Provinssirock 2010: Ihmisten juhlassa jokaiselle jotakin jazz-metallista iskelmään

Loistokkailla artisteilla täytetty Provinssirock keräsi kaikkina kolmena päivänä noin 20 000 festivaalivierasta, joten 60 000 kävijän tavoite ylitettiin sateista ja koleudesta huolimatta. Festivaalin promoottorin mukaan yleisömäärä riittää voitolliseen tulokseen, mikä on tärkeää useamman tappiollisen vuoden jälkeen. 32. kertaa järjestetyn festivaalin kohokohtina nähtiin pääesiintyjän eli saksalaisen metalliyhtye Rammsteinin lisäksi amerikkalainen marihuanaa ylistävä rap-ryhmä Cypress Hill sekä kanadalainen indietä ja elektropoppia sekoitteleva Crystal Castles. (HF)

Järjestelyissä uutta ja vanhaa

Tämän vuoden suurimpia uutuuksia festivaalijärjestelyissä oli alkoholipolitiikan suvaitsevaisuuden kaventaminen sekä lavalukumäärän pienentäminen yhdellä. Juomien suhteen turvatoimia oli kiristetty niin, ettei alkoholijuomia (eikä mitään muitakaan juomia, ei edes vesipulloa) saanut viedä festivaalialueelle missään muodossa. Edellisvuosina omat juomat on saanut portilla kaataa järjestäjien tarjoamiin tuoppeihin. Nollatoleranssi aiheutti närää astetta rennompana festivaalina tunnetun Provinssirockin vieraissa. Sen sijaan kaikkein pienimmästä esiintymislavasta, Zanzibarista, luopuminen sai kävijöiltä kiitosta: neljä lavaa (Päälava, X-Stage, Saarilava sekä Rumbalava) riitti 45 artistin esitysten pyörittämiseen, eikä ravaamista lavojen välillä tullut liiaksi. Laajennettu päälavan alue oli myös pidetty uudistus. Nähtäväksi jää, järjestetäänkö alue ensi vuonna kokonaan uudestaan, kun rapistunut ja pieneksi jäänyt, koko festivaalin historian mukana ollut Saarilava luultavasti poistuu. (HF)

Festivaalialuetta oli muutenkin järjestelty hieman uuteen uskoon, kun Rumbalava oli siirretty poistetun Zanzibarin tilalle ja sen entinen alue vallattiin ruokakojujen käyttöön. Camp Provinssin uutuutena tarjottiin vuokralle valmiiksi pystytettyjä telttoja, joiden tarkoituksena oli festivaalivieraiden majoittumisen helpottamisen lisäksi vähentää telttajätteen määrää ja pidentää telttojen käyttöikää. Ekologiset arvot näkyivätkin tänä vuonna festivaalin ilmeessä entistä enemmän. Myös kansainvälisyyteen oli tänä vuonna panostettu: festivaalin rakennukseen ja purkuun osallistui Selmun järjestämän työleirin puitteissa satoja vapaaehtoisia ympäri maailmaa. (HF)

Vahvojen naisten juhlaa

Naisenergia aloitti tämänvuotisen Provinssirockin kun kaunisääninen kaunotar Paloma Faith avasi perjantain X-stagella. Keikalla kuultiin mm. radiosoittoa saaneet hitit Stone cold sober ja New York. Keikan alussa yleisöä oli noin puoleen väliin asti isoa telttaa ja loppupäässä teltta oli täyttynyt jo kokonaan. Paloman flirttaileva tyyli ja viittamaisen lava-asustuksen korostamat pitkänä hohtavat sääret lumosivat yleisön. Viikonlopun aikana lavoille kipusi myös kotimaisia ihania naisia. Lauantaina koleahkoa ilmaa lämmittämään saatiin takuuvarmaa tyttöenergiaa, kun PMMP avasi Päälavan toisen festaripäivän. Keikka oli taattua PMMP:n meininkiä. Tytöt muistuttivat yleisöä myös siitä, että Ruotsin prinsessan Victorian häät olivat parhaillaan menossa, ja jakoivat sen kunniaksi piparia. PMMP myös omisti Pariterapiaa-biisinsä Victorialle ja Danielille. (AS)

