Karmarock 2009 – Sadetta ja rokkia!

Tänä vuonna oli aika ottaa selvää millaisen tapahtuman yksi suosikkibändeistäni Maj Karma on aikanaan saanut Harjavaltaan perustettua. Täysi-ikäiseksi kasvanutta Karmarockia juhlittiin tänä kesänä kahdeksannentoista kerran hyvin kosteissa ja sateisissa merkeissä.

Perjantaina aamupäivällä lähdimme ajelemaan aurinkoisesta Helsingistä kohti Harjavaltaa. Vaikka perjantai olikin vielä työpäivä, onnekseni pääsin lähtemään hieman aikaisemmin, joten ehdimme hyvin perille kolmeksi iltapäivällä, kun ensimmäiset esiintyjät aloittivat. Muutaman pienen pysähdyksen ja reilun parin tunnin ajon jälkeen saavuimme vielä toistaiseksi aurinkoiseen Harjavaltaan Kokemäenjoen rannalle, jossa festivaali järjestetään.

Pysäköityämme auton sopivaan leiriytymispaikkaan kävimme noutamassa portilta festivaalirannekkeet ja festivaaliohjelmiston. Tämän jälkeen aloimme pystyttää leiriä festivaalialueen viereen läheiselle nurmikentälle. Karmarockissa ei virallisesti ole leirintäaluetta järjestäjien toimesta, vaan on ollut tapana, että läheinen nurmikenttä toimii telttailualueena, jossa jokainen voi jokamiehen oikeuksin yöpyä. Toiveena on kuitenkin ollut, että jokainen kerää omat roskansa leiriytymispaikaltaan, ja ainakin meidän osaltamme nurmikenttä jäi siistiin kuntoon. Mitään palveluita ei majoittujille ollut tarjolla, mutta muutama bajamaja oli kylläkin tuotu nurmikentän reunalle järjestäjien toimesta.

Pystytimme teltat ja mukana oli myös paviljonki, jonka melko voimakkaassa tuulessa lopulta saimme pystyyn. Säätiedotus oli luvannut sateita koko illaksi, joten paviljongista oli loppuillasta iso ilo meille ja sai siitä myös eräs väsynyt festivaalivieras itselleen ja makuupussilleen katetun kuivan nukkumapaikan.

Nurmikentällä oli runsaasti tilaa ja teltan kanssa majoittujia oli vain nimeksi. Ilmeisesti Karmarock on festivaali, jonne tulee lähinnä vieraita lähiseuduilta ja Porista, joten majoitustarvetta ei ole. Karmarock oli myös osalle festivaalivieraista hyvä lämmittelytapahtuma seuraavana päivänä Porissa järjestettävää Sonisphereä varten, vaikkakin säiden puolesta Karmarock oli kaikkea muuta kuin lämmin.

Leirin pystytettyämme oli aika kävellä alueelle ja selvittää, millaisesta festivaalista oli kyse. Portilla ja kaikkialla muuallakin festivaalialueella henkilökunta oli mukavaa, ja poiketen monista muista festivaaleista täällä sai alueelle viedä myös omia alkoholipitoisia juotavia. Ainoastaan lasipullot oli alueella kielletty, mikä on ihan järkevä kielto, jotta säästytään monilta turhilta haavereilta. Vaikka omia juomia sai tuoda festareille rajoituksetta, ei järjestyshäiriöitä ja umpihumalaisia silti oikeastaan näkynyt.

Karmarock on festivaali, jonne tullaan ensisijaisesti kuuntelemaan hyviä esiintyjiä. Alueelta löytyi kaksi lavaa, jotka oli nimetty lyhyesti ja ytimekkäästi ”Lava” ja ”Toinen Lava”. Alueelta löytyi myös kaljateltta, jonka palvelut tosin jäivät kokeilematta, kun mukana oli omat virvokkeet. Ruokailumahdollisuudet olivat alueella melko rajalliset. Tarjolla oli lähinnä pientä purtavaa kuten makkaraa ja sämpylää. Varsinkin kasvissyöjänä oli vaikea löytää sopivaa suuhunpantavaa. Vessakapasiteettia oli varattu kiitettävästi eikä jonoja näin ollen syntynyt.

Karmarockin musiikkitarjonta oli monipuolista ja 12 esiintyjän joukosta löytyi vähän jokaiselle jotakin. Reilu 20 euron hintainen festivaalilippu oli siis mielestäni hintansa arvoinen. Päälavalla aloitti satakuntalaisella kokoonpanolla melodista rokkia soittava Opunui, joka on saanut aikanaan alkunsa Karmarockista. Iltapäivästä festivaalivieraita oli vielä harvakseltaan ja yleisö seurasikin ensimmäistä keikkaa siellä täällä päälavan edustalla. Opunuin keikan aikana alkoi vesisade, joka sitten kestikin aina myöhäisyöhön asti. Eräiden festivaalikävijöiden mukaan Karmarockissa on yleensä ollut kuulemma hyvät kelit, mutta tänä vuonna sitten satoikin kaikkien menneiden festivaalien edestä.

