DBTL 2011

Suomen vanhin kaupunkifestivaali, Down by the Laituri, järjestettiin 26.-31. heinäkuuta Turussa. Ensi vuonna 25 vuotta täyttävä festivaali oli vallannut jokirannassa sijainneiden festivaalialueiden ja paikallisten yökerhojen lisäksi Turun kaupunginteatterin ja Linnateatterin sekä Mikaelin kirkon metallimessuineen ja Seikkailupuiston lapsille suunnattuine ohjelmineen.

Tiistaina alkaneen kaupunkifestivaalin kahtena ensimmäisenä päivänä festivaalialueella, Linnateatterissa ja klubeilla nähtiin mm. Tumppi Varonen & Problems, Pelle Miljoona Oy, Raappana & Jukka Poika & Sound Explosion Band, Jare & VilleGalle, Samae Koskinen, Kari Peitsamo, Veeti Kallio sekä Petri Nygård.

Torstai

Festivaalialueen pääteltassa torstain avasi Stam1na. Alkutahtien aikaan puitteet eivät lupailleet hyvää loppuillan esiintyjien varalle puolillaan väkeä olleen teltan muututtua keikan ajaksi syystä tai toisesta lähes infernaaliseksi pätsiksi. Toisaalta kevyemmässä vaatetuksessa esiintynyttä metalliyhtyettä seuraamaan tulleiden fanien oli nyt helppo mukailla suosikkiensa vaatemuotia.

Illan nimekkäin esiintyjä W.A.S.P. sai aikaan hampaiden kiristystä ja vihellyskonsertin täyteen ahdetun teltan odotettua DBTL:lle ennestään tuttua amerikkalaisvahvistusta yli puoli tuntia. Harmitus unohtui, kun bändi vihdoin suvaitsi tulla lavalle, ja yleisö eli hyvin mukana keikan alusta loppuun erityisesti lopussa minuuttikaupalla laulatetun I wanna be somebodyn tahtiin. Kauas on tultu alkuvuosien shokeeraavasta linjasta, mutta keulakuva Blackie Lawlessin edelleen johdattama karavaani sai raikuvat suosionosoitukset ja bändipaitakauppa teltan reunassa kävi kuumana. Pääteltalla hiljenevän torstai-illan päätti kolmantena esiintynyt Kilpi. Bändi oli vetänyt kotikentälleen mukavan määrän yleisöä, joka näytti koostuvan pääosin bändin faneista.

DBTL:n yö jatkui vielä klubeilla ja Linnateatterissa, jossa Jarkko Martikainen esiintyi jokseenkin erityyppisissä puitteissa kuin vierailullaan Turussa kolme viikkoa aikaisemmin. Tuolloin Ruisrockin Pikkulavalla meno oli paikoin riehakasta yleisön tanssiessa ja pitäessä ääntä, nyt mies ja kitara esiintyivät pienelle hiljaa penkeillä istuneelle yleisölle. Kontakti yleisöön oli kuitenkin hyvä ja keikalla kuultiin paljon keväällä ilmestyneen, soololevyjen trilogian päättäneen albumin materiaalia, mutta olipa yksi kappale ensisoitossakin.

Torstain klubikeikkojen tarjonnasta katsaus tehtiin Apolloon, jossa The 69 Eyes soitti akustisesti oman tuotantonsa lisäksi paljon mm. Elvistä, Ramonesia ja The Doorsia. Cover-biiseiksi ei oltu valittu vain niitä tavallisimpia, joita kuullaan Apollossa muutenkin varmasti riittämiin. Esitys toimi ja olisi palvellut suurempaakin yleisöä, mutta keikkapaikka oli tähän tarkoitukseen aivan liian pieni. Se yleisö, joka bändistä pääsi nauttimaan, tuntui kyllä tykkäävän pitkällä encorella kruunatusta keikasta. Muita yön klubiesiintyjiä torstaina olivat mm. Martina Aitolehti ja Mokoma.