Naiskauneutta nähtiin lauantaina X-stagellakin, kun ihana Chisu valloitti sen illansuussa. Chisun sanoitukset ja aitous sai ainakin tämän toimittajan välillä itkun partaalle ja välillä taas hymy oli niin leveä, että leukoihin sattui. Mikäs sen parempaa kuin olla isossa teltassa katselemassa hienoa keikkaa, kun ulkona alkoi sataa kaatamalla. Chisu oli itsekin selvästi liikuttunut yleisömäärän paljoudesta ja kehui keikan olleen myös hänelle uskomaton kokemus. Lisää Chisun fiiliksiä saamme kuulla myöhemmin festarit.orgissa, kun julkaisemme keikan jälkeen tehdyn haastattelun. Minkälaisen festaritarinan Chisu keksi ja mikä onkaan hänen ikimuistoisin festarikokemuksensa, sen saatte tietää sitten. Vahvojen naisten sarjaa jatkoi sunnuntaina X-Stagella Irina ja sen päätti juuri ennen Rammsteinia X-Stagella ja monen päiväunissa esiintynyt Jenni Vartiainen. Jenni oli pukeutunut kullanhohtoiseen haaremihaalariin ja sädehti sen mukana. Vuosien aikana aina sädehtivästä neitokaisesta on kasvanut vahvaääninen ja muutenkin vahva tulkitsija. Valitettavasti Jennin keikka päättyi ilman encorea, jotta Rammsteinin keikka saatiin alkamaan päälavalla ajallaan. (AS)

Lauantaina X-stagella heti Chisun jälkeen esiintyi ruotsalainen Jenny Wilson, jonka kanssa Suomen Chisulla on nähty paljon yhtäläisyyksiä: molemmat ovat sanoittaneet, säveltäneet, laulaneet, soittaneet ja tuottaneet esittämänsä kappaleet. Wilson esitti hyväntuulista elektropoppiaan vastaanottavaiselle yleisölle sateen tunnelmoidessa teltan ulkopuolella. Tensta Gospel -kuoron kanssa esiintynyt lady tarjosi yleisölle runsain mitoin kaihoisia ja persoonallisia kappaleita. (HF)

Räppiä ja humppaa...

Lauantaina Päälavan illan tihkusateessa päättänyt Cypress Hill letkeili todella kovan keikan, josta yleisölle – myös allekirjoittaneelle, yhtyettä vähemmän kuunnelleelle – jäi todella hyvä mieli, ja räppi raikasi keikan jälkeenkin porteille kulkevan massan seassa. Lähes 25 vuotta sitten espanjan- ja englanninkielisen musisointinsa aloittanut kokoonpano esitti uransa suurimpia hittejä sekä vähemmän kuultuja helmiä. B-Real etunenässään länsirannikon räppääjät ampuivat ilmoille muun muassa kappaleet How I could just kill a man, Insane in the brain, Rap Superstar, Hits from the bong, Ain’t goin’ out like that, Dr. Greenthumb, Illusions ja Snoop Doggin kanssa tehty Vato, sytyttivät väleissä asenteeseensa asiaankuuluvasti jointteja ja nostattivat yleisössään hurmosta. (HF)

Viikonlopun vittuilijan pestin saa ansaitusti lauantaina X-Stagella räpäyttänyt Petri Nygård. Epäilykseni heräsivät kun näin keikkaa ennen Petrin taustakankaan, johon oli kuvattu pornografisesti nainen jalat levällään. Voitte vain päätellä, mistä herra teki sisääntulonsa. Vittuilusta huolimatta keikka oli hyväntuulinen ja sai yleisön pomppimaan mukana. Nygårdin keikalta jäi päähän soimaan Kotibileet-biisi, johon myös Chisu viittasi myöhemmin välispiikissään: ”mites se nyt meni, Meil on bileet, kaikki sileeks.” (AS)

Yksi perjantai-illan kohokohdista oli monelle humppayhtye Eläkeläisten esiintyminen. Vaikka kokoonpano on naurattanut yleisöään festareilla jo kohta pari vuosikymmentä, ei suosiolle näy loppua. Tälläkin kertaa X-Stagen tunnelma oli teltan katossa, ja jenkkaletkat kiertelivät yleisön seassa kovaan tungokseen asti. Keikan loppupuolella telttaa kiersi kaksi ennennäkemättömän pitkää rinnakkaista letkaa: humppaamassa oli niin iso osa yleisöstä, että täyden teltan tiiviiseen etualaan jäi suuri aukko. Päähänpistosta lähtenyt idea tehdä rock-klassikoista suomenkielisiä humppaversioita ja läträtä siinä ohella viinan kanssa on siis menestystarina, edelleen. Eläkeläisten haastattelun Provinssin tiimoilta on luettavissa täältä: http://www.festarit.org/haastattelut/227. Samaan aikaan humppajenkan kanssa Saarilavalla musisoi Herra Ylppö ja ihmiset, joka jäi haluista huolimatta humpan takia näkemättä. (HF)

...elektroa ja metallia...

