Storås - festarit Norjassa

Yksi tapa lisätä festareiden vetävyyttä on tehdä niistä jollain lailla omaleimainen. Omaleimaisuuden puutteesta ei ainakaan voi syyttää Trondheimin eteläpuolella pidettyä Storås-festivaalia, joka järjestettiin nyt viidennen kerran. Pelkästään jo ympäristö on sellainen, johon emme ole pohjoisessa Euroopassa yleensä tottuneet. Festarialuetta ympäröivät joka suunnassa korkeat vuoret ja kiinnostuneet voivat lähteä luontoretkille peräti kesäistä lunta ihastelemaan. Itse Storåsin kylä on pieni: huoltoasema, kapakka ja kauppa. Muuta kapakkatoimintaa löytyi festarialueelta yllin kyllin ja ruokahuolto toimii ympäri vuorokauden.

Sauna ja nakupellejä

Lisää omaleimaisuutta tarjosi suomalaisten festareille lahjoittama saunan kiuas. Norskit kyllä rakensivat festareilleen saunan, mutta siitä ei oikein tullut mitään ilman suomalaisten asiantuntija-apua. Norjalaisten oma keksintö taas olivat suuret kylpytynnyrit, joissa poreili mukavan lämmin vesi. Saunan ja kylpytynnyreiden välittömässä läheisyydessä oli hierontamökki.

Aiemmin Storåsissa oli myös mahdollisuus katapulttihyppyyn, peräti ilmaiseksi niille, jotka hyppäsivät alasti. Suomeakin kaksinaismoralistisemmassa Norjassa olivat jotkut, joille asia ei ilmeisestikään edes kuulu (saatikka näy), vetäneet herneen nenäänsä, ja näin ollen poliisi on sittemmin kieltänyt nakuhypyt, joten järjestäjä ei enää tuonut koko katapulttihyppylaitosta paikalle. Moralistit ovat kiukkuisia myös siitä, että jotkut, erityisesti suomalaiset, pullikoivat niissä tynnyreissäkin alastomina.

Eräs festarin alkuperäisjärjestäjistä tunnustautuu avoimesti pornomyönteiseksi ja viime vuonna oli yhdellä pikkulavalla pidetty pornopaneeli, johon oli muiden muassa kutsuttu norjalainen pornotähti Carolina Andersen. Eli lisää herneitä nenään pikkusieluille. Tosin, mitään pornotoimintaa festareilta on turha hakea, sillä Storås pyrkii olemaan kuitenkin koko perheen festari. Olkoonkin, että kysymyksessä on lähinnä rock-painotteinen tapahtuma, on päivisin läsnä myös runsas eläkeläisedustus, koska heille sisäänpääsy on ilmainen. Lisää omaa juttua edustaa erityinen lasten lava, jossa on sirkusta ja muuta hupia pienille festarivieraille. Lapsia ei ole niinkään ajateltu, kun ylemmäs vuoren rinteelle on kyhätty erityinen peikkometsä, joka toimii öisin teknohelvettinä. Kolmella isommalla lavalla soitettiin lähinnä rokkia, mutta myös jazzia ja etnoa. Tämän vuoden kansainvälisiä nimiä olivat monien muiden lisäksi Machine Head, Datarock, Kaizers Orchestra, Pete Doherty ja The Soundtrack of Our Lives. Tänä vuonna ei Storåsissa nähty suomalaisbändejä, mutta niitäkin mahtuu festarin historiaan.

Alueen sisäpuolella on erikoinen maksujärjestelmä. Kruunuilla pitää ensin ostaa paikallisvaluuttaa, ”bongeja”, joita voi sitten vaihtaa ruokaan tai olueen. Tämä kuulemma siksi, että raha on likaista, eikä sitä sovi käsitellä samoilla käsillä, jotka pyörittävät ruokia. Erilaiset poliittiset ja epäpoliittiset järjestöt ovat nekin tervetulleita edustamaan itseään Storåsissa, mikä on pelkästään positiivista. Järjestöjen läsnäolo antaa festari-isännästä kuvan, ettei joka asia perustu pelkästään rahan nyhtämiselle. Ja mainittakoon, että Storåsissa on ruoan ja oluen hinta peräti siedettävä sikäli, ettei niitä saa halvemmalla myöskään alueen ulkopuolelta. Tosin, järjestäjä pyrkii valitettavasti maksimoimaan oman oluensa myynnin tekemällä pulloratsiaa porteilla. Tätähän me tosin olemme joutuneet sietämään useimmilla pohjoismaalaisilla festareilla.

Suomesta edullisia matkoja

Festarijärjestäjä pyrkii ekologisuuteen ja kierrätykseen. Kaikki alueella myytävä ruoka on hankittu mahdollisimman läheltä. Norjalaisena erikoisuutena tänä vuonna myytiin valasburgereita, mikä ei välttämättä menisi läpi EU:ssa. Storåsissa ei ole pelkoa törmätä iänikuiseen kepappiin ja festaripaellaan, vaan menu on lähinnä norjalainen.

Suomesta on menty Storåsiin bussilla jo viitenä vuonna. Retki tehdään toivottavasti ensi kesänäkin. Erityisenä bonuksena retkikunnan jäsenille on se, että siihen osallistuvat saavat ilmaisen sisäänpääsyn, joka on suurin piirtein 150 euron arvoinen! Tämä siksi, että festarin järjestäjä ja matkan järjestäjä ovat hyvää kuomaa keskenään ja norjalainen osapuoli katsoo suomalaisten antavan sen verran kansainvälistä tunnelmaa ja lisäväriä, että se vetää enemmän paikallisia mukaan. Jos siis haluaa lähteä matkalle meren ja jylhien vuorimaisemien yli, kannattaa tutustua verkkosivuihin http://www.storasfestivaalit.com. Sieltä löytyy lisää infoa ja mahdollisuus ilmoittautua mukaan.

Plussaa: omaleimaisuus, maisemat, leirintäalue välittömässä läheisyydessä, rannekkeet.

Miinusta: oluen monopolikaupan maksimoimiseksi tehty kähmintä ja laukkuratsiat porteilla (joskin helposti peipattavissa). Poliiseilla luulisi olevan muutamien tappelijoiden, varkaiden ja vandaalien seurassa parempaakin tekemistä kuin ulkoiluttaa iänikuista huumekoiraansa ja toimia vieläpä erityisen provosoivasti.

Teksti ja kuvat: Julle Tuuliainen