Perjantai

Perjantain alkuillassa juuri alkanutta festivaalipäivää kuritti viikonlopun ainoa vesikuuro. Tämä oli omiaan tyhjentämään yhtenä ensimmäisistä artisteista pöhisseen Notkean Rotan lavan edustaa. Kymmeniä innokkaimpia kuitenkin pompituttanut Notkea Rotta esiintyi perjantaiksi ja lauantaiksi avatulla ikärajattomalla The Alueella, joka pienen esiintymislavan lisäksi koostui lavan toiselle sivustalle aidatusta anniskelualueesta, josta oli melko hyvät näkymät lavalle. Perjantain suurimman yleisön The Alueella keräsi Jätkäjätkät, joka oli kuin ihmeenkaupalla saanut koko yhdeksänhenkisen joukkonsa soittimineen mahtumaan pienelle lavalle. Vaikka setin aikana tunnelma eli paljon kappaleiden kirjon ollessa vaihtelevaa, Jätkäjätkien musiikki tuntui sopivan turkulaiseen perjantai-iltaan ja sai yleisön tanssahtelemaan. Encoren Joku saa tietää päätti esityksen, jossa kaikki jäsenet olivat vuoronperään valokeilassa, hymyilivät ja välittivät yleisöön hyvää fiilistä. Myös The Alueella viimeisenä esiintyneen kolmannen oman albuminsa syksyllä julkaisevan Jipun tunnelmointi toimi illan hämärtyessä. Erityisesti Vain rakkaus -kappale tuntui olevan artistille itselleen erityisen tärkeä ja tulkinta oli sen mukainen. Muita esiintyjiä The Alueella perjantaina olivat Cheek ja Ratface.

Pääteltassa esiintyi perjantaina Apulanta, Popeda, 20-vuotisjuhliaan viettävä Suurlähettiläät, 50-vuotisjuhliensa aattona Jussi Rainion ja Aino-kuoron kanssa esiintynyt Ressu Redford sekä Finnish Hockey Mafia, joka oli jostain syystä mahdollista nähdä festivaaliviikonlopun ohjelmassa peräti kolme kertaa. Alkuillasta Pääteltan avannut Popeda keräsi aikaiseen esiintymisaikaansa nähden huomattavan suuren yleisön. Apulannan soittaessa viimeisenä teltta menikin jo pahemman kerran tukkoon ja huomattava osa ihmisistä joutui tiirailemaan keikkaa toista kymmentä metriä teltan oviaukosta. Molempien bändien voidaan sanoa olevan massatapahtuman järjestäjälle helppoja kiinnityksiä – tälläkin kertaa tuntui kohderyhmä olevan oikea ja keikat upposivat yleisöön kuin kuuma veitsi voihin.

Hieman erilainen oli tunnelma naapurissa sijainneessa Turun Kaupunginteatterissa, jossa Sir Elwoodin Hiljaiset Värit esiintyi jo hyvissä ajoin etukäteen loppuunmyydyssä teatterisalissa. 20 vuotta sitten debyyttilevynsä julkaissut orkesteri julkaisee elokuussa levyn kappaleet uudelleen livetaltioinnin muodossa teemalla "20 vuotta myöhemmin". Paikoin harrastunnelmainen lähes puolitoistatuntinen keikka sisälsi alkuvuosien materiaalin lisäksi myöhemmän ajan tuotantoa osin uudelleen sovitettuina, josta esimerkkinä herkästi pelkän pianistin säestyksellä laulettu Viimeisellä rannalla. Myös esimerkiksi Kaduilla Kallion sai osan yleisöstä pyyhkimään nenäliinalla silmäkulmiaan. Ihmiset poistuivat teatterista tyytyväisen näköisinä. Muu musiikkitarjonta DBTL:n perjantai-illassa koostui mm. Klubin indie-iltamista sekä Linnateatterissa esiintyneistä Mirel Wagnerista ja Edu Kettusesta.

Lauantai

Pääteltalla lauantain alkuillassa rennommalla asenteella esiintynyt Kotiteollisuus kävi jatkuvaa vuoropuhelua tiivistunnelmaisen teltan yleisön kanssa. Erityisesti eturivin naiset saivat bändin jo perinteisen tavan mukaan suurta huomiota muun kohelluksen ohessa. Jos Kotiteollisuuden keikkaan pääteltan kapasiteetti vielä jotenkin riitti, seuraavina esiintyneiden Sunrise Avenuen ja Dingon keikoilla raja tuli vastaan. Erityisesti ainoan Suomen festivaaliesiintymisensä DBTL:ssa tehnyt Sunrise Avenue oli selkeästi houkutellut paikalle ihmisiä varta vasten bändin keikkaa katsomaan – tämä näkyi yleisössä jo Kotiteollisuuden keikan aikana innokkaimpien varaillessa paikkojaan. Järjestäjät olivat saaneet Sunrise Avenuen kiinnittämisestä huomattavan paljon positiivista palautetta ja laulaja Samu Haber hurmasi yleisöä välispiikeissään ja vertasi myöhemmin Pääteltan tunnelman olleen kuin Rock am Ringissä. Tunnin ja vartin kestänyt keikka sisälsi tuttujen radiohittien lisäksi mm. coverin Van Halenin Jumpista sekä kymmenminuuttisen jammailusession, jossa bändin jäsenet tapailivat Bob Marleyta, Jare&VilleGallea sekä kaikkea siltä väliltä. Pääteltan muut esiintyjät olivat päivän aloittanut Vaavi sekä sen päättänyt Paula Koivuniemi.