Ihan täysin kommelluksitta ei tästä Provinssirockista selvitty. Perjantainen Pendulumin keikka tyssäsi heti alkuunsa sähkökatkon takia. Yleisön odotus kuitenkin palkittiin, ja valoshown saattelema australialaissyntyinen, nykyään Iso-Britanniassa vaikuttava elektrokuuluisuus lämmitti teltan hikiseksi. Keikan aikana tuntui siltä, että olisi ollut jossain ulkomaisilla festareilla, kuten Szigetissä tai Roskildessa. Eli kyllä suomalaisiinkin liikettä saadaan, kun oikeista naruista vetää. Myös sunnuntaina esiintyneellä Stam1nalla oli jotain teknistä ongelmaa. Mikitykset eivät oikein toimineet, eikä bändi päässyt oikein koko keikan aikana oikeuksiinsa. Harmi. Myös sunnuntaina päälavalla Stam1nan jälkeen esiintyneen Bullet for my Valentinen keikka oli noin neljäkymmentä minuuttia myöhässä. (AS)

Teknisiä ongelmia puolestaan ei ollut sunnuntain, Provinssin yhden odotetuimman esiintyjän, Rammsteinin keikalla. Ainut toive olisi ehkä ollut se, että myös lavan vasemmalla puolella olisi ollut screeni. Rammsteinia varten Provinssirockiin oli tuotu tavallista suurempi lava, eikä ihme kun katsoi sen valojen määrää ja massiivisuutta. Lavalla oli myös muun muassa jonkinlainen isohko tolpparakennelma, joka nosti välillä laulaja Till Lindemannin päätä huimaaviin korkeuksiin sekä kosketinsoittaja Christian Lorenzin käyttämä juoksumatto. Rammsteinille tunnusomaisen pyroshown lisäksi lavalta puhallettiin yleisöön myös vaahtoa ja paperisilppua isosta tötteröstä ja keikan loppuvaiheessa Lorenz surffasi yleisön päällä kumiveneellä. Vaikka en saksaa olekaan ikinä opiskellut, tuli keikalla silti hoilattua mukana, enkä ollut todellakaan ainut. (AS)

Järjestelyissä parantamisen varaa olisi ollut lähinnä bändien sijoitteluissa. Muun muassa henkilökohtaisiin suosikkeihini kuuluvan tanskalaisen Mew:n olisi ehdottomasti pitänyt esiintyä teltassa eikä päälavalla, jotta heidän shownsa valoineen olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa. Vaikuttavin keikan lopetus oli ehkä puolestaan 30 Seconds to Marsilla. Hittibiisinä tunnetun Kings and Queens -kappaleen aikana lavalle pääsi hengaamaan noin pari-kolmekymmentä fania, ja tuntui kuin koko Törnävä olisi avannut äänijänteensä. (AS)

...sekä iskelmää ja suomirokkia

Säiden suhteen piristyneen sunnuntain menestyksekkäänä avaajana toiminut Kari Tapio soitti ensimmäisen keikkansa isoilla rock-festivaaleilla. Ennen keikkaa herännyt pelko keikan menestymisestä lähes tyhjässä teltassa väistyi viimeistään ensisointujen kajahtaessa ilmoille: aikaisesta ajankohdasta huolimatta teltta oli valtoimenaan ”KT:n” tahtien mukana laulavia faneja. Keikan jälkeen kultalevyn pokannut iskelmätähti on ollut vahvasti osallisena siinä, että iskelmä on nostanut suosiotaan nykynuortenkin keskuudessa. Olen suomalaisen soidessa kolmikymppisessä kaveripiirissämme nostettiin jälleen esiin kauan kytenyt idea lavatansseihin osallistumisesta. (HF)

