Kotka Rockfestival 2010

Kansantalouden kyntäminen lamassa ei ole näkynyt ainakaan festareiden määrän vähenemisessä Suomen kamaralla, vaan päinvastoin uusia festareita ja kesätapahtumia tuntuu tulevan lisää kuin sieniä sateella.

Yksi näistä kesän tulokkaista on Rock n Roll Circuksen festivaaliryppään tulokas Kotka Rockfestival Katariinan Meripuistossa. Lähdimme tutustumaan kaksipäiväisen festivaalin varovaiseen antiin aloituspäivän ajaksi.

Keskustasta hieman sivuun sijoitetulle festivaalille oli tarjolla perinteinen bussikuljetus sekä omilla autoilla saapuville maksullinen paikoitus viiden euron hintaan alueen läheisyydestä.

Taivaltaessamme kohti festivaalialuetta hieman jättömaalta vaikuttavaa maastoa halkovaa hiekkatietä pitkin alkoi alueen etukäteen mainostettu kauneus hieman epäilyttämään. Aluetta kohti vaeltavan festarikansan täydellinen puuttuminen sai epäilemään, olimmeko ylipäänsä oikeassa paikassakaan. Huoli osoittautuu turhaksi, kun Circuksen Rock-Ladat vihdoin osuivat silmään. Värikkäät ja hauskat Ladat toimittivat lippujen myynti- ja lunastuspisteiden virkaa -hauska ja persoonallinen yksityiskohta.

Sisäänkäynnin kohdalta lähtien silmiä hivelevätkin jo kauniit rantamaisemat ja aidatut kukkaistutukset puroineen. Vielä hiukan keskeneräinen puistoalue oli todella kaunista katseltavaa ja tunnelmakin alkoi pikkuhiljaa nousemaan. Kauniiseen miljööseen oli upotettu hauskat sirkusteltat, perinteinen anniskelualue, erilaiset festariaktiviteetit sekä myyntikojut, joiden seasta löytyi myös ei-niin-puoleensavetävä erotiikkapuoti. Vihertävää onnelaa varjosti vain valkoposkihanhien runsaslukuiset jätökset, jotka rehottivat kilpaa apilankukkien kanssa.

Ilma oli perinteistä alkukesän säätä, hieman tuulista ja koleaa, ja vaikutusta voimisti kovasti meren läheisyys. Festarin korkanneen Osaston yhdistellessä musiikissaan southern rockia ja Timo Rautiaista melko yhdentekevästi päätimme tutustua festarikansalle lisähintaan tarjolla olleeseen Vip-alueeseen. Alue tarjosi mahdollisuuden saunomiseen ja kylpemiseen sekä sirkusteltan suojaan. Teltan parasta antia oli hyväntuulisen Meri-Tuuli Lindströmin loihtimat herkulliset festariruoat. Sen, oliko Vip-alue näine hyvineen ihan hintansa arvoinen, voi kukin punnita tykönänsä.

Tämän hetken naisartistien kirkkainta kärkeä yhdessä Anna Puun ja Jenni Vartiaisen kanssa edustavan Chisun vetoa oli Meripuistoon kertynyt katsastamaan jo varsin kelvollinen määrä ihmisiä. Keikka alkoi hieman teatraalisesti esitetyllä versiolla kappaleesta Miehistä Viis!. Koleassa säässä Chisu lumosi yleisönsä mielenkiintoisella ja monipuolisella lavaolemuksellaan, jossa yhdistyy sopivasti ronskia jätkämäisyyttä, herkullista viattomuutta ja kypsää ammattimaisuutta. Kolean sään vaikutukset tuntuivat häipyvän yleisöstä herkullisen esityksen myötä, joka lähinnä tanssitti ja laulatti erityisesti radiohiteillään kuin myös liikutti Yksinäisen Keijun Tarinalla. Onkin vaikea olla vakuuttumatta tämän lahjakkaan nuoren artistin taidoista.

