Roskilde Festival 2010

Euroopan yksi suurimmista festivaaleista juhli tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. Samalla vuosi 2010 antoi aihetta hiljentymiseen, sillä tuli kuluneeksi 10 vuotta traagisesta onnettomuudesta, jonka seurauksena yhdeksän nuorta miestä menetti henkensä. Vuoden 2007 sateista ei ollut tietoakaan kun loppuun myyty Roskilde saavutti keski-iän kynnyksen.

Tänä vuonna festivaalivierailla oli mahdollisuus nähdä tai olla näkemättä mm. Gorillaz, Muse, Pendulum, Patti Smith and the Band , Prodigy, Motörhead, Alice in Chains ja Prince sekä lukuisia muita mainitsemisien arvoisia bändejä. Mutta kuten moni festivaalikävijä tietää, bändit ovat vain kiva lisä. Eräät ystäväni ovat todenneet, että kävisivät Roskilden festareille, vaikka siellä ei esiintyisi yhtä ainutta bändiä. Eräs 70-luvulta asti Roskildessa vieraillut vanhempi herrasmies totesi bändien ennemmin häiritsevän metelöinnillään ihmisten hauskanpitoa.

Oma Roskilde-taipaleeni sai tänä vuonna neljännen merkinnän. Suhteeni tämän rakkaan festivaaliin kanssa aloitin vuonna 2007 rämpien polvia myöten mudassa, mutta silti ensimmäinen kerta on ehkä se ikimuistoisin. Kaikki on uutta ja suurta ja ennen kokematonta. Silloin oli vaikea uskoa, että festivaalialueella voi joskus oikeasti makailla helteessä juoden kylmiä drinkkejä auringon paisteessa. Vuoden 2007 mutapelto toi mieleen lähinnä uutiskuvia Kiinan pahimmista tulvista ja jopa Tanskan terveysviranomaiset olivat huolissaan festivaaleilla vallitsevista olosuhteista. Loka-autot eivät tuolloin tyhjentäneet vain bajamajoja, vaan ne pumppasivat myös festivaalialueelle kertyneitä vyötärönsyvyisiä mutalammikoita tyhjäksi.

Viime vuonna sain kokea toisen ääripään, Roskilden historian toiseksi kuumimmat säät. Silloin heikkoina hetkinä tuli ikävä Suomen talvia. Elmu Ry:n bussissa ilmastoinnista ei ollut tietoakaan ja auringon paahtaessa useita tunteja suoraan ikkunasta syliini, muistan haaveilleeni parin asteen pakkasesta. Tätä sitten hymyillen muistelin viime talvena talojen korkuisten lumikinosten keskellä.

Tämä vuosi oli sinänsä poikkeuksellinen, että vatsassani elämöi kesäkurpitsan kokoinen festivaalivieraan alku, jolloin perinteinen alkoholipitoinen Roskilde ei tullut kysymykseen. Välivuosi ei käynyt kuitenkaan mielessä. Niinpä yhdessä lapseni tulevan isän kanssa teimme ratkaisun ja jätimme Elmun ehdottomasti kokemisen arvoisen kuljetuksen väliin ja turvauduimme junaan.

Matkustus

Elmun busseja lähtee Suomesta useita, aina osallistujamäärästä riippuen. Tänä vuonna matkaan lähti kolme bussia ja valitettavasti perjantaina juhannusaattona lähtevä kyyti peruuntui vähäisen kysynnän vuoksi. Kun valitsee matkustustavaksi Elmun, tulee varautua vuorokauden mittaiseen juhlinnan täyteiseen matkustamiseen. Suosittelen lämpimästi etenkin ensikertalaisille.

Bussit lähtevät Helsingistä ja suuntaavat Turun kautta laivalla Ruotsiin, josta matka jatkuu aamu varhain maanteitä pitkin kohti Tanskaa. Tanskaan saavutaan yleensä illansuussa, jos kaikki menee niin kun pitää (tänäkin vuonna osa tippui matkalla kyydistä). Elmun kokeneet kuskit ja matkanjohtajat takaavat, että matkalaiset ovat hyvissä ja asiantuntevissa käsissä. Kuskeilla on kokemusta Roskildesta aina 70-luvulta saakka. Korvat kannattaa pitää auki, jos haluat kuulla, minkälaista oli Roskildessa silloin kun olit mahdollisesti vasta äidin mahassa. Elmun matkojen suola on myös ehdottomasti kanssamatkustajat, joista muutamista on tullut legendoja jo eläessään. Näistä sankareista saatte varmasti kuulla lisää, jos valitsette Elmun. Elmun lisäksi ainakin Aseistakieltäytyjäliitto kuskaa hippejä juhlimaan Tanskaan.