Sunnuntai jatkui auringonpaisteen saattelemana – joskin ilman hellelukemia – 30. festarikesäänsä esiintyjänä viettävän Ismo Alangon keikalla. Alankojen isoveli soitteli tänä kesänä keikkailevan Teho-osasto -kokoonpanonsa kanssa perus festarikeikan, joka piti sisällään hittejä herran eri yhtyeistä aina Hassiseen koneen ja Sielun veljien ajoilta saakka sekä biisejä Ismon tuoreimmalta Onnellisuus-albumilta. Teho-kokoonpanon eli Ismon ja Teho Majamäen lisäksi Teho-osastoon kuuluvat Säätiö-ajoilta tutut Jape Karjalainen ja Timo Kämäräinen sekä uutena tuttavuutena Zarkus Poussa. Lyömäsoitinvirtuoosina tunnettu Poussa saikin kappaleisiin uutta eloa, ja etenkin Levottomat jalat kikkailusooloineen lämmitti mielet ja koivet. (HF)

Muuta sunnuntain suomalaista antia edustivat Viikate, Lapko, Manna, Jaakko & Jay sekä jo mainitut Irina ja Jenni Vartiainen. Muista festivaalin esiintyjistä mainittakoon edesmenneen Dead Kennedysin keulakuva, amerikkalainen Jello Biafra kera uuden hardcore-yhtyeensä The Guantanamo School of Medicinen ja norjalainen, alun perin akustista jazzia soittava yhtye Shining, joka sekoitteli musiikkiinsa taitavasti muun muassa metallia, rockia ja klassista. Lisäksi suomalaiset Mokoma, Rytmihäiriö, Disco Ensemble, Sonata Arctica, ja Jätkäjätkät saivat vipinää perjantain ja lauantain sadepäiviin. (HF)

Leirielämää ja oheistoimintaa

Kunnon rock-festivaali ei muodostu koskaan pelkästään esiintyjistä, eikä festivaalifiilis heidän onnistumisistaan tai epäonnistumisistaan. Säiden ja festivaalijärjestelyjen ohella yhdeksi suureksi – henkilökohtaisesti sanoisin suurimmaksi – festarimieliin vaikuttavaksi tekijäksi nousee lavojen ulkopuolella vietettävä elämä ja sen pienet ja suuremmatkin tapahtumat. (HF)

Perjantain ja lauantain sateessa vietetty aika kruunaantui leirintäalueilla vietettyihin hetkiin ystävien kanssa. Festarit, eritoten Provinssi, ovat niitä aikoja kesässä, kun ympäri Suomea levinnyt tuttu jengi mahdollisine uusine kasvoineen kokoontuu tutuille sijoille Törnävän – tai nykymuodossa Seinäjoen – leirintäalueelle. Kuulumisia ja halauksia vaihdetaan, legendaarisiksi muuttuvia lauseita lennätetään ja myös syvällisemmistä aiheista keskustellaan. Kolmenkympin kumpaakin puolta kulkeva sekalainen joukkiomme ei enää niinkään haikaile uusien tuttavuuksien perään kuten kymmenen vuotta sitten: nykyään on tärkeämpää yhdessäolo vanhojen tuttujen kanssa. Näin vanhemmiten kun kavereita tapaa yhä harvemmin. (HF)

Vanhenemista pohdittiin muutenkin, ja yksi piirre ”vanhojen festaripierujen” Provinssi-käyttäytymisessä oli muuttunut viime vuosilta: teltat olivat vaihtuneet hotelli- ja mökkimajoituksiin. Itse nukuin rakkaani kanssa edelleen (ja ehdottomasti) teltassa, mutta kahdeksan muuta oli valinnut astetta mukavamman majoituksen. Valtasimme kuitenkin isohkolle poppoollemme suht rauhaisan Törnävän taka-alueen, jonne teltat (muun muassa eräältä isältä perintönä saatu 60-luvun kankainen harjateltta), autot ja pöydät saatiin lempeään harmoniaan, ja jonne mukavamminkin majoittuneet halusivat tulla juhlimaan. Löytyipä meiltä jääkaappejakin, joissa juomat pystyttiin säilyttämään kylminä – sikäli mikäli ne jonkun makuun lämpenivät liiaksi sateisessa koleudessa. Näin ollen kuulimme myös festareilla ennenkuulumattoman lauseen: ”otatsä mulle bissen jääkaapista?” (HF)

