DBTL 2007

Kuusipäiväiseksi venytetty DBTL juhlittiin välillä sateisessa ja välillä aurinkoisessa säässä. Tiistaista torstaihin tapahtuma tarjosi ohjelmaa vain täysi-ikäisille, pääosin Foster'sin sponsoroimassa pääteltassa. Perjantaina avattiin ikärajaton The Alue, jossa musiikin lisäksi pystyi muun muassa seuraamaan kännisten katulätkäpelaajien toilailuja. Festarin henkilökunta oli ystävällistä ja asiansa osaavaa, mutta kireät aikataulut, liian ahtaat tilat ja eri alueiden erilaiset sisäänpääsyvaatimukset aiheuttivat ajoittain ongelmia.

Tiistai 24.7.2007

Alkuillasta sateinen ja ankea ilma kirkastui iltaa kohti ja useiden ihmisten spekuloinnit tyhjästä teltasta osoittautuivat vääriksi. DBTL:n juhlavuosi alkoi ryminällä, kun brasilialainen Sepultura esiintyi
festarialueen pääteltassa (eli alueen ainoassa teltassa.)



Lähes tuhatpäinen yleisö koostui pääosin raavaista miehistä ja sekaan eksyneiden neitojen oli melko mahdotonta nähdä kookkaiden hartioiden takaa, mitä lavalla tapahtui. Teltassa oli kuitenkin väljää ja halutessaan pääsi helposti lavan etualalle nuuhkimaan meininkiä. Vaikkei mitään olisi nähnytkään, tunnelma puhui puolestaan. Varsinkin vanhemmat biisit, erityisesti Refuse/Resist ja Roots Bloody Roots, upposivat yleisöön. Puolitoistatuntisen setin jälkeen tapahtuma oli ohi. Sepulturalle olisi kaipailtu lämppäribändiä, nyt hintavahko (28 euroa) keikka tuntui lyhyeltä.



DBTL:n tiistai-ilta jatkui edelliseen esiintyjään verrattuna melkoisen eri yleisölle suunnatulla Varaslähtöklubilla Vegas Night Clubissa. Klubin teemana oli Kesä 88! ja nostalgiaa parin kymmenen vuoden takaa tarjoilivat Clifters ja Kelpo Pojat.



Cliftersin Elekieltäja Leikkikalu sekä muut coverit innostivat tanssimaan ja Jiri Nikkisen sooloprojektin biisi Läpinäkyvää oli livenä tuhannesti rokimpi kuin levyltä. Aikaisin seuraavana aamuna odottaneet päivätyöt pakottivat lähtemään kohti höyhensaaria ennen kuin Kelpo pojat edes pääsivät kiipeämään lauteille.

Keskiviikko 25.7.2007

DBTL:n toinen päivä starttasi aikaisin iltapäivällä, vain hieman kello 16 jälkeen, ja osa yleisöstä saapuikin paikalle suoraan töistä. YUP:n riveistä sooloilemaan irtaantunut Jarkko Martikainen joutui soittamaan melko tyhjälle teltalle.



Tämä ei haitannut, sillä keikka oli muutenkin kovin erilainen kuin rockmusiikkitapahtumat yleensä. Yleisö keskittyi kuuntelemaan nykypäivän trubaduuria hartaasti. Jokainen laulu kertoi oman tarinansa. Akustisen yhden miehen ja yhden kitaran esityksen soundit olivat kohdallaan, sanoista sai selvää ja näin mielenkiinto pysyi yllä vaikka ei olisi tuntenut biisejä ennestään. Nelisenkymmentä minuuttia kestänyt keikka jäi kaipaamaan ainakin paria kappaletta lisää.

Seuraavana pääteltassa esiintyi musiikkinsa keskiolutjatsiksi määrittelevä Sir Elwoodin Hiljaiset Värit. Aikaisen soittoajankohdan takia yleisöä ei ollut paljon ja yleensä niin tunnelmallisen bändin keikka oli lattea. Suurimpien hittien ajaksi tunnelma kuitenkin nousi hetkellisesti kattoa kohti, mm. Viimeisellä rannalla ja Perunamaa saivat niin bändin kuin yleisön innostumaan. Mieleen painui myös laulaja Juha Lehden huuliharppuilu.