Lentokone on se nopein, mutta varmasti tylsin vaihtoehto. Eräs ystäväni kyllä kertoi huvittuneena, kuinka mutakilden 2007 jälkeen oli mukavaa istua haisevana ja likaisena Kastruptin lentokentällä liikemiesten ihmeteltävänä (omat vaatteeni puhdistuivat mudasta tuolloin kolmannella pesukerralla). Jos valitsee lentämisen, suosittelen ostamaan 100 kruunun hintaisen all zone-lipun lentokentän juna-asemalta, jolla pääsee kätevästi aina Roskildeen saakka. Junanvaihto täytyy suorittaa Kööpenhaminan pääasemalla, mutta ainakin tänä vuonna oli Köpiksen asemalle ystävällisesti pystytetty kyltti, josta näki kaikki Roskildessa pysähtyvien junien aikataulut. Junia meni useamman kerran tunnissa.

Aina voi mennä myös omilla kyydeillä esimerkiksi pakettiautolla. Niille reissuille on hyvä varata automekaanikko mukaan, ettei tarvitse jo Turun kohdalla työntää autoa käsivoimin laivaan. Itse suosimme tänä vuonna junaa ja laivaa. Päivälaiva Turusta on erittäin hyvä vaihtoehto silloin, kun ei itse voi osallistua viinalla läträämiseen. Hyvät säät mahdollisti kannella auringonpaisteessa loikoilun koko matkan ajan. Laivan saapuessa illalla seitsemän aikaan Tukholmaan jäi aikaa vielä pari tuntia hengähtää vanhassa kaupungissa ennen yöjunan lähtöä.

Yöjuna lähti yhdentoista aikaan illalla ja saapui 6.30 aamulla Malmöhön. Malmöstä menee noin 20 minuutin välein juna suoraan Köpikseen ja matka kestää reilun puoli tuntia. Kätevintä kaikessa on se, että VR myy junaliput Suomesta käsin Köpikseen saakka.

Telt = Tent

Roskilden leirintäalue on ehdottomasti kokemisen arvoinen, mutta en suosittele raskaana oleville. Muita majoitusvaihtoehtoja on koulumajoitus tai majoitus Roskilden ainoassa hostellissa, johon kannattaa hyvissä ajoin tehdä varaus, sillä se on tietenkin ääriään myöten täynnä festareiden ajan. Koska emme olleet hyvissä ajoin liikenteessä, varasimme huhtikuussa Köpiksestä hotelli Loevenista kahden hengen huoneen. Yö oli siinä 35 euron paikkeilla per henkilö, mutta kannatti ehdottomasti tässä tilanteessa. Kävelymatkaa Köpiksen asemalle oli hotellilta alle puoli kilometriä ja alue oli vain öisin hieman levotonta lukuisten ilotyttöjen parveillessa kadulla.

Jos ei mitään kummempaa estettä ole telttamajoitukselle, suosittelen lämpimästi perus leirielämää. Roskilden leirintäalue on aivan omaa luokkaansa. Alue on pienen kaupungin kokoinen. Sen päästä päähän käveleminen voi kestää tunnin verran. Alue on jaettu kahteen suureen osaan East ja West puoleen sekä näiden sisällä pieniin osa-alueisiin, agoroihin. Tulet tarvitsemaan karttaa, jonka saat rannekkeen vaihdon yhteydessä.

Innokkaimmat festivaalivieraat olivat kaataneet tänä vuonna leirintäalueen aidan jo viittä tuntia ennen virallista aukeamista lauantaina 26.6. Perinteinen aluevaltaus oli tapahtunut kuitenkin järjestäjien mukaan hyvässä hengessä.

