Puntala-rock 2009

Lähdin päiväksi ja yhdeksi yöksi Puntalarockiin ja tutustuin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeaan punk-kulttuuriin. Mitä tällainen rokkia rakastava hippi sai sitten tapahtumasta irti, sen voitte lukea tästä raportista.

Puntalarockin juuret juontavat vuoteen 1982, jolloin tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa. Tapahtuma järjestettiin myös vuosina 1983, 1986, 1989 ja 1990. Tämän jälkeen välissä oli kymmenen vuotta kestänyt tauko, kunnes Puntalarock järjestettiin jälleen vuonna 2000 Lempäälän Karuselli (LeKa) ry:n toimesta. Sen jälkeen festivaalia on järjestetty vuosittain ja tänä vuonna olikin LeKa ry:n järjestämien Puntalarockien 10-vuotisjuhla. Tänäkin päivänä Puntalarock on ainoa punk-musiikkiin keskittynyt festivaali Suomessa ja punkkarien keskuudessa tämä on varmasti yksi vuoden odotetuimpia tapahtumia.

Alun perin minun ei pitänyt lähteä näille festareille laisinkaan. Perjantaina olin Harjavallassa Karmarockissa enkä viitsinyt ajaa päiväksi takaisin Helsinkiin, koska sunnuntaina piti olla taas Tampereella syntymäpäiväjuhlissa, joten aloin tutkailla Tampereen lähistöllä lauantaina järjestettäviä festareita. Tarkoituksena oli alun perin käydä Ylöjärvellä järjestettävässä Räikkärockissa, kunnes muutamaa päivää ennen festareita kaverini alkoi puhua Puntalarockista, joka sijaintinsa puolesta sattui sopimaan aikatauluihini. Aikaisemmin en itse asiassa ollut edes kuullut koko festivaalista. Jälkikäteen en harmitellut, että valitsin Räikkärockin sijasta Puntalarockin!

Pääsimme lähtemään Karmarockista Harjavallasta kohti Lempäälää puolen päivän aikoihin. Harjavallassa teimme vielä ostoksia festivaalia varten ja kävimme syömässä vatsat täyteen. Noin puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Puntalarockiin. Keskellä maaseutua sijaitsevaa festivaalia ei kuitenkaan voinut olla huomaamatta, sillä tienvarteen pysäköityjen autojen letka toivotti meidät tervetulleeksi Puntalaan. Itse festivaalialueelle ei saanut ajaa omaa autoa, vaan ne oli jätettävä tien varteen. Pysäköinti oli kuitenkin ilmaista. Pysäköimme automme jonon jatkeeksi ja mietimme, mitä kaikkea tavaraa jaksaa raahata noin puolen kilometrin matkan festivaalialueelle.

Telttoinemme ja rinkkoinemme tietä pitkin käveltyämme kuulimme joiltakin, että leirintäalue olisi aivan täysi. Jotkut myös varoittelivat, että leirintäalueen maaperä olisi aivan märkä ja mudassa. Mielialaa hieman masensi tämä tieto, joka lopulta onneksi osoittautui vääräksi. Vaihdoimme portilla siniset setelit rannekkeisiin ja kävelimme kohti leirintäaluetta. Löysimme juuri sopivasti paikan kahdelle teltalle ja maakin oli tältä kohdin täysin kuiva. Kun pienten teltanpystytysongelmien jälkeen saimme vihdoin leirin pystyyn, pääsimme nauttimaan Puntalarockin rennosta ilmapiiristä ja musiikista.

Puntalarockissa leirintäalue ja esiintyjät ovat yhdellä ja samalla alueella ja päälavan esiintyjiä saattoi kuunnella ihan teltoistakin käsin. Puntalarock on melko vapaamielinen tapahtuma. Ainoastaan lasipullojen ja huumausaineiden tuonti alueelle oli kielletty. Järjestyksenvalvojien tehtäväksi jäi onneksi pääosin vain festivaalien fiilistely. Huhut kuitenkin kertoivat, että tänä vuonna olisi ollut pieni tappelukin, vaikka yleensä Puntalarock tunnetaan väkivallattomana tapahtumana.

Alueella oli kaksi lavaa. Päälava eli ”Main stage” ja sivulavana toiminut ”Camp Stage”, jonka nimi juontunee lavan lähistöä ympäröivistä mökeistä. Festivaalialue toimii muuna aikana siis myös tavallisena leirintäalueena. Lisäksi alueelta löytyi anniskelualue, josta oli suora näköyhteys päälavalle. Oluttuopin hinta ei ole tiedossa, koska säästöbudjetilla mentiin ja oli omat eväät mukana. Lisäksi alueelta löytyi jonkin verran myyntikojuja sekä ruokakojuja. Kasvissyöjää ruokailumahdollisuudet ilahduttivat. Koska monen punkkarin ruokavalio koostuu kasviksista, oli myös kasvisruokaa hyvin tarjolla. Esimerkiksi täysin vegaaniseen ruokaan erikoistunut tamperelainen Veganissimo-ravintola oli tuonut oman myyntikojun näillekin festareille. Myös bajamajoja oli riittävästi eikä vessajonoja ainakaan omalla kohdallani näkynyt.

