Finnish Metal Expo 2008

Tästä se taas lähtee. Nimittäin korkkaus vuoden festivaalitarjontaan. Finnish Metal Expo on saanut jo vaipat jalasta ja ikää tällä tapahtumalla on hienot neljä vuotta. Raskaan musiikin voittokulku jatkuu edelleen hyvin vahvana, ja sen voi hyvin aistia Kaapelilla. Lauantai oli jo ennakkoon myyty loppuun tarjonnan ollessa selkeästi valtavirtaisempi, ja perjantaillekin oli kuitenkin kävijöitä vähintäänkin kohtuullisesti. Itse olin aiemmista vuosista poiketen lähtenyt hyvissä ajoin liikenteeseen välttääkseni Kaapelin tuulitunnelin infernaalisen tuulen jonottaessani sisään. Mutta mitä vielä, hieno idea, joka ei ihan toiminut. Lippunsa ennakkoon hankkineet pääsivät mukavasti sisään saman tien meidän muiden nauttiessa ihanasta pakkasesta ja tuulesta Kaapelin pihalla. Sisään kuitenkin päästiin ja sekaannukset taisivat loppua lyhyeen, koska jonoilta vältyttiin loppuillasta.

PERJANTAI

Sotajumalan startti meni ulkona seistessä, mutta parin biisin perusteella voimakasta tuuttausta sieltä tuli. Yleisöä tässä vaiheessa ei vielä juurikaan ollut paikan päällä, tai se oli ainakin jakautunut voimakkaasti messualueen ja bändialueen kesken. Itsekin suuntasin Sotajumalan perään tutustumaan messualueelle, joka oli hyvin pitkälti viime vuoden kopio. Klinikat oli siirretty pois vanhalta lavalta, mikä oli positiivista alueella viihtymisen kannalta. Muuten levy-yhtiöt, festivaalit, soitinliikkeet, bändit, distrot, keikkajärjestäjät ja mustanpuhuva kansa täyttivät salin. Tiskeillä tavattiin tuttuja, tehtiin kauppoja ja toki koitettiin hieroa diilejäkin. Messupuoli on selkeästi ainakin itselleni FME:n parasta antia, mutta harmikseni alueen kiertää tunnissa ja siinäkin ajassa ehtii jo lätistä ties kenen kanssa. Ravintolapalveluiden kartoituksen ohella saimme todistaa myös tapahtuman hovibändi Cause For Effectin iloista fuusio grindcore -tulitusta. Viikonlopun aikana näin vähintään viisi kertaa tämän ilottelun ja kerta kerralta sitä oli tullut seuraamaan aina vaan enemmän ihmisiä. Bändi viihtyi ja yleisö viihtyi, joten hyvä veto FME-organisaatiolta.

Klinikat oli tosiaan tänä vuonna siirretty Valssaamon ja Zodiakin puolelle, mikä oli kaikkineen loistava veto. Yleisöä mahtui enemmän katsomaan ja muutenkin homma pysyi paremmin kasassa, kun paikalle tuli lähinnä niitä, joita asia todella kiinnosti.

Paluu livepuolelle meni joensuulaisen Discardin merkeissä. Modernia thrashia tarjoileva yhtye sai jo yleisönkin mukaan paremmin. Ilmeisesti niinkin paljon, että ainakin laulajaa hirvitti spiikkien perusteella. Jotenkin mielestäni tänä vuonna soundipolitiikka oli saatu toimimaan paremmin hankalaksi todetussa Kaapelin isossa hallissa. Tai ehkä sitten syynä oli sekin, että tänä vuonna korvatulpat löysivät tiensä ihan korviin saakka eivätkä jääneet odottamaan parempia päiviä takintaskuun narikassa. Ilmassa oli tiettyä odotuksen makua, kun seuraavaksi lavan tulisi ottamaan haltuun kovan livebändin titteliä pitävä yhdysvaltalainen Municipal Waste. Thrash voi olla myös hauskaa, ja sen nämä osaavat tuutata pihalle mahtavalla intensiteetillä. Lavan edusta oli yksi suuri circle-pitti, joka ylläpidettiin hyvässä hengessä ja hymyssä suin. Keikka oli silkkaa hyväntuulista pieksentää alusta loppuun eikä setin lyhytkestoisuuskaan päässyt liiemmin haittamaan, koska tässä ajassa bändi todisti jo harvinaisen hyvin osaamisensa. Tämän kyllä näkisi Suomessa mielellään uusiksikin jollain mukavalla klubilla.

Ennen seuraavaa bändiä lavalla juoksutettiin lähinnä Mokomaa, mutta ei kuitenkaan soittamisen merkeissä. Kyseessä olivat vuosittaiset Finnish Metal Awardsit, joista Mokoma onnistui nappaamaan peräti kolme voittoa. Nightwish sai myös kaksi palkintoa, joita bändi ei päässyt kuitenkaan pokkaamaan keikkakiireiden takia. Myös tuorein Idols-voittaja Ari Koivunen palkittiin vuoden tulokkaana vuolaiden buuauksien kera. Kansa on puhunut.

Ruotsalainen viiksipartio Mustasch paini teknisten ongelmien kanssa lavalla, mutta sai silti kaikesta kiukuttelusta ja epäonnesta huolimatta yleisön mukaansa rokkaavaan menoonsa. Ongelmat kuitenkin söivät biisin tai kaksi settilistasta, joten keikka tuntui aika mitättömän lyhyeltä. Onneksi ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun kyseisen yhtyeen livenä näin. Keikan aikana loputkin ihmettelijät häädettiin messupuolelta nauttimaan bändeistä. Yleisöä alkoikin olla hurjasti lavan edessä ja tähän oli syynsä. Seuraavana lavalle tulisi Suomen mahti maailmalla, Turisas. Keikka lähti sykähdyttävästi käyntiin kera pyrojen. Yleisö huusi ja bändi oli kuvainnollisesti tulessa. Vaikka bändi onkin kotimainen niin Suomessa Turisaksen keikat ovat pienoinen harvinaisuus. Tähän on viimeisen vuoden aikana tullut pienoista positiivista muutosta, mutta seuraavaksi bändi nähdään taas muualla Euroopassa. Keikan jälkeen Kaapelilta poistui hyvin tanssinut ja hauskaa pitänyt musta massa. Oli aika käydä lataamassa paristot seuraavan päivän koitoksiin.

