeämättömän kovan keikan. Lappeenrantalaispoppoon jälkeen yleisöä viihdyttivät Kivenlahden oma poikajoukko King Star, hittipitoisen keikan vankalla ammattitaidolla soittanut Egotrippi – joka meinasi yllättää yleisön tulkitsemalla Mokoman Takatalven – sekä Los Bastardos Finlandeses, joka oli illan positiivisin yllättäjä. Suoraviivaista raskasta rockia soittava kokoonpano, joka ainakaan allekirjoittaneille ei ollut entuudestaan tuttu, sai aikaan telttalavan täyttymisen Motörheadmaisilla veisuillaan. Viimeistään ruotsalainen Mustasch – festarin ainoa ulkomaalaisvahvistus – sai väkijoukon innostumaan. Energinen rokki sai kädet heilumaan ja jalat hyppimään tuossa ei kovinkaan viilenevässä kesäillassa.

Outokummun illan päätti Remu Hurriganes-kokoonpanolla, jonka jälkeen festivaalien viimeinen vieras CMX lurautti perinteisiä kaavoja noudattavan keikan. Soittolistalta löytyi vanhempaa tuotantoa, kuten Rautakantele ja Manalainen. Kuten arvata saattaa, keikka upposi yleisöön täydellisesti. Yrjänä kumppaneineen lopetti iltakymmeneltä: lähialueen asukkaiden nukkumameiningit oli otettu huomioon keikka-aikataulua suunniteltaessa. Juhlimisennälkäisille oli tarjolla jatkoklubi Kivenlahden keskustan Pub Nousuvedessä, jossa perjantai-iltana esiintyi Günther ja huimapäinen koira. Nuoremman väen askeleet suuntasivat kuitenkin viereiseen rantaan, joka on vuosikymmenet toiminut paikallisten teinien viikonlopunviettopaikkana. Koska Kivenlahti sijaitsee loistavien kulkuyhteyksien varrella, myös Helsinkiin pääsi vaivatta jatkamaan illanviettoa. Mitään varsinaista leirintäaluetta ei siis pääkaupunkiseudun festareille tyypilliseen tapaan ollut järjestetty.

Lauantai 7.6.

Sää pysytteli edelleen aurinkoisena, joskin hieman tuulisena. Päivän aloitti perheen pikkuväelle suunnattu ilmaistapahtuma Pikkukivirokki vankan esiintyjäkaartin turvin: päälavalla nähtiin Amura, Aarne Alligaattori ja viidakkorumpu sekä Tomi Pulkkinen ja kumppanit. Kahdelta siirryttiin tuimempiin tunnelmiin, kun Sturm Und Drang polkaisi keikkansa käyntiin tulkitsemalla Iron Maidenin ja Judas Priestin klassikoita – varma pienen lauantaiaamupöhnän poistaja. Alepa-rekka tarjosi festariväelle mahdollisuuden ostaa aamupalaa, mikäli se oli unohtunut, ja kaunis kesäilma tarjosi mahdollisuuden nauttia sen ulkosalla meren äärellä elävän musiikin soidessa taustalla. Läheiseltä Teboililta hankittu nesteytys ryyditti useita lähistön piknikkejä ja juomatta jääneet nautinnot pystyi kätevästi jättämään narikkaan festarialueelle mentäessä.

Sympaattisen pienelle festarialueelle ennen päälavaa ja Outokumpu-olutteltta –yhdistelmää oli saatu mahtumaan tarvittava määrä festarikojuja: tarjolla oli hattaraa, metrilakuja, neulamuikkuja ja puuhelmiä. Myös bajamajoja oli riittävästi muutamatuhatpäisen yleisön tarpeisiin. Tällä sisääntuloporttien läheisyydessä olevalla eteisalueella sijaitsi myös Meet in –teltaksi nimetty anniskelualue, joka trubaduureineen tarjosi rauhallisen vaihtoehdon istuskeluun. Iltaa kohden meno tosin yltyi sielläkin yhä riehakkaammaksi. Festarialueelta jäi kuitenkin puuttumaan paikkoja, joissa keikkoja olisi voinut kuunnella maassa istuskellen tahi makoillen – onneksi tämän puutteen pystyi korjaaman festarialueen ulkopuolella.


