Kuopio RockCock 2009

Vuodesta 2003 Kuopion Väinölänniemessä järjestetty Kuopio RockCock oli meille järjestyksessään kolmas perättäinen. Aiempien vuosien tapaan esiintyjälistaa komistivat Kuopion omat suurnimet sekä kourallinen uusia, isoja ja pieniä orkestereita. Varsinkin lauantain keskustelunaihe oli järjestyksenvalvonta ja sen toiminta, mutta tästä lisää myöhemmin. Itse festivaali sujui mitä parhaimmin.

Perjantai 31.7.

Toisin kuin aiempina vuosina, saimme vielä viikkoa ennen RockCockin alkua varattua itsellemme Kuopiosta hotellihuoneen festariviikonlopun ajaksi. Tässä lienee kyse enimmäkseen hyvästä tuurista, sillä esimerkiksi vuonna 2007 Kuopion hotellit olivat täynnä jo reilu pari viikkoa ennen ensimmäistä festaripäivää. Saman vahvisti myös hotellimme vastaanottovirkailija, sillä hotelliin saapuessamme oli jäljellä enää pari peruutushuonetta lauantai-sunnuntai yöksi. Viskasimme kimpsut ja kampsut hotellihuoneeseen, vaihdoimme päälle hieman viileämpää vaatetta ja suuntasimme kohti festarialuetta, jonne kertyi hotellilta vajaan viiden kilometrin kävelymatka. Aurinko helotti edelleen täydeltä taivaalta, joten tiedossa olisi varmasti kuuma ja hikinen perjantai.

Festarialueen porttien ja rannekkeenvaihdon kohdille oli kertynyt pitkähkö jono. Rannekkeenvaihtopisteitä näytti aluksi olevan kaksi. Peräkkäin sijoitetut kopit tuntuivat aiheuttavan hämmennystä jonottajissa ihmisten jonottaessa ensimmäiseen koppiin toisen jäädessä huomiotta. Lisäksi koppien perässä oli pöytä, jossa kolme työntekijää yritti tavoittaa lippua vaihtavien huomiota. Jonon hissukseen lyhentyessä suuntasimme kulkumme toiselle puolen portteja, kohti rantalavalla alkavaa CMX:n keikkaa.

Rantalava ei ollut kokenut nimeään lukuun ottamatta minkäänlaista muutosta. Parina aiempana vuotena IRC-Gallerialavaksi ristityn lavan nimi oli nyt vaihtunut Voice-lavaksi, kaiken oleellisen pysyessä kuitenkin ennallaan. CMX:n soittoaika herätti hieman ihmetystä, bändin ollessa kuitenkin vielä 2007 siellä aivan aikataulun loppupäässä. Aikaiseen soittoajankohtaan nähden oli Sir Akin ja kumppaneiden rokkailu kuitenkin kerännyt kiitettävän yleisön. Settilista vaikutti identtiseltä vajaan kahden viikon takaiseen Ilosaarirockin päätösklubiin verrattuna. Taasen kerran jäivät kappaleet Talvikuninkaalta kuulematta. Miksei CMX voi vetää iänikuisten samojen, jokaisella keikalla miltei kahteen kertaan kuultujen veisujensa sijasta vaikka Quantaa tai Punaista komentajaa? Hieno veto silti, vaikka vahva déjà vun tunne tästä tulikin.

Alueelle tullessa kantautui korviin puistolavalta korviin soundcheck, jonka tekijä jäi vielä tuolloin epäselväksi. Aikataulua vilkaistessa syylliseksi paljastui Raaka-aine, joka veivaili suomipunkkia vahvasti Klamydian jalanjäljissä. Päälavan tapaan ei puistolavakaan ollut kokenut näkyviä muutoksia, ainoastaan lavan nimi oli vaihtunut Nordicbet-lavaksi. Raaka-aineen punk-vaahtoaminen lämmittelikin väen varsin hyvin tulevaa varten, sillä seuraavaksi auringonpalvojia viihdytti päälavalla Klamydia.