The Alueen parasta antia lauantaina oli kolmikon Felix Zenger, Tommy Lindgren ja Petteri Sariola performanssi. Illan päättäneellä keikalla kuultiin keväällä ensimmäisen sooloalbuminsa julkaisseen Zengerin soolomateriaalin lisäksi pitkä mm. Eminemiä, Tupac Shakuria ja The Rootsia sisältänyt laulusarja sekä Don Johnson Big Bandin One MC, One Delay, jonka Tommy Lindgren esitti Zengerin beatboxauksen ja Sariolan kitarasointujen säestämänä toivekappaleena. Muita esiintyjiä The Alueen lauantaissa olivat Turku BandStand-voittaja The 5th of April, Kaikukasti, Martti Servo & Napander sekä Lovex, joka alkuillassa keräsi lavan eteen muiden The Alueen alkuillan esiintyjien tapaan niukan, mutta huomiota herättävän tasalaatuisen joukon nuorempia naissukupuolen edustajia. Lauantai-iltana teattereissa ja klubeilla esiintyivät lisäksi mm. Kaseva, Matti Johannes Koivu, Erin sekä Danny&Islanders&D´Voices.

Tavoitteet ylitettiin

Down by the Laituri keräsi pääkonsertteihin ja klubeille yhteensä 22 400 lipun ostanutta, mikä ylitti järjestäjien tavoitteet ja edellisvuosien lipunmyyntiluvut reilusti. Pääteltassa ja sitä ympäröineellä alueella tunnelma oli pääosin erittäin tiivis. Alue oli kokonaisuudessaan anniskelualuetta, myyntipisteitä oli tiuhaan ja juomaa sai myös teltan sisältä. Teltan kapasiteetti ei millään riittänyt puolille artisteista. Sen ulkopuolella oli myös suurikokoinen screen, josta teltan tunnelmia pystyi katselemaan, mutta ei valitettavasti oikein kuulemaan – niin hiljaisena ääni pienistä kaiuttimista tuli. Saniteettitiloja oli ruuhkahuippuja lukuun ottamatta riittävästi, mutta kun pienellä alueella oli jostain jouduttu tinkimään, ei yhtä lettu- ja makkarapistettä lukuun ottamatta ruokaa ollut ostettavissa mihinkään hintaan. Ikärajaton The Alue floppasi pahasti kävijämäärän suhteen sekä perjantaina että lauantaina, mihin järjestäjät luonnollisesti pettyivät. Alueelle olisi parhaimmillaankin mahtunut moninkertainen määrä yleisöä ja pahimmillaan kävi esiintyjiä sääliksi.

Jokilaivoilla nähtiin DBTL:n aikana lukuisia esiintyjiä, joista kaikki eivät olleet löytäneet tietään kaupunkifestivaalien virallisiksi esiintyjiksi. Yksi merkillepantavista oli Papa Joessa esiintynyt BlindNine. Vaikka suuremmilta jonoilta laivoille vältyttiinkin, oli rannassa ihmisiä riittämiin. Ruokakojujen lisäksi laivojen katveessa saattoi törmätä mm. tuijotuksen SM-kisojen esikarsintoihin. Kaupunginteatterin ala-aulassa puolestaan oli nähtävillä Andy McCoyn kuvataidetta.

Artistikiinnityksistä voidaan aina olla montaa mieltä, mutta pääosin hienosti sujunut lipunmyynti kertoi niidenkin palvelleen hyvin tarkoitustaan. Yhteenvetona DBTL:n järjestelyistä täytyy antaa hyvä arvosana.

Teksti: Veli Auvinen ja Mikael Palomäki
Kuvat: Mikael Palomäki

Katso myös kuvagalleria ->