Lumous Gothic Festival 2011

Tampereen Lumous

” Pidän hyvänä sitä että esiintyjiä on niin monesta genrestä ja laajalla skaalalla, jokaiselle löytynee jokin kiinnostava juttu” kuvailee Pekka Paussu, kolmekymppinen Lumous-veteraani ja suomalainen skene-aktiivi festivaalin meininkiä.

Pekka on vieraillut Lumouksessa jo useamman vuoden ajan, mutta palaa Tampereelle yhä uudestaan: ”Joka vuosi on löytynyt jokin positiivisesti yllättänyt itselle jokseenkin tuntematon bändi. Varsinaisia isoja ja todella tunnettuja nimiä ei ole ollut montaa, mutta se ei ole mielestäni huono asia sinänsä, festariohjelman voi rakentaa myös ilman niitä - laadukas ja tasapainoinen kokonaisuus on ehkä arvokkaampikin juttu.”

Alakulttuurifestivaalina Lumous vetoaa juuri tietynlaiseen yleisöön. Yleisön joukossa ei näe juurikaan satunnaisia festivaalikävijöitä jotka olisivat vain tulleet haistelemaan tapahtuman tunnelmaa. Ne jotka festivaaleilla käyvät yleensä tietävät mistä siinä on kyse: ”Osallistuva joukko ei ole kovin suuri, arviolta alle tuhat ihmistä, mutta toisaalta tuo porukka on aika uskollista ja moni tulee vuosi vuoden perään uudelleen” Pekka tuumaa.

Pienuus luo välitöntä tunnelmaa

Myös tänä vuonna nimenomaan Lumouksen tunnelma sai Pekan lähtemään Tampereelle. Mitään suuria odotuksia ei artistien suhteen ollut, vaan kokonaisuus houkutteli: ”Odotin taas kerran festivaalin olevan todella mukava tapahtuma kokonaisuutena ja se oli sitä” hän kiteyttää.

Pekka ei pettynyt myöskään festivaalin musiikilliseen antiin: ”Perjantaina eestiläinen Freakangel onnistui mielestäni hienosti ja bändissä on selvästi pääesiintyjäainesta. Star Industry ei pettänyt ja osoitti että jo kuluneena pidetyn klassisen goottirockin voi tuoda onnistuneesti tähän päivään. Jutustelin bändin kitaristin kanssa, yhtye oli ihan tyytyväinen vetoonsa ja mies kehui myös suomalaista yleisöä.”

Kuuleman mukaan Lumouksessa vierailleet artistit ovat yleisesti ottaen olleet hyvin tyytyväisiä suomalaiseen yleisöön sekä festivaalin järjestelyihin. Monet artistit viihtyvätkin oman vetonsa jälkeen yleisön joukossa haistelemassa juhlatunnelmaa. Yksi tämänkaltaisten pienten alakulttuurifestivaalien eduista onkin juuri niiden välittömyys: ”Usein näissä tapahtumissa myös järjestäjäpuoli on lähempänä yleisöä kuin monissa muissa tapahtumissa ja se on mielestäni erinomainen asia”, Pekka kehuu.

Kotimaiset vakuuttivat

Tänä vuonna Lumouksessa nähtiin poikkeuksellisen kattavasti suomalaisia artisteja. Viime aikoina genrestä onkin jälleen alkanut löytyä myös lupaavia kotimaisia bändejä uusimpana tulokkaana tamperelainen rock-kokoonpano Wreckdance. Myös Pekka oli tyytyväinen kotimaiseen antiin: ”Lauantaina Dog's Homen pikkulavalla nähdyt suomalaiset bändit vakuuttivat”, hän hehkuttaa ja jatkaa: ”Silent Scream osoitti olevansa ehkä Suomen paras post-punk -yhtye joka on löytänyt täydellisesti juuri oman tyylinsä. Yhdenmiehenorkesteri -sihiL on vaikuttava livenä kovan energiansa ansiosta ja ainesta on helposti kansainväliselle tasolle.”

Pääklubin avannut bändi saa Pekalta kiitosta, vaikka kehittymisen varaa vielä onkin: ”Klubin esiintyjistä Larva onnistui varsin hyvin vaikeassa ensimmäisessä slotissa ja osoitti olevansa kelpo Harsh EBM -yhtye, joka tarvitsee vaan vielä jotain että onnistuu erottautumaan monista muista kaltaisistaan.”

Kaikki artistit eivät olleet kuitenkaan ihan yhtä helposti lähestyttävissä: ”Attrition on todellisen kulttibändin maineessa ja osoittautui olevan selvästi kokeilevin tämän vuoden Lumouksen yhtyeistä. Erikoiset sovitusratkaisut ja soundiyhdistelmät eivät tuntuneet sopivan yhteen aina aivan saumattomasti, mutta mielenkiintoinen ja erilainen keikka oli. Bändin musiikki vaatii selvästi enemmän kuuntelua auetakseen”, Pekka analysoi.

Tänä vuonna uudemmat tulokkaat vakuuttivat selkeästi pitkän linjan veteraaneja enemmän. Joskus tuoreus voikin olla se suurin valtti yhtyeelle. Pitkän linjan artistit ratsastavat usein vanhoilla hiteillään ja vaikka taitoa ja kokemusta löytyy joskus se ei riitä. Pekan mukaan Anne-Marie Hurst veti keikalle festivaalin varttuneempaa yleisöä, mutta nuorempi sukupolvi ollut kovin vaikuttunut keikasta: ”En minäkään aivan, vaikka selvästi kepeämpi ja letkeämpi rokkiorkesteri oli ihan kivaa vaihtelua”, hän toteaa ja jatkaa: ”Basisti kertoi myöhemin soittamisen olleen todella kivaa ja se näkyi. Kuitenkaan bändillä ei tuntunut olevan kuin muutama ässäbiisi ja suurin osa materiaalista valahti varsin tavanomaiseksi rokiksi.”

Yleisesti ottaen tämän vuoden Lumouksesta jäi hyvä jälkimaku, vaikka festivaali olisikin kaivannut ehkä hieman kiinnostavampia artisteja. Hyvääkin kokonaisuutta voi kuitenkin rakentaa edelleen ja Pekalla onkin muutama kehitysehdotus tulevaisuutta silmälläpitäen: ”Toivoisin näkeväni eniten sellaisia bändejä jotka ovat juuri tehneet jonkinlaisen läpimurtonsa tai ovat sen kynnyksellä. Tietty joku vanha legendakin tai kulttibändi joukossa on mukava juttu, mutta parhaimmat positiiviset yllätykset ovat tulleet noilta nousevilta nimiltä. Lisäksi, kun Suomessa on jo noin kymmenkunta kansainvälisen tason aktia niin toivoisin että nekin pääsisivät päälavoille soittamaan.”

Kaiken kaikkiaan Pekka vaikutti tyytyväiseltä tämän vuoden tarjontaan. Lumous-festivaalin ja alakulttuurin suhteen yleisesti ottaen hän uskaltaa olla varovaisen optimistinen: ”Gootti-skene on aina ollut aika klubikeskeinen, ja kun klubien määrä tuntuu olevan pienessä nousussa tällä hetkellä, uskon että myös tällaisille festareillekin on kysyntää myös jatkossa.”

Teksti ja kuvat: Ville Kankainen