LAUANTAI

Aamu valkeni perinteisesti päänsäryn saattelemana. Aikaa oli tuhlattavana reilustikin ennen ovien aukeamista, mutta silti paikalle pääsy oli yhtä hankalaa kuin aina. Uuden levyn julkaisuun valmistautuva Kiuas jäi siis heti kärkeen välistä, vaikka kovat oli puheet vielä edellisenä iltana. Nightwishinkin manttelinperijäksi tituleerattua Amberian Dawnia sentään ehdin katsomaan. Olen ilmeisen väärä henkilö kommentoimaan tätä yhtyettä, mutta ei vaan iskenyt niin yhtään. Lavaolemuskin oli hyvin mitäänsanomaton. Ehkä tästä vielä kasvaa jotain, mutta minuun se ei iskenyt. Olikin taas hyvä aika katsastaa messualueen tarjontaa. Mikään ei ollut muuttunut, paitsi että Tuskan ständillä oli vielä saatavilla erä lippuja erikoishinnalla kesän festivaalille. Pyörähdys alueen ympäri riitti siihen, että liput olivat loppuneet taas. Sama kaava toteutui taas ja huomasin jääväni suusta kiinni kaikkien tuttujen kanssa. Eilisen kaltaista buuausta ei yleisöstä kuultu, kun Ari Koivunen nousi lavalle bändinsä kanssa. Paikalle oli jo tässä vaiheessa kertynyt varmaan enemmän ihmisiä kuin perjantaina oli yhteensä. Ari tarjoili debyytin hitit ja parit uudetkin veisut kuulijakunnalle. Lauantain kattaus bändipuolella ei omaan makuhermoon oikein osunut ja luppoaikaa tuntuikin olevan enemmän kuin laki sallii. Fakta on kuitenkin se, ettei näkemistä riitä, jos molemmille päiville on piletit hommannut. Tämä korostuu varsinkin, jos bändit eivät jaksa sykähdyttää. Tähän helpotusta tuovat toki ravintolan palvelut, mutta ei niitä tuopin pohjiakaan jaksa kokoajan katsella. Varsinkin kun tuo toiminta koituu pidemmän päälle varsin kohtalokkaaksi, lompakolle ja keholle.

Norther on ollut tapetilla viime aikoina uuden levytyssopimuksen ja albumin myötä. Bändi olikin illan annista näitä harvoja hieman kiinnostavampia tapauksia. Bändi keräsi nimmarisessioon aivan älyttömät jonot, ja kyllä sitä väkeä oli keikkaakin tullut katsomaan sankoin joukoin. Kulkuyhteys messualueen ja keikkapuolen välillä meni keikan aikana aivan totaalisesti tukkoon, ja sama toistui joka keikan aikana tämän jälkeen. Norther tarjoili keikallaan lähinnä uuden levyn materiaalia, olihan tämä samalla uuden levyn julkaisutilaisuus. Ja kyllähän kaverit jotain ovat tehneet oikein, koska vastaanotto oli näinkin hyvä. Seuraavalla viikolla kiekko napsahtikin Suomen viralliselle albumilistalle suoraan sijalle 5.

The Scourger oli valitettavasti juuri sitä, mitä moderni thrash metal edustaa tänään: muovista ja valmiiksi pureskeltua. Onneksi sentään yhtyeen livemenoon oli saatu hieman eloa ja liikkuvaisuutta. Vaikka kantani on tämä, se ei silti poista sitä faktaa, että keikkaa oli katsomassa iso yleisö, joka eli hyvin mukana läpi keikan. Tämä hieman pureskellumpi linja oli selkeästi koko päivän teema, joka tosin näytti purevan hyvin yleisöön. Ero perjantain ja lauantain yleisön välillä olikin jollain tavalla melko suuri. Lauantaina paikalla tuntui olevan enemmän vain hevibuumin paikalle tuomia ihmettelijöitä ja nuorempaa polvea noin muutenkin. The Scourgerin jälkeen lavalle marssitettiin harvakseltaan Suomessa keikkaileva Korpiklaani. Paha sanoa oliko Korpiklaanin keikalla lauantain suurin yleisö, mutta meno oli ainakin mitä parhain.

Illan artisteista oli jäljellä enää ruotsalainen Soilwork ja levynjulkaisuaan juhliva Stam1na. Näistä ensiksi mainittu soitteli allekirjoittaneen jo niin nukuksiin, että joukkoliikenteen tuomat mahdollisuudet kuljettivat väsyneen toimittajan kotiin. Tuskin Stam1nastakaan olisin juurikaan hyvää löytänyt, koska en voi sietää heidän musiikkiaan.

Tämän vuoden FME oli siis takana. Käteen jäi tolkuton määrä kuvia bändeistä, paljon uusien ja vanhojen tuttujen näkemistä, tyhjä lompakko ja väsymys. Itse kaipaisin lähinnä messualueen suurentamista, mutta liekö näytteilleasettajia tarjolla enempää kuin nyt jo oli. Tapahtuma toimii kuitenkin hienosti festarikauden avaajana, vaikka sisätiloissa toimiikin.

Teksti ja kuvat: Roni Sahari