Joko upea kesäkeli ja korkea mieliala tekivät tepposet, tai sitten joku oli lisännyt jotain olueeni, mutta Klamydia kuulosti hemmetin hyvältä. Päälavan edusta oli täyttynyt aivan reunojaan myöten ja yleisö hoilasi mukana vanhat tutut biisit kuten Narkkarirakkautta ja Huipulla tuulee. Tästä jäi pirun hyvälle tuulelle ja päivä sen kuin parani.

Anniskelualueen aidan toisella puolen istuskeli joensuulainen Olli, jonka RockCockin reissu ei ollut aivan suunniteltu. Vielä jokunen tunti sitten Olli oli istunut Joensuun Glorian terassilla vailla tekemistä. Baarimikon vinkattua festarista oli Olli hypännyt kavereidensa kanssa pakuun ja suunnannut Kuopioon. Liput heillä oli vain perjantaille yöpaikan uupuessa. Kun kysyin, mikä bändi veti Kuopioon asti, venytti Olli paitaansa paljastaen tutun lekamies-logon: ”Kotiteollisuus tietenkin!”

Profane Omenin vielä vauhkotessa puistolavalla alkoi farkkuliivinen thrash-kansa valua hiljalleen kohti päälavaa ja piakkoin aloittavaa Kreatoria. Pitkän linjan saksalaispoppoo olikin niin itselle kuin monelle muullekin perjantain pääesiintyjä. Millen villitessä yleisöä moshpittiin ”Finnish style” paljastui jotain varsin yllättävää. Hetken aikaa pyörineen pikkuruisen pitin rikkoivat järjestysmiehet, väkeä vedettiin pois yleisöstä ja kuljetettiin sivummalle. Tämä yllätti selkeästi sekä yleisön että yhtyeen. Pitit olivat siis kiellettyjä? Ennen festivaalia tuli RockCockin sivuja ja sieltä löytyvää ”super infoa” selattua ahkerasti. Tässä infossa selvitettiin mm. turvallisuussääntöjä, eli alueelle ei saanut tuoda sateenvarjoja, pitkiä ketjuja, alkoholia ja niin edelleen. Piteistä en kuitenkaan huomannut mainintaa. Monelle Kreatorin näkeminen oli varmasti ensimmäinen kerta, hyvä pitti yksi keikan kohokohdista, ja sen pois vieminen epäilemättä kova pala. Myöhemmin kuulin, ettei tästä jaettu varoituksia, vaan henkilöt poistettiin alueelta. Samainen oli kuulemma jatkunut pitkin festaria, mikä on varsin iso asia. Muutkaan eivät siis olleet huomanneet pittikieltoa ja näin ollen asiasta olisi ollut hyvä mainita esimerkiksi bändejä lavalle spiikatessa. Kaikesta huolimatta Kreatorin keikka oli mitä loistavin. Samalla vietiin pohja huhuilta, joiden mukaan Kreator olisi tätä nykyä laiska ja aneeminen livebändi.

Moneen kertaan todistettu hajuton ja mauton Kotiteollisuus tuli vilkaistua nopsaan. Yleisöä puistolavalla veivannut pumppu tuntui kuitenkin vetäneen varsin mittavasti. Mielenkiinto kohdistuikin tässä vaiheessa iltaa enemmänkin suomihuuto-beachia päin, sillä Savon oma ylpeys, Verjnuarmu, oli passeli päätös perjantai-illalle. Samalla tuli ensimmäistä kertaa tarkastettua rantateltan meno. Teltan kokoa oli pienennetty edellisvuosista, mikä oli kieltämättä aivan oikea ratkaisu. Verjnuarmu keräsi oman osansa yleisöä varsin mukavasti, sillä samaan aikaa päälavalla soitti suomirock-pioneeri, Eppu Normaali. Puijon Perkele tanssitti ruatokansaa aina ilta yhteentoista asti Eppujen jatkaessa vielä lähemmäs puolta yötä.

Päivän kengissä muhineet jalat muistuttivat viimeistään illalla siitä, että festareiden kenties tärkein varuste on sopivat kengät. Toimittajakaksikon kauniimman osapuolen kantapäät näyttivät siltä, että joku olisi kaivanut molemmista teelusikalliset lihaa pois, eikä sairastapauksen takia keikkansa peruneen Entwinen korvanneen Amoralin odottelu enää tuntunut vaivan tai kivun arvoiselta. Oli aika suunnata takaisin hotelliin, painua pehkuihin ja lähteä lauantaihin hyvin levänneenä.

