Tuska Open Air 2011

Kymmenen Kaisaniemi-vuoden jälkeen tuli Tuskan vuoro uudistua ja siirtyä Suvilahteen. Suvilahdessa on viime aikoina järjestetty muitakin suuria musiikkitapahtumia, mm. Flow Festival ja Radio Aallon Helsinkipäivä. Tuskan uuteen alueeseen suhtauduttiin varauksella ja jännityksellä, olihan Kaisaniemi palvellut aikaisemmat vuodet todella hyvin. Artistikattaus ei tänä vuonna tarjoillut Megadethin tai Slayerin kaltaisia suuria nimiä, mikä osaltaan luultavasti aiheutti pientä yleisökatoa. Etukäteen soraääniä herätti myös uusi lainsäädäntö, jonka mukaan alkoholijuomia ei saa alueelle tuoda. Muutoksista huolimatta festivaali sujui järjestäjien odotusten mukaisesti ja keräsi viikonlopun aikana yhteensä 28 000 kuuntelijaa. Tuskaisen kuuman viikonlopun aikana nähtiin kovia vetoja niin päälavalla kuin pienimmällä club stagellakin.

Perjantai 22.7.

Lavajärjestys oli kolmesta lavasta kasvanut neljään. Päälavana toimi entistä isompi Radio Rock -lava, jonka vieressä oli hieman pienempi EMP-lava. Telttalavoja oli entisen kahden sijasta yksi, Inferno-stage, joka oli samoissa mitoissa kuin Kaisaniemessäkin. Näiden lisäksi Kattilahalliin sisätiloihin oli järjestetty pieni club stage, jossa esiintyi pienempiä ja nousevia nimiä. Samoissa tiloissa toimi myös hevidisko perjantai- ja lauantai-iltoina varsinaisten festivaalien jälkeen aamuneljään asti. Myyntikojut oli sijoitettu kätevästi yhdelle sivukadulle, jossa oli monenlaista tarjontaa niin ruoan kuin vaatteidenkin osalta.

Suvilahden ensimmäisen Tuskan korkkasi EMP Stagella Black Breath ja Inferno-teltassa Omnium Gatherum. Varhaisesta perjantai-iltapäivästä huolimatta ihmisiä oli jo saapunut paikalle, ja teltassakin oli kuuntelijoita runsaasti. Päälavalla ensimmäiset tuskailut tarjosi Bay Area thrash -yhtye Forbidden. Hiljattain rivinsä uudelleen kasannut bändi tarjosi tunnin ajan ehtaa rässiä armottomassa auringon paahteessa, eturivissäkin saatiin jo niskalihaksia liikkeelle.

EMP-lavalla pientä ihmetystä aiheutti Italialainen Bulldozer, jonka keulakuva Alberto Contini heilui kuin maaninen koko keikan saarnatuolinsa kanssa. Yhtyeen rymistelystä ei ensimmäisenä tulisi mieleen speed metal, jona sitä esiteltiin, mutta ehkä jotain yhteneväisyyksiä bändin musiikissa oli. Jopa solisti itse vitsaili bändin ekan levyn saamasta arvostelusta metal hammerissa, joka oli kokonaiset 0 pistettä.
Neljän lavan syystä päällekkäisyyksiä syntyi pakostakin, eikä bändien välissä ollut taukoja. Kun päälavalla oli bändi lopettanut, saattoi toisilla lavoilla olla jo keikat käynnissä. Tästä syystä etenkin pienin club stage jäi vähemmälle huomiolle, koska sinne ei yksinkertaisesti kerinnyt missään välissä.

Päälavan tarjontaa jatkoi ruotsalainen Arch Enemy. Pienimmillä lavoilla nähtiin mm. doomjyrä Electric Wizard, Grave, Oranssi Pazuzu ja Killing Joke. Inferno-stagen päivän viimeinen artisti oli osin Arch Enemy –jäsenistöstä koostuva Spiritual Beggars. Bändissä soitti myös ex-Opeth urkuri Per Wiberg, jonka soitto oli todella upean kuuloista. Arch Enemy vokalisti Angela Gossowkin näkyi lavan reunalla nyökyttelemässä keikan ajan.

Ensimmäisen päivän Suvilahdessa päätti amerikkalainen death metal –yhtye Morbid Angel. Bändin vähän aika sitten julkaistu Illud Divinum Insanus jakoi paljon mielipiteitä, mutta keikalla kuultiin uusien biisien lisäksi vanhoja klassikoita mm. Altars Of Madness (1989) levyltä.

Lauantai 23.7.

Lauantain päälavan korkkasi hollantilainen Epica. Tätä ennen muilla lavoilla nähtiin Mononen, myGrain sekä ruotsalaisista metallimuusikoita koottu superkokoonpano Witchery. Witcheryssa, Spiritual Beggarsissa ja Arch Enemyssa soittanut basisti Sharlee D’Angelo taisi tehdä jonkin sortin ennätyksen soittaen viikonlopun aikana Tuskan kaikilla muilla lavoilla paitsi päälavalla.

Klubilavalla musisoinut tamperelainen Medeia oli vetänyt jo ennen keikkaa salin tupaten täyteen. Puolituntisen keikan aikana kenellekään tuskin jäi epäselväksi mikä homman nimi on. Lyhyt soittoaika ei hengähdystaukoja antanut, vaan bändi takoi infernaalisen kuumassa salissa sata lasissa.