Alueella on mukavaa kierrellä pelkästään ihmettelemässä toisten omalaatuisia asumuksia. Kaikkea uima-altaasta perinteisiin sohviin ja bändikamoihin voi nähdä. Lisäksi leirintäalueiden bileet ovat mahtavia. Tänä vuonna totesin Eastin puolen leirintäaluetta keskiviikkona kävellessäni, että en olisi kestänyt olla siellä puolta yötäkään selvin päin. Ihmisillä oli suuret juhlat pystyssä ihan kaikkialla. Alue muistutti keskiviikkona jo kaatopaikkaa ja meteli kuulosti selvässä päässä sietämättömältä. Jos haluaa nukkua välillä, kannattaa välttää ainakin Eastin keskusaluetta, johon tosin ei pääsekään ellei ole ensimmäisten joukossa jonottamassa jo lauantaina. Molempien leirintäalueiden Eastin ja Westin rauhallisimmat paikat ovat ehkä aivan reuna-alueilla.

Leirin tärkeimmät perustarvikkeet ovat tietenkin teltta ja makuupussi sekä sadevarusteet, mutta ehdoton lisä on jesari ja vahva naru. Niin kuin eräs tanskalainen poika totesi, teipin ja narun avulla jokaisesta tulee insinööri. Pellolla tuuli on välillä voimakasta ja jesarin sekä narun avulla saat leirisi pysymään kasassa. Roskilden leireissä on erittäin suosittua tuoda mukanaan omat paviljonki-katokset. Joka vuosi vieraat hylkäävät näitä katoksia röykkiöittäin alueelle, joten tänä vuonna järjestäjät laittoivat 100 kruunun kierrätysmaksun katoksille. Sen sai takaisin vain, jos vei paviljongin mukanaan pois alueelta. Tämä taisi kuitenkin olla liian pieni maksu, koska kierrellessäni sunnuntaina leirejä näin työntekijöiden käsittelevän valtavia jäteröykkiöitä, jotka koostuivat vain paviljonkien osista.

”How fragile we are”

Roskilde täytti tänä vuonna 40 vuotta. Omalta osaltani syntymäpäiviin liittyvä ohjelma jäi täysin näkemättä. Perjantaina 2.7 olisi ollut mahdollista mennä kahdelta yöllä seuraamaan neljän eri dj:n esittämää historiallista musiikkikatsausta Roskilden 40-vuotiseen taipaleeseen Arena telttaan. Oletan menettäneeni paljon, mutta väsymys vei voiton. Muuten festivaalien aikana 40-vuotisjuhlat eivät olleet erityisen paljon näkyvillä. Alueella oli kyllä merkitty Roskilde Retro alue, mutta sen anti jäi kovin köyhäksi silmissäni.

Roskilde vietti myös toista vuosipäivää, mutta surullisimmissa merkeissä. Vuonna 2000 Pearl Jamin keikalla tapahtui traaginen onnettomuus, jossa yhdeksän nuorta miestä kuoli. Silloin ei vielä lavan edustalla ollut turva-aitoja ja keikalla tuhannet ihmiset puskivat lähemmäs lavaa. Ystäväni kertoi paikalla olleena, että edes laulajan itkuiset pyynnöt eivät meinanneet saada yleisöä ymmärtämään tilanteen vakavuutta. Yhdeksän miestä tallautui kuoliaaksi.

Festivaalin avauspäivänä torstaina järjestettiin päälava Orangella muistotilaisuus, jossa Patti Smith yhdessä Lenny Kayen kanssa pitivät liikuttavan muistotilaisuuden. Patti Smith heitti lavalta yhdeksän ruusua lausuen jokaisen menehtyneen nimen. Allan, Anthony, Carl-Johan, Frank, Frederik, Henrik, Jakob, Lennart ja Marco ovat saaneet Roskilden festivaalialueelle lähelle Orange lavaa muistokiven, jota ympäröivät yhdeksän koivua ja kiveä. Järjestäjät olivat kukittaneet ruusuin jokaisen kiven ja ruusujen korteissa luki muistokiven teksti ”How fragile we are”.

Roskilde ei joutunut onnettomuuden vuoksi rikosoikeudelliseen vastuuseen, mutta onnettomuuden johdosta turvatoimia on tiukennettu. Nykyään lavan eteen haluavien fanien täytyy jonottaa erikseen turva-aidoin jaetulle lavan edustalle. Muistokivi on omassa kaveriporukassani suosituin Orange lavan keikkojen seuraamispaikka ja toimii myös hyvänä kohtaamispaikkana, aina kun eksyy kavereista.