Suhteellisen tuntematon nimi Crystal Extasy rokkasi täysillä. Turkulainen glamrockbändi apunaan sadekuuro veti teltan täyteen. Keikan aikana nähtiin myös DBTL:n ensimmäiset ja ilmeisesti ainoat pyrot.



Crystal Extasyn jälkeen pääteltassa nähtiin Apulannalta esitys, joka huokui energiaa sekä soittamisen ja esiintymisen iloa. Viime vuosina melko tylsiäkin keikkoja soittanut bändi aloitti turhia kursailematta perinteisesti Mitä kuuluu -biisillä ja jatkoi Syövällä ja Viivakoodeilla käyden läpi koko hittirepertuaarinsa. Yleisö oli selkeästi normaalia Apulannan keikkayleisöä vanhempaa - silti laulut osattiin sanasta sanaan. Onneksi kaikki eivät tunkeneet jo ahtaaksi käyneeseen telttaan, joten myös ulkona terassilla rokattiin. Liikaa ja Anna mulle piiskaa otettiin vastaan jopa kiljuen - yhtä hyvän vastaanoton saivat myös uudemmat biisit, kuten Koneeseen kadonnut. Bändiltä on ollut todella hyvä ratkaisu karsia turha rekvisiitta (kaavut, arkut, vampyyrit yms. mitä keikoilla on aikoinaan nähty) pois ja keskittyä raakaan rokkiin.



Pääteltan keskiviikon päätti 2000 katsojaa kerännyt Tommi Läntisen Boycott. DBTL-meininki jatkui yömyöhään jokirannan liepeillä. Lähes täyden ravintolalaiva Donnan sai yhdeksän maissa keikkumaan turkulainen Traffic Island soittaessaan erityisen onnistuneen setin. Night Club Vegasissa vietettiin Yksinäisten iltaa teemalla Kodittomien miesten ilta, rakkaudella. Esiintymässä nähtiin mm. Juliet Jones ja Aleksi Ojala.

Torstai 26.7.2007

Aurinkoisen torstain avasi joensuulainen yhtye Stella, joka nousi suomalaisten tietoisuuteen biisillään Piste. Katri Ylanderin esitettyä sen Idols-kilpailun semifinaalissa. Stellan esiintymisaika oli hyvin lyhyt ja seuraavana esiintyi Martti Servo & Napander.



Servo yllätti heti alkukeikasta pyytämällä taustalaulajikseen Paulan ja Miran. Katsojat hieraisivat silmiään muutaman kerran, mutta totta se oli - PMMP:n tytöt astelivat lavalle. Tytöt lumosivat somalla koreografiallaan ja Marttikin antoi parastaan. Teltassa oli juuri sopivasti porukkaa, jotta katsomossa mahtui tanssimaan. Vaikka iskelmälle oli varattu esitysaika jo iltapäivästä, vallitsi paikalla riemukas tunnelma. Yleisö ei ollut vielä änkyräkännissä, mutta uskaltautui kuitenkin laulamaan mukana antaumuksella. Varsinkin Ufo tarjosi kaakaon ja Mikä on kun ei taidot riitä kajahtivat ilmoille täysillä.



Martin jälkeen teltassa jatkoi Lännen-Jukka String Band. Banjo J. Karjalaisen, viulu Ninni Poijärven ja kitara Mika Kuokkasen käsissä soivat komiasti. Suomalaisen ja amerikkalaisen kansanmusiin yhteensovittaminen sujui yhtä loistavasti livenä kuin levylläkin. Erityisen riemastuttava oli Piupali Paupali-ralli.



Tähän mennessä oli teltassa saanut tanssia vapaasti - vasta Viikate sai paikalle yleisöä ahtauteen asti. Tuttuun tapaan keikan introna soi Haaskalinnut saalistaa. Kaarlen patsastelu sulatti eturivin tyttöjen sydämet ja "Oi Kaarle" huokauksia kuului monesta suusta.



Bändi soitti melkein koko uusimman levynsä, mutta mukaan mahtui myös vanhempia klassikoita, joista aivan loistavia olivat Ei ole ketään kelle soittaa ja Yön seutu. Jostain syystä etualalle oli eksynyt myös henkilöitä, jotka eivät ilmeisesti normaalisti käy keikoilla. Jo käden pystyyn nostaminen aiheutti kamalaa mulkoilua - saati jos yritti liikkua musiikin tahdissa.