Esiintyjät olivat minulle kaikki melko tuntemattomia entuudestaan ja kyselimmekin punkmusiikin ystäviltä, mitä keikkoja erityisesti kannatti mennä katsomaan. Punkin ystävälle 27 euron hintainen festivaaliranneke tarjosi paljon nähtävää. Kahdella lavalla soitti yli 30 bändiä ja ilahduttavan suuri osa oli myös ulkomaalaisia esiintyjiä aina Kiinasta ja Japanista saakka. Ulkomaalaisia esiintyjiä oli myös Italiasta, Brasiliasta, Ruotsista, Puolasta, Espanjasta sekä Iso-Britanniasta.

Itse pääsimme seuraamaan ensimmäistä esiintyjää vasta lauantaina kello neljän jälkeen. Tämä esiintyjä oli Camp Stagella soittanut Spoiled Betty. Päälavan bänditarjonnan aloitimme seuraamalla helsinkiläistä The Over Attacksia. Kun Death with a Dagger soitti Camp Stagella, alkoi rankka kuurosade ja myös ukkonen paukahteli ilmassa. Onneksi pääsimme sateelta suojaan portin vieressä olevan paviljongin suojiin, joka täyttyi nopeasti sadetta pitelevistä ihmisistä. Kuurosade jäi tältä päivältä viimeiseksi. Vettä tuli kuitenkin sen verran, että jotkut joutuivat siirtämään telttojaan vesilammikoista paremmille paikoille.

Myös Puntalarockissa oli perjantaina tullut runsaasti vettä ja leirintäalue oli ollut melko märkänä. Moni festarivieras olikin valinnut nukkumapaikakseen auton perjantain ja lauantain väliseksi yöksi; jotkut olivat jopa jättäneet festivaalit kesken kyllästyttyään märkiin oloihin. Muistona perjantaisista vesisateista oli useissa paikoissa paljon pehmeää maata eikä mutaisilta kengiltä oikein voinut välttyä.

Mielenkiinnolla kuuntelimme kiinalaista Pekingistä saapunutta Gum Bleed-bändiä, joka soittaa streetpunkia. Puntalarockin keikka ei ole Gum Bleedille ainoa Suomessa, bändi aikoi vetää Suomessa kesän aikana jopa seitsemän keikkaa.

Perjantainen kosteus ja sateet vaivasivat yhä edelleen kameraani, jonka linssi huuruuntui jälleen kerran. Jotta kuvaaminen onnistuisi loppuillan aikana, jouduin missaamaan muutaman keikan ja kävin autolla kuivattelemassa perusteellisesti kameran rungon ja linssin kosteudesta. Saatuani taas kameran kuivaksi ehdin vielä hetken seurata tamperelaista Punk Lurex Ok -bändiä.

Päälavalla esiintynyt italialainen Giuda keräsi faneja aina kotimaatansa myöten. Italialaisille festarivieraille oli muutoinkin hyvä edustus kotimaisia esiintyjiä Puntalassa. Giudan lisäksi perjantaina italialaisista bändeistä soitti Agatha ja lauantaina päivällä Campus Stermini, jota myös ehdimme nähdä vilaukselta rinkat selässä saapuessamme festareille. Armageddon Clockin keikkaa odotellessa kuuntelimme hetken Camp Stagella Lapinpolthajia, joka nimensä mukaisesti on Lapista kotoisin.

Fiilikset yleisön seassa olivat välillä hyvinkin riehakkaita: monella keikalla joukko festarivieraita innostui pittaamaan, pomppimaan ja pyörimään ringissä tanssahdellen lavan edustalla. Koska maa oli mutainen, ei tässä temmellyksessä voinut myöskään välttyä likaamasta vaatteita, ja kun välillä sattui kellahtamaan maahankin, oli osalla festarivieraista varmasti melko mutainen olo. Päälavalla yleisön seassa saatiin potkia myös rantapalloa. Ilo loppui kuitenkin siihen, kun joku heitti pallon lavalle, eikä sitä sieltä ainakaan hetkeen palautettu.

Monille bändeille on annettu puoli tuntia soittoaikaa, mikä mahdollisti mahdollisimman monen eri esiintyjän pääsyn festareille esiintymään. Tunnetummille bändeille annettiin kuitenkin vartti tai jopa puoli tuntia enemmän soittoaikaa. Kangasalalta kotoisin oleva Armageddon Clock oli yksi näistä, ja tätä bändiä myös muutama punkmusiikin ystävä meille suositteli. Loppuilta kului ulkomaalaisten nimien parissa. Camp Stagella nähtiin brittiläinen Give Up All Hope ja espanjalainen Born to Hate.

Päälavalla toisiksi viimeinen esiintyjä oli brasilialainen Lobotomia. Viimeisenä lavalla esiintyi brittiläinen Leatherface, jonka musiikkityyli oli enemmän rockpainotteisempaa kuin useiden muiden Puntalassa esiintyvien bändien. Vaikka esiintyjät olivat minulle tuntemattomia, oli niitä silti mukava seurailla. Pääasiassa kuitenkin nautin festareista eniten yleisen fiiliksen takia. Puntalarock oli ainakin minulle yksi niistä festareista, jonne voi lähteä vain rentoutumaan, eikä tarvitse miettiä bändiaikatauluja, kun oikeastaan voi mennä kuuntelemaan mitä vaan, tai olla kuuntelematta. Jälkikäteen hieman harmitti, että Puntalarockiin ei tullut lähdettyä jo perjantaina.

Puntalarock on mukava vaihtoehtofestari perinteisten rockfestareiden ohessa. Sunnuntaina herättyämme oli aika purkaa teltat ja hyvästellä Puntalarock. Ensi vuonna uudelleen!

Teksti ja kuvat: Perttu Lehtimäki

Katso myös kuvagalleria ->