Fest = Party

Tänä vuonna Roskilde oli vähentänyt lavoja kahdella. Viisi lavaa: Pavilion, Cosmopol, Odeon, Orange ja Arena tuntui olevan ihan kelpo määrä runsaalle bänditarjonnalle. Leirielämää ei tullut tänä vuonna vietettyä, joten kävin poikkeuksellisesti katsastamassa joka päivä ahkerasti musiikkitarjontaa. Paljon oli taas mahdollista nähdä ja olla näkemättä.

Torstaina jäi näkemättä mm. Gorillaz joka veti valtavan massan yleisöä, Paramore, Sick of it All sekä monia muita. Torstaina seurasin muistotilaisuuden ja ainoa keikka jonka näin, oli Arena-teltassa Porcupine Tree. Perjantaina otin itseäni niskasta kiinni ja tutustuin laajemmin musiikkitarjontaan. Koska tänä vuonna en odottanut mitään keikkaa erityisesti, toteutin viimein sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo ajat sen. Kävin tutustumassa niihin vähemmän itselleen tuttuihin orkestereihin. Se kannatti. Erityisen maininnan haluan antaa perjantaina musisoineelle Daara J Familylle, josta en aikaisemmin ollut kuullut mitään.

Tämä senegalilainen hip hop porukka osasi tanssittaa yleisöään. Vaikka Cosmopolitan teltta oli vain puolillaan, oli tunnelma näiden miesten keikalla kohdallaan. Sekoitus hip hoppia, R&B:ta ja soulia sai yleisön tanssimaan yhtenä massana puolelta toiselle, laulajan näyttäessä esimerkkiä. Ennen Daara J Familya Cosmopolitan teltassa sai kuunnella Rootz Undergroundia, jamaikalaista reggaeta.

Illala kuuntelin kokonaisen Biffy Clyron keikan, mutta pyydän nyt anteeksi. Vaikka olin selvin päin, minulla ei ole mitään kerrottavaa siitä. Sellaisen vaikutuksen keikka minuun teki. Mutta tuhannet muut paikalle olijat olivat innoissaan. Onneksi NOFX (huom. lausu nofoxi kun haluat tehdä vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen) herätti värikkäällä kielenkäytöllään taas mukaan festarifiilikseen.

Launtaina katsastin Cosmopolitan lavalla Mexican Institute of Soundin odottaen vain nimen perusteella, että sehän voisi olla joku rap-poppoo. Ei ollut. Mahdollisuus olikin kuulla Meksikon clubi-scenen kuuminta musiikkia. Ei uponnut minuun, mutta toimii luultavammin jos esimerkiksi Basement Jaxx kolahtaa. Lauantain pahin missaus oli ehdottomasti Patti Smith and the Band, mutta näitä missauksia sattuu aina. Tanskalainen Kashmir Orangella veti ainakin lähes kaikki tanskalaiset paikalle. Muse sai Kashmirin jälkeen Orangelle myös muutaman innokkaan kuulijan.

Lauantain tarjonnassa kävin tutustumassa myös Pendulumiin, josta ensimmäistä kertaa kuulin tämän vuoden Provinssissa. Provinssissa tämä kaikki teinit paikalle saanut bändi jäi kuulematta, mutta asia korjaantui Arena lavalla lauantaina ennen ilta kymmentä. Ja täytyy myöntää, ihan hyvää musiikkia oli. Pendulum toimi erittäin hyvänä lämmittelynä Prodigylle, vaikka en nyt itse intoutunutkaan polkemaan jalkaa tuhansien kanssaihmisten tahtiin. Prodigyn keikka jäi tälläkin kertaa kesken minulta (edellinen keikka jäi Szigetissä 06). Soittivat ihan liian myöhään, että olisin pysynyt hereillä loppuun asti. Sitä tämä raskaus nyt teettää.

Sunnuntaina alkoi veto loppua, joten musiikkitarjonnan sijasta kävimme harhailemassa Eastin puolen slummiksi muuttunutta leirintää. Leirintäalueella alkoi näkyä jo siellä täällä lukuisia hylättyjä leirejä, aivan kuin jokin olisi saaneet ihmiset pakenemaan kodeistaan ilman, että tavaroita ehtii mukaan ottamaan. Hylätyistä leireistä voi löytää tuliaiset koko perheelle, jos tosissaan uskaltaa koskea jätevuorten alta pilkisteleviin aarteisiin. Kyllä aarteen etsijöitä siellä täällä näkyikin.