Yleisön reagoinnin perusteella illan pääesiintyjä oli The 69 Eyes. Bändiä odotettiin lavalle kuin kuuta nousevaa (jätkät aloittivat myöhässä). Keikka alkoi ponnekkaasti Never Say Die -biisillä. Liioitellut rokkielkeet saivat yleisön villiksi. Setti sisälsi kaikki hitit ja olikin biisien puolesta aika yllätyksetön.



Keikalla kuultua: "Mitä vanhemmaksi mä tulen, sitä rankempaa musiikkia mä kuuntelen. Nytkin mun äiti on ihan kauhuissaan, kun tää 69 eyes on mun ihan lempparibändi" (Nainen, n. 30 vuotta).

Pääteltan torstain viimeinen esiintyjä oli Neljä Ruusua. Alangon Ilkalla oli niin paljon virtaa, ettei juuri pysynyt paikoillaan. Musiikissa energia ei niinkään välittynyt, meno latistui teltan keskivälin paikkeilla lähes kokonaan. Teltasta valuikin porukkaa ulos kaljalle.



Kaiken kaikkiaan torstai oli meininkiä täynnä, paikalla oli yli 3000 henkeä ja Teltta-alue oli lähes loppuunmyyty. Kaupungissa oli festarin ympärille rakennettu paljon muutakin kulttuuriohjelmaa: Hunter's Inn ravintolassa järjestettiin yllättävän suosittu Runoklubi ja Vegasissa Yksinäisten ilta teemalla Isoäiti, miksi sinulla on noin suuri suu? esiintyjinä mm. Lemonatorista tuttu Lasse Kurki.

Perjantai 27.7.2007

Perjantaina satoi taas. Ankeasta ilmasta ja aikaisesta soittoajasta johtuen Husky Rescue joutui esiintymään lähes tyhjälle teltalle. Väsyneen oloista yleisöä ei ainakaan piristänyt eteerisen ja unisen kaunis poppi. Bändi on taidokas ja keikkakin sujui mallikkaasti, mutta chillausmusiikki ei oikein toiminut päivän käynnistäjänä. Kaikesta huolimatta tuore hitti Nightless Night sai jo vähän tanssijalkaa vipattamaan.



Lavalle kapusi hetken kuluttua Don Johnson Big Band. Teltta tuntui räjähtävän energiasta taivaisiin, vaikka aloitusbiisin virkaa toimittanut Road olikin settilistan rauhallisemmasta päästä. Alusta alkaen silmänilona ja mukana laulamassa oli Emma Salokoski.



Lavalla nähtiin myös ilmiömäistä beatboxausta, kun Felix Zenger esitteli taitojaan. Illalla selkeästi varttuneemmalle väelle suunnatun ohjelmiston aloitti Muska.

Perjantaina aukesivat portit myös ikärajattomalle ja teltta-aluetta edullisemmalle The Alueelle. Jokilavan korkkasi Jippu, jonka perään jatkoivat Lissut. Laulava ratikkakuski Aarne Tenkanen yhtyeensä Tempuntekijät kanssa viihdytti yleisöä alkuillasta, ja keikan jälkeen Tenkasen ympärillä nähtiin festareiden pisin nimmarijono.

Pääteltassa illan piristeenä soitti Tijuana Taxi ja M.A. Numminen tutuissa esiintymisasuissaan sombrerot keikkuen. Yhteislaulutilaisuutta muistuttaneella keikalla kuultiin muun muassa Kuinka saisin rikki kookospähkinän ja Minä soitan harmonikkaa.



Myöhäisillassa esiintyivät teltan täyteen vetäneet naistähdet Anna Eriksson ja Paula Koivuniemi. Illan aikana myös Semmarit eli Seminaarinmäen Mieslaulajat esittivät mieskuoropoppiaan omasta rekastaan.



Teltta-alueen syrjään sijoitettu rekkalava oli ihan hullussa paikassa, sillä Semmareiden suosio olisi vaatinut paljon enemmän tilaa yleisölle. Toisen osuuden esityksistään Semmarit aloittivat valtavissa sumopuvuissa - mikä näky olikaan, kun miehet nämä puvut päällä juoksivat Teatterisiltaa pitkin Aurajoen yli. Huumori upposi yleisöön täysin ja on siinä jotain uskomattoman hienoa, kun komeat miehet laulavat kuorossa.