Päivä jatkui viime vuonna kaksi pitkäsoittoa julkaisseen Viikatteen voimin. Kevään keikkatauolla viettänyt yhtye avasi kesäkiertueensa Kivenlahdessa huomattavan rennon Kaarlen luotsaamana. Päälavalta Outokummun suuntaan suunnatessa korviin alkoi kantautua kokoajan suosiotaan kasvattavan joensuulaisbändi Stellan lyriikat. Joko Stellan vetovoimasta tai kuuman päivän aiheuttamasta nestehukasta johtuen kaljateltta täyttyi, ja järjestysmiehet joutuivat rajoittamaan sisääntulijoiden määrää niin, että jono telttaan kasvoi välillä pitkäksikin. YUP:n aloittaessa päälavalla teltta kuitenkin tyhjeni nopeasti, ja Puoskarit saivat runsaan ja energisen yleisön kuuntelemaan tarinoita muun muassa Suomen suurimmasta tv:stä, Puutarhurista, Domus Perkeleestä sekä Yövieraista.

Keikalla tapasimme myös pääkaupunkiseudulla asuvan tyttöporukan. Anne, Sini ja Hannis olivat saapuneet Kivenlahtirockiin fiilistelemään festaritunnelmaa, mutta toki myös esiintyjäkaartin vuoksi. Tytöt odottivat etenkin Stellan ja Jenni Vartiaisen keikkoja. Kivenlahtirockiin oli tullut lähdettyä lyhyen välimatkan takia, mutta myös siksi, että omien lempiartistien lisäksi muidenkin esiintyjäkiinnitysten lista oli vakuuttava. Festarialueen pienen koon tytöt kokivat hyväksi asiaksi: tiiviys tuo kaiken kätevästi lähelle.

Martikaisen Jarkon ja kumppaneiden jälkeen oli jälleen aika olutteltan ylibuukkauksen, aloittihan vanha kunnon Tuomari Nurmio keikkansa. Täpötäydestä tunnelmastaan huolimatta meno teltassa oli mukava ja musiikki korvia hivelevää. Kiittämisen arvoista oli, että Kivenlahtirockin aikataulu piti täydellisesti koko festareiden ajan, joten jos jossain välissä olikin eksynyt esimerkiksi Teboilille tankkaamaan, tiesi kuitenkin kokoajan, kuinka monen minuutin päästä näkemisen arvoinen yhtye aloittaisi. Näin ollen koko joukkiomme pääsi todistamaan muutaman bändin mentävän aukon jälkeen Kotiteollisuuden keikkaa ensi metreiltä – ja Hynysen eturivin lapsille kertomia juttuja siitä, mitä äiti ja isi öisin peiton alla tekevätkään.

Festarin päätösbändinä nähtiin Poets of the Fall, joka lopetti keikkansa lähes tarkalleen kymmeneltä. Osa yleisöstä oli siirtynyt jatkoille jo hyvissä ajoin ennen festariporttien sulkeutumista. Korviimme kantautui, että jatkoklubi Nousuvedestä istumapaikkaa haikailleet olivat lähteneet baariin jo Nurmion jälkeen soittaneen Jenni Vartiaisen keikalta. Oma joukkiomme suunnisti rantaan yhdessä nuorimpien festivaalivieraiden kanssa ja sulautui satojen festaria ”rantsusta” käsin seuranneiden joukkoon. Lämmin ilta antoi syyn juhlia Teboilin eväiden voimalla ainakin puoleen yöhön saakka. Jos lämmin ei säilynyt pelkän kesämielen ja kaljakielen avulla, tarjolla oli myös Capoeiraa sekä sukkahousujen päällepukemista farkkuja riisumatta. Rantsu nostatti vanhoille kivenlahtelaisille teinikesät mieliin. Muisteloita lähdettiin jatkamaan vielä Helsingin terasseille. Pienestä – tai meille tutumman Kivenlahtirockin mittakaavassa suuresta – merifestarista jäi sekalaiselle kokoonpanollemme lämpöinen mieli. Ja festarikausi avutui!



Teksti ja kuvat: Heli Fox, Kaisa Hauru, Jaska Kamila, Anna Kosonen, Roni Sahari ja Aija Soivanen