Liian moni hylkää lähes koko leirin varustuksineen ottaen vain korkeintaan vaatteensa mukaan. Näky on oikeasti melko lohduton. Roskaa oli niin paljon, että melkein itketti Roskilden järjestäjien puolesta. Järjestäjät tekevät kaikkensa, että saisivat viikon alueella asuvat ihmiset keräämään edes puolet leirielämän jätteistä. Festareiden aikana on mm. mahdollisuus tienata rahaa keräämällä ja lajittelemalla jätteitä ja palauttamalla niitä kierrätyspisteisiin. Itse festivaalialueella tämä tuntuukin vielä toimivan, mutta pienen kaupungin kokoinen leirintäalue on järkyttävä jätevuori pitkin viikkoa.

Roskien keräyspisteitä on ripoteltu ympäriinsä. Joinain vuosina järjestäjät ovat järjestäneet roskien keräyskilpailuita, joissa on ollut mahdollista voittaa seuraavan vuoden liput koko leirille.
Surullisinta on kun ihmiset heittävät tavaraa leirintäalueella sijaitseviin lampiin tai kun testosteronihuumassa täytyy hajottaa koko leiri tuhannen päreiksi. Vierailla on mahdollisuus lahjoittaa omat leirintävarusteensa kodittomille, mutta harva vaivautuu kasaamaan leiriä ja kiikuttamaan telttoja, makuupusseja tai makuualustoja keräyspisteisiin asti. Koko alueen siivoaminen kestää lähes kolme viikkoa ja sitä ei tee vain kourallinen ihmisiä. Hintaa siivoukselle tulee yli 1 000 000 tanskan kruunua. Mitä kaikkea muuta sillä saisikaan….

Sunnuntain leirikierroksen jälkeen suuntasin vaihteeksi Cosmopolitan lavalle, tällä kertaa kuuntelemaan Julian ”Bobin poika” Marleyta. Alku keikka meni hieman ohi väen tungoksen ja Orange lavalla kilpailevan metelin takia, mutta puolenvälin jälkeen väki väheni ja Julian palkitsi yleisöään muutamalla isänsä tunnetuiksi tekemillä kappaleilla kuten Exodus ja Get Up, Stand Up.

Sunnuntain ja koko festivaalin päätti Prince. Princeä tuskin kukaan voi olla tietämättä ja kutakuinkin koko festivaaliyleisö saapui tämän legendan keikalle. Ihmisiä oli niin paljon, että näkyvyys muistokiven luota oli lähes olematon, joten uskaliaimmat kiipesivät alueen puihin katselemaan keikkaa. En oikeastaan voi sanoa, että olisin miehestä juuri mitään nähnyt, mutta äänen kuulin ja sehän Princestä tekee niin erikoisen. Tämä keikka jäi puolen tunnin jälkeen osaltani kesken, koska Roskilden festivaalijunaan oli odotettavissa koko yön suurta väentungosta. Ihme kyllä, mahduttiin ensimmäisellä yrittämällä sisään. Ja järjestäjät olivat viisaasti lisänneet junavuoroja kaksi kertaa tunnissa. Purple Rain jäi kuulematta, vaikka en kyllä tiedä olisiko sitä mahdollisesti kuullutkaan. Vähän myös harmitti, ettei jaksanut jäädä Arena teltan loppubileisiin, joihin ehdottomasti kannattaa muuten osallistua!

Muutamia vinkkejä ensikertalaisille

Festivaalijuna

Kuljettaa ihmisiä kätevästi Roskilden juna-asemalta Westin leirintäalueelle. Öisin juna menee myös suoraan Köpikseen. Tänä vuonna junat toimivat välillä kuin VR ja tiedotus ei oikein sujunut. Tarkka kannattaa olla, ettei käy niin kuin eräälle pariskunnalle. He hyppäsivät junaan Köpiksestä ja vaihtoivat vahingossa Roskilden asemalla takaisin Köpiksen junaan. Tulivat sitten taas Roskilden asemalle ja festarijuna oli reilusti aikataulusta myöhässä. Laskeskelimme, että heidän matkansa Köpiksestä Roskildeen kesti näin lähes kolme tuntia, kun se normaalisti kestää vähän yli puolituntia. Roskilden asemalta junamatka leirintään kestää vain noin viisi minuuttia.

