Raumanmeren juhannus 2007

21.06.-24.06.2007

Tässä useamman metallipainotteisen festariraportin vastapainoksi, jos ei nyt herätysjuhlia lasketa, niin toista ääripäätä edustava Raumanmeren juhannus eli RMJ. Tosin kyllä Raumallakin (suomalaista) musiikkia löytyy laidasta laitaan. Tänä vuonna samoilla festareilla soittivat mm. Stam1na, Mokoma, Viikate, The Rasmus, Antti Tuisku, Tiktak, PMMP, Steen 1, Notkearotta sekä kasa eri DJ:tä.

Minunhan ei pitänyt lähteä tänne ollenkaan. Viime vuoden Ilosaaressa päätin, että olen liian vanha lähtemään mihinkään festareille enää tänä kesänä. No ensin oli Provinssi ja nyt sitten tännekin. Ei kaduta.

Raumalla on tullut yleensä oltua pienemmällä porukalla ja nytkin olin lähdössä yhden kaverin kanssa kahdestaan. Autossa oli tilaa ja kaverini päätti tarjota auttavan kätensä jollekin kyytiä vailla olevalle festarimatkalaiselle laittamalla kyyti-ilmoituksen nettiin. Näinä ilmaston lämpenemisen aikoina voin ehdottomasti suositella muillekin jotka meinaavat matkata puolityhjällä autolla. Ainakin jos sattuu käymään niin onnekkaasti että kyytiin osuu huippu tyyppi kuten meillä. Kiitos vain mahtavasta festariseurasta.

Ilmaston lämpenemisestä puheen ollen päivisin ilma lämpeni niin, että välillä oikein pahaa teki. Suojana sai kelvata naapurin jättiteltan tekemä varjo. Öisin sen sijaan oli aivan tolkuttoman kylmä. Varsinkin ensimmäinen yö oli melkoista horroria. Kaverini oli päättänyt tuoda jonkun festaritytsyn telttaamme yötä viettämään. Ystävällisenä poikana tarjouduin menemään autoon nukkumaan. Voin sanoa, että siellä oli hyvin kylmä. Ei ollut lämpöä kuulemma irronnut teltassakaan.

Raumalla on yleensä keskitytty paljon kaikkeen muuhun kuin esiintyjiin. Jotta edes jotain näkisi, olimme päättäneet jo etukäteen valita joka illalta yhden bändin jota varmasti käymme katsomassa. Ensimmäisen illan pääesiintyjän paikalla esiintynyt Tiktak veti takuuvarman perussetin. Yleisöllä oli sanat hallussa ja Satuprinsessan aikana Petran ääni peittyikin yleisömeren mölvintään. Allekirjoittanut ei varmasti jäänyt hiljaisimmaksi.

Toisena iltana oli vuorossa Apulanta. Heinolan ihmeiltä on joinain vuosina nähty vaikka kuinka suureellisia teatteriesityksiä. Tänä vuonna yhtye oli tyytynyt siihen minkä se parhaiten osaa eli tutut biisit läpi parin perin tonimaisen välispiikin siivittämänä. Hyvää rokkiahan se oli ja yleisö tykkäsi.

Kolmannen illan festariohjelmasta ympyröity PMMP esiintyi jo vähän vajaa kymmenen ja meinasi tulla kiire. Paikalle kuitenkin kerittiin ja bändi ei pettänyt. Raskaana oleva Mirakin jaksoi pomppia ihan entiseen malliin ja bändi saa minun puolestani pitää "Suomen parhaimpiin lukeutuva livebändi" tittelinsä.

Tiktakin, Apulannan ja PMMP:n lisäksi yhtään muuta ei tullut katsottua kokonaan, eikä muista bändeistä siitä johdosta ole juuri sanottavaa. Ainiin paitsi, olisihan se suurimman ennakkokohun aiheuttanut Pamela varmaan pitänyt nähdä, vaikka henkilökohtaisesti en kyllä pysty käsittämään mitä se festareilla yleensä teki. No missasin joka tapauksessa koska missään ei lukenut milloin on tämän povimamman vuoro. Ei nyt voi sanoa että ihan kamalasti harmittaisi.

Lieneekö Pamela maksanut niin paljon, että rannekkeissa Sedu oli päättänyt säästää. Normaalien kangasrannekkeiden sijasta RMJ:ssä oli muoviset onnettomalla kiinnityksellä varustetut rannekkeet. Itseltäni ranneke irtosi jo ensimmäisenä iltana kun olin kävelemässä festarialueelle. Portilla järjestysmies totesi, että tänne tarvitsisi myös rannekkeen näytettyäni hänelle tyhjää rannettani. Käveltyäni häkeltyneenä takaisin leirintäaluetta kohti löysin maasta rannekkeen (joka ei ollut edes omani) jolla sitten pääsin sisään. En tosiaan ollut ainoa jolta ranneke oli irronnut. Irronneita rannekkeita löytyi maasta useampiakin. Helteessä rannekkeet myös rupesivat sulamaan ja lilaa väriä tuhriutuikin vähän joka paikkaan. Rannekkeet olivat varmasti festareiden toiseksi suosituin puheenaihe.

Kuinka sitä tapahtuman keskiössä voikin tietää niin vähän? Heti perjantaiaamuna löydettyjen kolmen kuolleen jälkeen lähtivät jutut elämään ja festareiden edetessä kuolemaluvut kasvoivat ja mitä erilaisimpia kuolemia oli sattunut. Jossain vaiheessa lauantaina kuolleita taisi olla jo kahdeksan. Myös aika rankkaa mustaa huumoria oli ilmassa. Vasta kotimatkalla radiosta saimme kuulla totuuden ja kolmen ihmisen kuolleen. Aivan liikaa tietysti sekin.

Mutta ei kuolemista mielestäni järjestäjiä voi syyttää. Eihän järjestäjät siihen mitään voi jos jengi on umpitunnelissa. Rannekkeita lukuun ottamatta järjestelyt pelasivat hyvin. Suihkuista tuli lämmintä vettä, eikä sinne eikä baareihin juuri tarvinnut jonottaa, bajamajat tyhjennettiin joka päivä ja vesipisteissä oli vettä. Kaikesta kritiikistä ja junteista (missä muualla voit nähdä jonkun innostuvan kahdesta tappelevasta niin paljon että lähtee itse hakkaamaan riitapukareita?) huolimatta joku näissä(kin) festareissa vetää puoleensa niin, että pakko aina tulla uudestaan.

ps. Sorry ettei ole kuvia. Kuka hullu tuonne nyt kameran ottaisi mukaan.

Teksti: Kasperi Rasilainen