The Alueella perjantain loppuilta sujui Styles by the Laiturin merkeissä. DBTL:n toinen ulkomainen esiintyjä, jamaikalainen Prezident Brown esiintyi suomalaisen taustabändin kanssa. Vasta toista kertaa Suomessa vieraileva roots-reggae-tähti esiintyi rennon leppoisasti ja letkeä musiikki nosti hymyn jokaisen katsojan suupieliin. Prezident Brownin taustalaulajina olivat suloiset Wilja ja Yona.



Styles by the Laiturin päätti kotimainen sound system Black Bear Sound, jonka mukana esiintyivät mc:t Raappana, Asa, Laineen Kasperi & Kaucas sekä Suhinators feat. Puppa J. & Nestori.

Lauantai 28.7.2007

Edellisen päivän energisimmän aktin kanssa laulanut Emma Salokoski soitti Ensemblensä kanssa lauantain ensimmäisen keikan Jokilavalla. Teltta-alueella poutaisen lauantain aloitti Juicen muistokiertueella oleva Grand Slam. Yleisö eli koko keikan mukana, Viidestoista yö sai tunteet pintaan ja ihon kananlihalle.

Edellisenä iltana Vegasissa esiintynyt Kauko Röyhkä aloitti lyhyehkön keikkansa hiukan myöhässä tulkitsemalla Pelle Miljoonan biisin TV. Omien sanojensa mukaan Kaukolla ei ollut krapulaa, mutta katsomon puolella sitä taisi olla liikkeellä. Yleisö pysyi yllättävän vaisuna, vaikka pääteltassa kuultiinkin sekaisin uutta ja vanhaa muun muassa Kevät, Lauralle, Paska kaupunki, Shangri-la ja 50-luvun kerrostalot.



Samaan aikaan The Alueella rämisteli Dead by Gun. Silotellulta Sex Pistolsilta näyttäneellä bändillä oli hyvin ujon oloinen yleisö - lavaa uskallettiin lähestyä vasta Chris-solistin niin käskettyä. Yritys päästä eroon trendipunkkari-imagosta kääntyi bändiä itseään vastaan, kun kehotus "Käykää pöllimässä meidän levy Anttilasta - levy-yhtiölle ei penniäkään!" kuulosti liian harjoitellulta. Keikalla oli kuitenkin reipas meno ja musiikillisesti tämä täysin uusi tuttavuus yllätti ihan positiivisesti.



Pääteltassa aikataulu venyi entisestään ja mykistävän taidokas Von Hertzen Brothers aloitti myöhässä. Tästä huolimatta bändi soitti lyhyeksi jääneen settinsä täysillä ja keräsi telttaan fiilistelevän yleisön. Psykedeelisestä ja progeilevasta siirryttiin rankempaan rokkiin.



Von Herztzen Brothersien jälkeen lavalla veivasi tasapaksun keikan turkulaisten ylpeys Kilpi. Samoihin aikoihin, kun legendaarinen Havana Black soitti pääteltassa, aloitti Jokilavalla settinsä The Flaming Sideburns.



Bändi veti tulisen keikan, vaikka lavan edessä oli aivan tyhjää. Ilman yleisöä Fleimareiden ei tarvinnut soittaa, sillä katsojat rokkasivat huonosti sijoitetulla anniskelualueella, josta ei tahtonut kunnolla nähdä lavalle.

Pääteltassa Timo Rautiainen soitti vakuuttavaa, rankkaa mutta rauhallista rokkia aikuiseen makuun. Livenä meininki oli melko heviä ja toi mieleen jopa Niskalaukauksen ajat. Rumpuja paukutti tuttuun tapaan Jussi Lampi.