Hinta Roskildesta leirintäalueelle junalla oli 20 kruunua. Erikseen pitää maksaa Roskilde Kööpenhamina väli. Suosittelen ostamaan clipcardin, joka sisältää kymmenen matkaa. Hinta tälle on 450 kruunua, mutta helpottaa huomattavasti elämää, jos asuu Köpiksessä hotellissa! Jos menet ennen torstaita junalla leirintäalueelle, tulee sinulla olla jo ranneke vaihdettuna.

Ruoka

Roskilde oli kunnostautunut ja tänä vuonna jokaisesta kojusta sai myös kasvisruokavaihtoehdon. Tämä on vain yksi lukuisista keinoista, joilla Roskilde yrittää tehdä festivaaleista hieman vihreämpää. Ruokaa saa Service Centereistä leirintäalueilta ja lukuisista eri kojuista festarialueella. Ruokatarjonta on erittäin monipuolista, perus pizzaa, falafeleja, burritoksia, intialaista, fish&chipseja, ruotsalaisia lihapullia, bakelseja ja muita. herkkuja kaljan turvottamille vatsoille.

Oma leiri liikuntarajoitteisille

Jos olet liikuntarajoitteinen, alueelta löytyy oma helppokulkuiseksi tehty leirintäalue mahdollisia apuvälineitä käyttäville. Se sijaitsi tänä vuonna lähellä pohjoista festivaalialueen sisäänkäyntiä. Muutenkin esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvia ihmisiä näkyi festivaalialueella ja tasainen maasto sekä sateeton sää mahdollistaa lähes esteettömän liikkumisen. Jos kuitenkin sattuu niin, että vettä tulee kuin vuonna 2007, ei meinaa edes omilla jaloilla päästä siinä mutavellissä eteenpäin. Alue kun on pääosin pelkkää peltoa ja nurmikkoa eikä alueelle ole rakennettu mitään kulkuliuskoja.

GreenCamp

Tämä leiri oli tarkoitettu niille, jotka välittävät mitä jälkeensä jättävät. Leirissä oli otettu huomioon ympäristökysymykset, mutta valitettavasti en ehtinyt käydä tähän alueeseen tarkemmin tutustumassa.

Hiustenleikkuuta ja muuta

Kannattaa pitää silmät auki, sillä alueelta löytyy monenlaista palvelua. Cosmopolitan lavan vieressä oli ainakin miesvieraiden mahdollisuus varata itselleen parturiaika ja päästä siistimään festarikuontaloa kesken karkeloiden. Kojun ulkopuolella oli varauskirja, johon sai merkata itselleen sopivan ajan. Hinta tästä huvista jäi selvittämättä.

Tänä vuonna olisi kaksi alusvaatekertaa riittänyt. Festarialueella oli nimittäin mahdollisuus pestä vaatteita ilmaiseksi. Mahdolliset lahjoitukset menivät Hiv ja Aidsin vastaiseen taisteluun. Tästä toiminnasta vastasi suuri vaateketju H&M, joka oli myös pystyttänyt oman leirin kiven heiton päähän festivaalialuetta. Leirissä en käynyt kuin ulkopuolella, mutta likaa kammoaville voi kertoa, että henkkamaukka leirissä oli numeroidut teltat sievässä sotilaallisen suorassa rivissä ja alueella ei roskista ollut tietoakaan. Voihan sitä imagoa näinkin kiillottaa.

Uimaranta ja uima-allas

Vesisateesta ei ollut tietoakaan, joten uiminen oli monelle pakollista tänä vuonna. Onneksi ei ehditty Eastin leirinnän puolella sijaitsevaan lammikkoon uimaan, koska uimarannalla tehdyissä tutkimuksissa vedestä löytyi koli-bakteereita ja ranta jouduttiin sulkemaan. Tänä vuonna festivaalialueella oli suuri uima-allas, johon kaikki saivat mennä, jos tuottivat sähköä ensin polkemalla viisi minuuttia kuntopyörää. Allas näytti olevan hyvin suosittu, mutta jäi kokeilematta.

Festivaalimedia

Festareiden ajan alueella ilmestyy oma lehti ajankohtaisista tapahtumista. Lisäksi festareilla on oma radiokanava.

Elokuvateatteri

Festareilla on myös oma elokuvateatteri, jossa voi nähdä englannin kielellä tai englanniksi tekstitettyjä elokuvia. Elokuvia oli mahdollisuus seurata sunnuntaista sunnuntaihin.