Hieman harmillisesti Chisun keikkaa vedettiin osittain taustanauhojen voimalla. Niiden tarkoituksena lienee antaa esitykseen hieman voimaa, mutta toisaalta niiden käyttö on vähän sääli. Livenä laulaessaan Chisun äänessä on herkullista rosoa, jonka vivahteet vain vahvistavat hänen karismaattista olemustaan.

Jos Chisu nosti tunnelmamme hetkessä kattoon, hoitivat Petri Nygård ja Raptori nopean ja kovan paluun takaisin maan pinnalle. Ensimmäistä ja toista paluutaan tekevien artistien tarpoessa ala-arvoisuuden ja keskinkertaisuuden suossa alkoi ilman koleus palata jäseniin ja aurinkoinen festarifiilis katoamaan vähäpukeisista naisista huolimatta.
Nygårdin hakiessa shokkiarvoa lähinnä kiroilun ja roisien juttujen voimin ei voine muuta kuin todeta, että vaikka homma olisi voinut mennä läpi 80-luvulla, oli keikka nyt vain puuduttavaa uhoa. Nygårdin verratessa itseään purkkaan tukassa, tulee miettineeksi, että onneksi on sakset keksitty.

Raptori jatkoi musiikillista alamäkeä siitä mihin Petri jäi. Yhtyeen esitys oli ontuva ja suurin ongelma oli huono valmistautuminen. Erityisen hukassa tuntui olevan Jufo III, joka kävi kyykkimässä lunttilapustaan vuosien kuluessa mielestä karanneita lyriikoita turhan tiheästi. Raptorin horjuntaa katsoessa Nygårdin veto alkoi tuntumaan jo varsinaiselta kulttuurielämykseltä. Edes odotettua nostalgia-arvoa ei päässyt syntymään kuin ihan ohikiitävän hetken ajaksi Debi Gibsonin aikana.

Raptorin vedon jälkeen yllättäen pääosa kotkalaisyleisöstä lähti suomirapista kylläisenä kotimatkalleen, vaikka päivän pääesiintyjä on jäljellä. Viitteitä siitä, että osalle yleisöä Disco Ensemble olisi hieman tuntematon artisti saatiin jo päivällä festarikävijöiden puheita ohimennen kuunnellessa. Disco Ensemblen keikkaa odottaessa valokin alkoi kaikkoamaan tehostaen joukkopaon tunnelmaa.

Kotimaista ykkösindietähteä ei yleisön vähäisyys onneksi paljoa hetkauttanut. Yhtye murjoi erittäin kovatasoisen setin tuulisessa säässä, joka korosti bändin poikkeuksellisen energistä ja uhmakasta lavaolemusta. Vähäinen yleisö oli sitäkin innokkaammin mukana ja tunnelma oli suorastaan hurmoksellinen jo ensimmäisistä metreistä lähtien, kun Bay of Biscayn syntsaosuudet alkoivat varoitella tulevasta. Muutenkin kovatasoisen keikan ehkä vahvin esitys So Cold toimi kuin pötköllinen dynamiittia yleisöön.

Disco Ensemblelle toivoisi sitä lopullista läpimurtoa myös ulkomaille, niin hienosta kokonaisuudesta on kysymys, varsinkin kuin rock genrenä tuntuu muuten olevan tylsyyden kourissa.

Päivä Meripuistossa oli kaiken kaikkiaan varsin viihdyttävä. Tapahtumalla on erittäin paljon potentiaalia kaupungissa, jossa kesätapahtumia ei ole liikaa. Erityiskiitoksen ansaitsee harvinaisen hyväntuuliset henkilökunnan edustajat, joihin törmäsimme päivän aikana. Kotka Rockfestivaalille, kuten Rock n Roll Circukselle yleensäkin, toivoisi tulevaisuudessa viimeisenä silauksena hieman enemmän rohkeutta artistivalintojen suhteen. Liian varman päälle pelaamalla on vaikea herättää laajempaa kiinnostusta festarien sankassa joukossa.

Teksti: Teksti: Varpu Jokinen & Kenneth Lehtinen
Kuvat: Kenneth Lehtinen