Season of Sounds 2009

Neljästi vuodessa järjestettävän Season of Soundsin tarkoituksena on esitellä uusia tulokkaita ja vanhoja kehäkettuja rock- ja metallipainotteisissa iltamissa. Gloria oli tällä kertaa varattu tavanomaisesta poiketen vain täysikäisten leikkikentäksi. Kovat pakkaset ja kilpailevat konsertit verottivat ilmeisesti tapahtuman osallistujamäärää. Gloria on hyvä keikkapaikka, mutta yleisön saaminen paikalle on ilman pakkasiakin haastavaa. Tapahtumaan kertyi kahden päivän aikana noin 450 katsojaa.

31.1.2009 Torstai

Mukavasti mediassa esillä ollut tulokasyhtye V for Violence aloitti lopunajan paatoksensa pienelle kouralliselle yleisöä. Epäkiitollisesta tehtävästä huolimatta hardcore-metallia ja Slipknotin kaltaista rämistelyä sotkeva pumppu paiskoi ilmoille varsin laadukkaan keikan. Yhtye itse on nimennyt musiikkinsa genren Gothcoreksi. Gothcorea tai ei, mielenkiinnolla jäämme seuraamaan bändin kehitystä.

Seuraavana vuorossa oli United Underwold, joka heitti tutulla varmuudella a-luokan keikan. Bändin nokkahahmo Ville Tuomi todisti tälläkin kertaa olevansa persoonallisella äänellä varustettu hieno vokalisti. Erityisen rouheasti toimi bändin Equality-kappale, jota kuunnellessa tuli mieleen, kuinka hienoa olisi saada legendaarinen Kyyria palaamaan edes hetkeksi keikkalavoille.

Erityisesti nuorempien katsojien mieleen olivat suomeksi laulava T.A.P. ja Suicide Love Boat. T.A.P esitti varsin hyvin yleisöön uppoavaa Uniklubi/Dingo-tyylistä suomirokkia. Suicide Love Boatin kohdalla järkyttävän huonot välispiikit ja yliyrittäminen kera tökeröiden lavameikkien lopetti kiinnostuksen bändiin jo alkumetreille. Bändien välissä oli vaateketjun pienimuotoinen muotishow, jota vaivasi harrastelijamallien kiusaantuneet lavakävelyt.

So Called Plan ja Hybrid Children pistivät punkpainotteisesti illan purkkiin. So Called Plan vetämä peruspunkki toimi jälleen kerran erittäin mainiosti. Illan pääesintyjä Hybrid Children sai koko illan parvella notkuneen yleisön laskeutumaan vihdoin lavan äärelle. Ihmispesurin kanssa muutamaa tuntia aikaisemmasta vedetystä keikasta huolimatta nokkamies Jasse jaksoi vetää hybäreiden kanssa tiukan setin. Tuoreimmalta albumilta Fight as Onelta soittoon pääsivät nimikkoraita ja katkeransuloinen laaturaita Dancing on Roses. Fight as One albumi on allekirjoittaneiden mielestä bändin vahvin tuotos ja yksi viime vuoden parhaista kiekoista. Hybrid Children lopettaessa keikkaa ei voi kun todeta, että aito karisma kantaa. Jassen esiintyminen on vakuuttavaa, vaivatonta ja läsnäolevaa. Vakuuttava on myös muu Hybärilauma, joka osoittaa ettei rockin esittämiseen tarvitse liimata itseensä kaikkea mitä Tiimarista löytyy.

1.1.2010 Perjantai

Perjantaille järjestäjät sulkivat yläkerran, jolla fiksusti varmistettiin yleisön tulo illan aikana lavan ääreen. Tehosekoittimesta ja runoilusta tunnetun Oton luotsaama God Given Ass aloitti illan melko identtisestä tilanteesta, jossa V for Violence oli vuorokautta aikaisemmin. God Given Assin veto jäi ajallisesti ja esiintymisen puolesta valitettavasti torsoksi. Oton esiintyminen oli hapuilevan poissaolevaa ja keikan aikana yleisöön välittyy tunnelma pienestä kitkasta bändin sisällä.

Tuoreempi tuttavuus Jade piristi tunnelman nopeasti takaisin kohdalleen. Vaikka bändin nokkamiehestä Willestä huomaa ajoittaista kokemattomuutta esiintyjänä, ei voi olla ihastelematta bändin vilpitöntä innostusta tekemistään kohtaan. Ainoana kauneusvirheenä keikassa oli väsynyt Pets Shop Boys It´s a Sin -lainaraita, joka oli varsin yhdentekevä hyvin toimivan oman tuotannon rinnalla.

Illan kolmantena esiintyjänä lavalle astui Matthau Mikojan. Matthau veti myös varsin hyvän vedon, jota tuki Simon tiukka ja viihdyttävä rummuttelu. Matthaun äänessä on parhaimmillaan mukavaa karheutta ja persoonallisuutta. Settilista painottuu voimakkaasti Tamperelaisen kahteen sooloalbumiin, joista erityisesti erottuu edukseen Chasing Ghosts kappale. Bändille voisi tehdä hyvää, jos kitaransoitto siirrettäisiin toiselle taholle pois Matthaulta, siten mies ei olisi niin kovin sidottu mikkitelineeseen.

Lopetamme iltamme Matthaun keikkaan ja tällä erää Damien Cullen, Day Eleven ja Iconcrash jäivät tarkastamatta.

Season of Sounds on kokonaisuutena varsin lupaava konsepti. Tapahtumaan oli selkeästi nähty vaivaa mm. varsin hyvin toimineiden videoinstallaatioiden muodossa. Pienellä hiomisella ja paremmalla ajankohdalla yleisö varmasti löytää myös tapahtuman.
Kuusi bändiä illan aikana on kuitenkin hieman paljon. Konsepti voisikin toimia paremmin neljällä bändillä. Karsimalla bändien määrää viimeisen bändin aloitus ei jäisi niin kovin myöhäiseksi ja kullekin bändille jäisi enemmän soittoaikaa.

Teksti: Kenneth Lehtinen & Varpu Jokinen
Kuvat: Kenneth Lehtinen

Katso myös kuvagalleria ->