Skeittipuisto

Jokainen skeittauksen ystävä voi viihtyä lajin parissa myös festareiden ajan. Westin leirintäalueella sijaitsee skeittipuisto, jossa riittää ohjelmaa kuten kilpailuita, vapaata skeittausta, näytöksiä, dj-musiikkia yms.

Lapset festivaaleilla

Roskildessa näkee kaiken ikäisiä ihmisiä pienestä vauvasta eläkeläisiin. Leirintään en lapsen kanssa menisi. Festivaalialue on kuitenkin ihan rauhallinen, mutta ihmisiä on tietenkin loputtoman paljon joka puolella. Meteli alueella on kuitenkin todella kova lavojen läheisyydessä, joten lasten kuulon suojaaminen on ihan ehdotonta. Varsinaista ohjelmaa lapsille ei ole, mutta leikki-ikäiset varmasti viihtyvät juhlissa mukana, esimerkiksi alueen uima-allas ja keinut viihdyttävät varmasti. Jopa Princen keikalle oli kärrätty vauvoja vaunuineen. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Käsittääkseni alle 10-vuotiaat pääsevät festareille ilmaiseksi ja 10–14-vuotiaille on oma lastenlippu, jonka voi vaihtaa rannekkeeksi samassa pisteessä, jossa mm. mediarannekkeet vaihdetaan. Alle 15-vuotiaat pääsevät festivaaleille vain aikuisen seurassa. Tanskassa alkoholin anniskeluikäraja on 18 vuotta.

Muuta huomioitavaa

Vessajonot kasvavat ainakin festivaalialueella välillä valtaviksi. Miehillä on taas helppoa, mutta naisille jonottaminen voi käydä tukalaksi. Toisaalta kyllä naisiakin näkee pissailevan estoitta lähes mihin tahansa. Pahimmat vessajonot ovat aina Orange lavan läheisyydessä. Arena teltan lähellä sijaitsee vesivessoja, joihin ei juuri tarvinnut jonotella. Outo ilmiö toistui useasti, kun ihmiset seisoivat yhden oven takana ja vain kiertämällä vessarakennusten toiselle puolelle pääsit vessaan suoraan. Älä siis lannistu, jos näet jonon. Vessoja siivotaan kiitettävän ahkerasti, joten paperiakin löytyy yleensä. Leirintäalueella bajamajat voivat välillä olla uskomattoman järkyttävässä kunnossa. On hyvä huomioida, että vessapapereita säilytetään bajamajojen ulkopuolella telineissä, joista saa itse ottaa sitä tarvitsemansa määrän.

Tänä vuonna Roskilde on tiukentanut linjaa, eikä omia juomia saanut viedä ollenkaan festivaalialueelle. Tämä herätti ennakkoon suurta närkästystä, koska Roskildea on kiitelty erityisesti sen rennosta ilmapiiristä mm. juomapolitiikan suhteen. Onneksi järjestyksenvalvojat Roskildessa eivät toimi kuten vastaavat Suomessa (joille on opetettu, että kaikki hauskanpito on lopetettava heti alkuunsa). Juoman salakuljettaminen ei ole kovin vaikeaa ja toisaalta festivaalialueella kalja on vielä melko edullista. Juomavesipisteitä oli lisätty alueelle, tosin en suosittele näitä pisteitä raskaana oleville. Raskaana olevien on syytä turvautua pulloveteen, jota saa kiitettävän hyvin ostettua alueelta.

Festareilta löytyi käteisautomaattipiste, mutta suosittelen lämpimästi varautumaan etukäteen käteisellä. Kortilla voi monin paikoin maksaa, mutta on kohteliasta 75 000 kanssaihmistä kohtaan varata mielellään nopeasti käsiteltävää käteistä. Jonottaminen on aina syvältä!

Tänä vuonna lipunmyyntiä oli aikaistettu niin, että 2011 vuoden lipun voi jo nyt 2000 nopeinta lunastaa edullisempaan hintaan eli 225 euroon. Tämä siis enteilee, että lipun hinta nousee jälleen kerran ensi vuonna. Mutta rahoille saa kyllä vastinetta. Enää reilu 340 päivää ja taas mennään!!

Teksti: Pihla Putkonen
Kuvat: Pihla Putkonen & Jaska Kamila