Keikalla kuultua: "Tää on se Havana Black, oon diggaillu tätä ihan nuoresta asti" (nainen, n. 40-v.).
"Hei kato! Voiks toi olla, on se, mitä hittoo, tuolla on Jussi Lampi soittamassa rumpuja. Se on siitä Vares -leffasta!" (Mies, n. 20 vuotta. Niskalaukaus t-paita päällä)

Väkisin tuotetun musiikin ystäville esiintyi The Alueella Idolsista tuttu Kristian Meurman. Lavan liepeille kerääntyneen yleisön pystyi jakamaan karkeasti kahteen ryhmään: keski-ikäisiin naisiin sekä ripariporukoihin. Jälkimmäisille keikka oli tietenkin elämys, Viidestoista yö ja muut leirillä opitut laulut heräsivät henkiin vakuuttavalta näyttävän rokkarin esittämänä.



Ennen keikkaa kuultua: "Ootan niin sitä, kun täällä soittaa se ihana Kristian Meurman. Sillä on se tosi hyvä laulukin, se "kesäyö". (nainen, n. 20 vuotta)

Pieni ja pippurinen Irina houkutteli teltan ja melkein koko teltta-alueen tupaten täyteen, vaikka oli juuri muutama viikko sitten esiintynyt turkulaisille Ruisrockissa. Keikka-aikataulujen pettämisestä huolimatta yleisö otti Irinan riemulla vastaan ja niin tutut vanhat kuin uudet biisit kirvoittivat yleisön yhteislauluun. Mukana lauloivat kaikki - Irinassa tuntuu olevan tarpeeksi rokkia miehille ja poppia naisille. Hurjimmin saivat yleisön mukaan keikan aloittanut, Irinan uusin sinkku Miksi hänkin on täällä? sekä vanhat tutut Älä sano mitään, Hiljaisuus ja Älä riko kaavaa.



Viimeisenä esiintynyt Dingo sai kaikki Turun takatukat kaivautumaan kännipäissään koloistaan ja meno oli sen mukaista. Nipan esiintyminen oli hieman hakusessa ja sanatkin pääsivät välillä unohtumaan - onneksi yleisö osasi tarpeen tullen paikata. Miksaajaa ei kiinnostanut desibelit ja jokirannassa viimeisenä soittanut bändi olikin koko festarin ainoa, joka rikkoi tapahtumalle asetetut melurajat. Yleisön hurraamisesta huolimatta encorea ei soitettu, ja pettymyksestä tulistuneet, käytöstavat unohtaneet fanit heittelivät lavahenkilökuntaa tölkeillä ja muulla roinalla.

DBTL Goes Extreme

Tänä vuonna festarille oli 20-vuotisjuhlan kunniaksi valittu teema DBTL goes Extreme. Teema oli festareilla yllättävän vähän esillä. Ennakkoon mainostetut hurjat extreme-temput oli piilotettu niin hyvin, että niiltä saattoi välttyä kokonaan. Perjantantaina "Pohjolan Houdini" Jari Tapanaisen piti esittää upotus-temppu, mutta Aurajoessa oli liian vähän vettä. Näin ollen lauantaiksi kaavailtu riiputus-temppu nähtiinkin ensin. Surkean tiedotuksen vuoksi suurelta osalta kiinnostuneista temppu jäi näkemättä, sillä esitysaika siirtyi kahdella tunnilla eteenpäin. Lisäksi tempun oli tarkoitus tapahtua Teatterisillan välittömässä läheisyydessä, mutta sillalta ei kahlekuninkaan sitomispaikalle nähnyt ollenkaan.

Lauantaina oli Tapanaisen hukutusyrityksen vuoro. Kahlekuningas kiinnitettiin useilla käsiraudoilla ja kahleilla ankkuriin, jonka jälkeen hänet laskettiin Aurajoen syvyyksiin. Minuutti ja 20 sekuntia myöhemmin Tapanainen nousi pintaan täysin kunnossa ja vapaana kahleista.



Ohjelmassa mainittua Extreme-lavaa ei edes ollut olemassa, temput tehtiin Foster's pääteltan lavalla. Esityksissä nähtiin mm. miten nauloja lyötiin nenään ja motorisahalla jonglöörattiin. Extreme-teema tuntui melkoisen turhanpäiväiseltä, varsinkin kun se jäi pahasti muun ohjelman jalkoihin. Ensi vuotta ajatellen järjestäjien kannattaisi ottaa teemaksi Iskelmätähdet pois rockfestareilta.

Teksti: Maija Heino ja Simo Ylijoki
Kuvat: Simo Ylijoki