Medeian jälkeen olikin mukava siirtyä ulkoilmaan seuraamaan Katatonian keikkaa päälavalta. Aikaisempiin näkemiini Katatonian keikkoihin verrattuna tuntui kuin koko bändi olisi piristynyt. Jopa bändin ujo laulaja Jonas Renkse liikkui lavalla hieman eikä pelkästään nojaillut mikrofonitelineeseen. Bändi soitti kiitettävästi kahden viimeisimmän levyn materiaalia, vaikka settiin mahtui myös paljon vanhempia kappaleita. Katatonian tunnelmoivampi musiikki saattaisi toimia ehkä paremmin pimeällä klubilla tai teltassa, mutta ottaen huomioon bändin kokoluokan se ei välttämättä enää Inferno stagelle mahtuisi.

Pitkään toista levyä valmistellut Wintersun esiintyi Tuskassa viimeksi vuonna 2006 ja on viettänyt hiljaiseloa alati lykkääntyvän julkaisunsa kanssa. Pitkästä tauosta huolimatta fanit eivät bändiä olleet unohtaneet, sillä bändiä huudettiin lavalle ennen keikkaa useampaankin otteeseen. Tämän hetken tiedon mukaan ensi kesänä ilmestyvältä Time –levyltä kuultiin yksi biisi, Way of the Fire. Muuten settilista koostui bändin tähän mennessä ainoan, mutta mainion debyytin biiseistä.

Muita esiintyjiä lauantain aikana oli mm. Blind Guardian, Church of Misery, Ghost ja Enslaved. Lauantain pääesiintyjä Devin Townsend Project vieraili jo neljättä kertaa vuoden sisään Suomessa. Kuten alkukeväästä, myös Tuskassakin oli mukana ex-Gathering solisti Anneke Van Giersbergen. Tästä syystä settilista painottui vahvasti Addicted -levyyn, mikä ei toki huono asia ollut. Anneken laulua kuultiin myös muissakin kappaleissa, ja hänelle olisi mielestäni voinut antaa enemmänkin osuuksia vanhemmissa biiseissä. Keikka muistutti muuten hyvin paljon aikaisempia Suomen keikkoja, joten settilistaan olisikin kaivannut suurempia muutoksia. Townsendin katalogista löytyy kuitenkin niin paljon hyvää materiaalia, että on sääli, että soittoaikaa saivat vain muutaman levyn kappaleet. Edes juuri ilmestyneiltä levyiltä (Deconstruction ja Ghost) ei kuultu kuin kaksi kappaletta. Keikan kohokohtia olivatkin Devin Townsend Bandin Synchestra (2006) albumilta soitettu Pixillate sekä Deconstructionilta soitetut Stand ja Juular.

Sunnuntai 24.7.

Festivaalien viimeinen päivä osoitti väsymyksen merkkejä jo yleisössä. Selvästi yleisömäärältään vähälukuisin päivä oli myös esiintyjien suhteen lyhyin. Päivän ensimmäisenä Inferno-stagella esiintyneen Impaled Nazarenen basisti uhkasi vetää keikan alasti, jos heidän facebook-sivulleen liittyy 5000 fania ennen keikkaan. Eipä ilmeisesti ollut liittynyt, kun basistikin vaatteet päällä esiintyi. Surunauhat käsivarsissa muistuttaen perjantaina tapahtuneesta tragediasta esiintynyt Kvelertak vetikin jo paljon yleisöä seuraamaan esitystään.

Sunnuntain ja ehkä koko festivaalien odotetuimpia esiintyjiä itselleni oli ruotsalainen Meshuggah. Kimuranteista riffeistä ja tarkasta soitostaan tunnetut ruotsalaismuusikot valittelivat bändin sopivan huonosti aurinkoiselle päälavalle. Siitä huolimatta bändi rutisti tunnin settinsä armoa antamatta millin tarkasti. Setti painottui enimmäkseen viimeisimmän julkaisun obZenin (2008) ja Nothingin (2002) kappaleisiin, vaikka mukana kuultiin toki yhtyeen hitit New Millennium Cyanide Christ sekä setin lopettanut Future Breed Machine. Myöskin soundit olivat ehkäpä koko viikonlopun parhaat. Vaikka bändin yleissoundi onkin todella matalavireinen, jokainen soitin erottui hyvin. Sunnuntain muita esiintyjiä olivat mm. Agnostic Front, Jex Thoth, Turisas ja Amorphis. Tuskan päätti päälavalla ruotsalainen viikinkimetalliyhtye Amon Amarth.

Yksi suurimpia kysymysmerkkejä Suvilahteen siirtymisestä oli alueen äänentoisto. Suvilahden alueella yksi iso riski on soundien mössöytyminen seinistä kimpoilevan kaikumisen seurauksena. Monia päälavojen bändejä haittasikin joko kitaroiden puuroutuminen tai laulun peittyminen. Myös miksauskopin takaa kuunneltaessa soundit menivät monella bändillä hyvin epäselväksi mössöksi.

Suvilahti toimi Tuskan festivaalialueena ensi kertaan nähden hyvin. Suuri miinus oli istumapaikkojen puute. Siinä missä Kaisaniemessä pystyi hyvin istuskelemaan suurella ruohikkoalueella, ei Suvilahdessa ollut kuin kuumaa asfalttia. Alueelle olisi voinut järjestää tekonurmea Sonispheren tapaan. Myös varjoisalle paikalle olisi tilausta helteisenä päivänä. Hyvä uudistus oli rannekesysteemi, jolla alueelta pääsi ulos ja takaisin sisälle. Myös Kaisaniemestä tuttu lokkiongelma loisti poissaolollaan.

Teksti ja kuvat: Mikko Pylkkö

Katso myös kuvagalleria ->