Sivulavalla Karmarockin sai aloittaa helsinkiläinen raskaampaa deathmetallia soittava Dauntless, joka keräsi pienen joukon eläväisiä faneja eturiviin kuuntelemaan keikkaa. Yhtye halusi myös oppia tuntemaan yleisönsä, joten kolmannella yleisö huusi ”sentterit” eli keskisormet pystyssä oman nimensä.


Päälavalla toisena esiintyjänä oli nuorehko helsinkiläinen indiebändi Murmansk, joka ainakin minulle oli tuntemattomampi bändi. Murmansk teki minuun kuitenkin vaikutuksen musiikillaan, joten tähän bändiin täytyy tutustua lähemminkin. Sivulavalla oli vielä toinenkin raskaampaa musiikkia soittava metalcore-yhtye Nicole. Yleisökin oli jo pikkuhiljaa löytänyt tiensä festivaalialueelle kuuntelemaan tätä seinäjokelaista bändiä. Päälavalla nähtiin seuraavana soolona YUP:sta tuttu Jarkko Martikainen ja sivulavalla helsinkiläinen indierock-yhtye Underwater Sleeping Society.

Päälavalla seuraavana esiintyi Mokoma, joka oli yksi festivaalien pääesiintyjistä. Tämä hyvin tunnettu metalliyhtye keräsikin ison yleisön lavan eteen seuraamaan keikkaa. Innokkaimmat fanit pittasivat lavan edustalla niin railakkaasti, että järjestyksenvalvojat tulivat myös paikalle vahtimaan, ettei mitään vakavampaa päässyt sattumaan yleisön keskellä.

Sateisesta kelistä huolimatta Karmarockiin oli tullut runsaasti vieraita ja yleisössä oli keikalla iloinen tunnelma, eivätkä kastuneet kengät ja muut vaatteet tuntuneet paljoa menoa haittaavan. Jos sadevarusteet jäivät kotiin ja vesisade alkoi häiritä liiaksi asti, olutteltassa oli hyvä mahdollisuus seurata Kari Peitsamoa sateelta suojassa. Yli 700 kappaletta äänittänyt ja yli 30 vuotta uralla ollut Peitsamo veti olutteltassa yleisön iloksi parikin keikkaa.

Sivulavalla saatiin vielä illan mittaan kuulla Röyhkä ja Rättö ja Lehtisaloa, joka sai myös ison yleisön kuuntelemaan tätä jo legendaksi yltäneen Kauko Röyhkän viime vuonna muodostamaa trioa, jonka ensimmäinen albumi julkaistiin helmikuussa 2009. Sivulavan osalta Karmarockin päätti sateisissa tunnelmissa tamperelainen rockbändi Uniklubi, joka parhaiten muistetaan hitistään Rakkautta ja piikkilankaa.

Päälavan odotetuin esiintyjä oli odotetusti Maj Karma, joka luonnollisesti oli Karmarockin isäntäbändi ja veti koko lavan edustan täyteen faneja ja keräsi muutoinkin sankan yleisömassan kuuntelemaan tutuksi tulleita hittibiisejä kuten Salamaa. Maj Karma oli minullekin festivaalien odotetuin esiintyjä, eikä täälläkään tarvinnut jäädä kylmäksi Harjavallasta kotoisin olevan Herra Ylpön laulusuoritukselle. Aivan viimeisenä päälavalla Karmarockin päätti festivaalien ainoa rap bändi Asa & Jätkäjätkät ja pikkuhiljaa festivaaliyleisö jätti taakseen sateisen Harjavallan.

Oli aika siirtyä teltoille vaihtamaan kuivaa vaatetta päälle ja tutustumaan paremmin myös telttanaapureihimme, joiden kanssa jatkoimme illanviettoa vielä muutaman tunnin. Festivaalivieraat eivät olleen ainoita, joita sade kiusasi, koska oli myös kova työ saada kamerakalusto pysymään kuivana. Niin märkää ja kosteaa Harjavallassa oli, että yhteen otteeseen täytyi festivaalien aikana käydä autossa kuivattelemassa kameraa lämpimän autotuulettimen alla, jotta sai kosteuden linssistä ja kamerasta pois. Nokkelimmat valokuvaajat kuvailivat keikkoja sateenvarjon alla, jotka Karmarockissa olivat sallittujen tavaroiden listalla.

Sateisesta kelistä huolimatta jäi mukavat muistot tästä melko pienestä harjavaltalaisesta festivaalista. Aamulla herätessämme aurinko oli taas tullut esiin ja teltatkin olivat ehtineet jo kuivua auringossa. Pienen aamu-uinnin ja telttanaapureiden hyvästelyjen jälkeen oli aika jättää Harjavalta ja suunnata Lempäälässä järjestettävää Puntalarockia kohti!

Teksti ja kuvat: Perttu Lehtimäki

Katso myös kuvagalleria ->