Kotkan Meripäivät: Reckless Love & Negative 29.7.2010

Kävijämäärältään maan suurimpiin kesätapahtumiin kuuluva Kotkan meripäivät on tapahtumana melkoinen sillisalaatti, johon mahtuu niin laivoja, myyntikojuja, sirkusta, karaokea kuin paikoin melko tuhtia suomalaista juomakulttuuriakin. Musiikilla tapahtumassa on moniin muihin kesätapahtumiin nähden pienempi painoarvo.

Meripäivien musiikillista antia lähdin kuulostelemaan Meripäiväareenaan avajaispäivänä. Konseptiltaan Meripäiväareena oli lähdes identtinen Kaisafestin kanssa, mutta tarjoiluiltaan ja antimiltaan vaatimattomampi. Jättimäinen teltta osoittautui jälleen oivaksi konserttipaikaksi ajoittaisten sademyräköiden piiskatessa ulkona. Myös artistien valot pääsivät teltan hämyssä paremmin oikeuksiinsa.

Illan aloittanut Reckless Love oli itselle illan artisteista mielenkiintoisin, olihan häpeilemättömän aikamatkan hiuslakan ja gilitterin valtakaudelle tarjoava remmi jäänyt harmillisesti näkemättä kesän muilla festareilla. Kauniiden poikien yhtye tarjoili livenä sen mitä levyllään lupaavat, tosissaan mutta hieman itseironisesti vedettyä rakkauden osoitustaan 80-luvun glamrockille. Bändin musiikissa liikutaan paikoin Billy Idolin, Mötley Crüen, Bon Jovin ja voimakkaimmin Van Halenin tunnelmissa. David Lee Rothin vaikutus näkyy kappaleiden lisäksi myös laulaja Ollin lavaolemuksessa. Eikä Rothin lainaamisessa sinänsä mitään pahaa ole, vaan päinvastoin energia, sähköisyys ja lukuisat ilmapotkut luovat keikkaan vauhdikkaan tunnelman.

Bändin keikassa vakuuttavinta oli kuitenkin yhtyeen valmius ja esiintymisvarmuus suhteellisesta tuoreudestaan huolimatta. Bändille onkin helppo povata valoisaa tulevaisuutta. Suomessa 80-luvulle kumartavat yhtyeet joutuvat usein epäedulliseen vertailuasemaan Hanoi Rocksin kanssa. Valitettavasti useimman bändin kohdalla Hanoi Rocksin energia ja asenne esiintymisestä jää puuttumaan. Reckless Loven kohdalla tällaisista puutteista ei tarvitse murehtia

Rockin voimaan uskoi myös illan toinen kasari-henkinen yhtye Negative. Uransa vahvimman ja tasaisimman levyn Neon:in julkaisseen härmäläisryhmän keikan soundi oli mukavan tanakka alusta asti. Bändin levytyshistoria on jo sen verran kattava, että settilista oli varsin komeaa kuultavaa. Onkin todettava, että bändin sävelkynän terävyyttä ei ehkä aina arvosteta tarpeeksi. Toki pastisseja ja hieman turhan suoriakin lainoja bändin musiikista löytyy, mutta parhaimmillaan Negative tekee a-luokan kaupallista rockia.

Livebändinä Negative onkin vaikeampi arvioitava. Bändi toki soittaa ja esiintyy hyvin ilman suurempia ongelmia. Silti pohdittavaksi jää, voisiko livekokemuksesta hioa vieläkin paremman, jos hieman introvertisti esiintyvä Larry Love panostaisi läsnäoloon ja Jonne jättäisi turhat Axl Rose -tanssimaneerit unholaan. Jonnen karisma ja esiintymiskokemus kantaa kyllä sellaisenaankin ilman turhia lainoja. Pienellä hienosäädöllä Negativessä olisi kaikki elementit vieläkin suurempaan suosioon, kuin mitä bändi jo tähän mennessä saavuttanut.

Reckless Loven ja Negativen lisäksi myös Cheekin vedon ollessa varsin mukiinmenevä elämys poistuin tyytyväisenä kotimatkalle kiirehtien karaoke-kaljatelttojen ohi niistä kaikuvista unohtumattomista ja ainutkertaisesta tulkinnoista juurikaan nauttimatta.

Teksti ja kuvat: Kenneth Lehtinen