Sydänalaa hellästi kouraisevia näkyjä olivat etenkin sunnuntaiaamupäivän mummot ja vaarit, jotka rannekkeilla varustetuin käsin kulkivat pyörätuoleilla saattajineen kohti Kari Tapion keikkaa ja saivatpa keikalla erikoiskohteluna korotetun katsomon. Myös päätöspäivän auringonpaisteesta villiintyneet festarikansalaiset iloissaan ja alastonjuoksuissaan saivat hymyn huulille. X-stagen edustalla soitteli hilpeästi jokin tee-se-itse-bändi, samanlainen, joita leirintäalueen yössä voi nähdä useita. Edellispäivien sade esti auringonoton nurmikolla, sillä se oli muuttunut liejuksi. Tämä ei kuitenkaan muodostunut kaikille riemua rajoittavaksi tekijäksi, päinvastoin, mutapainista, liejuliu’usta sekä sontasodasta otettiin kaikki irti. (HF)

Panostusta ekologisuuteen

Vuonna 2008 kansainvälisellä Green and Clean -ympäristösertifikaatilla palkittu Provinssirock kannustaa festivaalia – sekä sen asiakkaita – kiinnittämään entistä enemmän huomiota ympäristöasioihin. Vihreys näkyikin monella tapaa ja ekologisia ratkaisuja oli suunniteltu huolella. Ilmastonmuutoksen ohella Törnävänsaari historiallisesti suojeltuna ja luonnonkauneudeltaan merkittävänä edistää luonnon huomioonottamista. Tänä vuonna esimerkiksi festivaalien vaatima suuri sähkömäärä tuotettiin vesisähkönä suoraan alueen halki virtaavasta joesta ja osa Provinssi-paidoista oli valmistettu ekopuuvillasta ja tuotettu mahdollisimman eettisesti. Myös kierrätysmateriaalista, kuten vanhoista rannekkeista, paidoista ja julisteista, askarreltuja avaimenperiä, pussukoita ja rintamerkkejä myytiin. (HF)

Yleisöä kannustettiin jätteiden lajitteluun opasteiden ja kierrätyspisteen sekä Green Team -kierrätysneuvojien avulla. Valitettavasti lajittelu ei näyttänyt kiinnostavan montaakaan festivaalivierasta, eikä kierrätysneuvojia ainakaan oman roskismatkani varrelle osunut. Festarikojuista tarjottavat annokset tarjoiltiin kuitenkin – ainakin pääsääntöisesti – biohajoavista astioista. Siivouspartiot ja pullojenkeräilijät pitivät huolen, ettei festivaalista muodostunut yleistä kaatopaikka, eikä lokkiparvia tarvinnut kovin montaa pelätä. Järjestäjien mukaan tämän vuoden Provinssi oli jopa kaikkien aikojen siistein. Rockjuhla kannusti vieraitaan myös ekologisempaan liikkumiseen rockjunin, kimppakyytipalstoin, festivaalibussein sekä lähiseudun asukkaille valvotuin pyöräparkein. (HF)

Haasteina säät sekä näpistykset

Vaikka tällä kertaa säät eivät koko aikaa täysin suosineetkaan, ei se menoa haitannut. Toki muutaman rankan sadekuuron jäljiltä festarialueella oli mutaisia kohtia. Myös järjestäjät olivat tyytyväisiä tapahtumaan. Öisin varsinkin leirinnässä majoittuneilla oli kylmä. Henki oikein höyrysi aamuyön tunteina. Ikävä puoli oli myös se, että tänäkin vuonna leirintäalueella käytiin varastamassa omaisuutta, vieläpä niin, että uhrit olivat nukkumassa. Omassa kaveripiirissä näitä tapauksia sattui kaksi. Toiselta vietiin lompakosta käteiset ja toiselta takki, jonka mukana puhelin. Poliisin mukaan tänä vuonna kirjattiin enemmän huumeisiin liittyviä tapauksia kuin ennen ja pahoinpitelyjä sattui muutama. Myös alkoholimyrkytykset työllistivät ensiapupisteiden henkilökuntaa entistä enemmän. (AS)

Kokonaisuutena tämän vuoden Provinssirock sujui kuitenkin leppoisasti, ja vakavilta järjestyshäiriöiltä vältyttiin. Oma Provinssitarinamme päättyi surkeahkosti auton hyytymiseen Ikaalisiin ja siitä hinausauto-, juna- ja taksikyytien saattelemana Espooseen. Pieni seikkailunpoikanen ei kuitenkaan onnistunut poistamaan onnistuneen festivaalin jälkeistä hyvää mieltä – kiitos jälleen kerran Seinäjoki ja Provinssirock! (HF)


Teksti: Heli Fox ja Aija Soivanen
Kuvat: Jaska Kamila ja Jouni Luoma

Katso myös galleria ->