Lauantai 1.8.

Aamiainen, pikainen pakkailu ja suunta kenkäkauppaan. Niin hauskaa kuin se onkin, ovat parin euron lipokkaat paremmat jalassa kuin hinnakkaat nahkasaappaat. Tämän jälkeen olimme taas valmiit suuntaamaan festarialueelle ja RockCockin toiseen päivään. Perjantaista poiketen pysyi aurinko lauantaina visusti piilossa ja ilma vaikutti heti aamusta sateiselta. Tästä huolimatta oli puoli kahdelta aloittanut, vielä demoasteella oleva death metal -pumppu Kruor kerännyt päälavan edustalle varsin mukavan kokoisen yleisön.

Keikkaa seuraillessa tavoitin SPR:n Kuopion osaston päivystysyhdyshenkilön, Jari Jokisen. Kysyttäessä kuinka festari oli lauantai-aamuun mennessä sujunut, vastasi Jokinen seuraavaa: ”Lukumäärällisesti jos katsotaan, niin ollaan hieman jäljessä viime vuotta, eli rauhallisempi kuin viime vuosi meidän kannalta. Perjantai meni ihan hyvin, ei ollut mitään sen suurempaa, ihan sitä normaalia, perinteistä festarivammaa, rakot jaloissa ja niin edelleen.” Leirintäalueelle ei Jokisen mukaan ollut tarvinnut mennä hälytyksen perässä vielä kertaakaan.

Puistolavalla pikkutyttöjä villinneen Uniklubin jälkeen rantalavan otti haltuunsa Pete Parkkonen yhtyeineen. Energinen lavashow vetikin yleisön mukaansa heti alkumetreiltä. Mukana rokkaamassa oli myös aivan loistava, pellavapäinen pikkujätkä, joka tanssi Peten tahtiin lavan puolella mellakka-aitaa. Ikää kaverilla ei varmasti ollut montaakaan vuotta, mutta asennetta senkin edestä. Jotkut asiat on hyvä aloittaa nuorena!

Pikainen vilkaisu Tarotin keikalle todisti Marco Hietalan ylärekisterin olevan kunnossa. Bändi tuntui myös vetäneen lauantain siihen asti suurimman yleisön, sillä lavan edusta oli ääriään myöten täynnä.

Tuskassa edellisen kerran todistettu Amorphis veti hyvän, joskin yllätyksettömän, keikan. Tomi Joutsenen viikset ansaitsevat kyllä erityismaininnan, tyylikästä. Koska Amorphis on tullut nähtyä lyhyen ajan sisällä niin useasti, oli aika tehdä tuttavuutta rantateltan antiin, nimittäin Sakara Recordsin viimeisimpään kiinnitykseen FM 2000:een. Metalli/punk-hybridi viihdytti aikansa, olematta kuitenkaan ihan se omista omin juttu. Olikin siis aika siirtää katseet takaisin kohti puistolavaa ja siellä alkavaa Turmion Kätilöiden keikkaa…

Industrial-fetissifriikistely on toiminut aina ja joka kerta, pettämättä nytkään. Viime vuodesta muutosta ei settilistaan ollut juuri tullut. Bändihän sai jo reilu vuosi sitten netissä julkaisemansa USCH-levyn viimein CD-formaatissa ulos vanhan levy-yhtiön kanssa sovitun riidan päätteeksi. Lavalla seissyt etninen vahvistus, tummahipiäinen mallinukke Kimmo, päätyi keikan puolivälissä yleisöön. Kahdessa osassa. Jalat vaelsivat toisella puolen yleisöä ja torso toisella. Tämän jälkeen lavalla nähtiin lisää vierailijoita, kun Tarotista tutut Hietalan veljekset Marco ja Zachary kävivät aiheuttamassa hämmennystä Teurastaja-kappaleen ajan. Hieno keikka, huikea meno ja puistolavan tähän astinen yleisöennätys. Miksi TK tungetaan vuodesta toiseen puistolavalle, kun se täyttäisi päälavan aivan varmasti, saaden näin lisätilaa vauhdikkaalle lavashowlleen ja alati kasvaville yleisömäärille?

One, two, three… Mitä h-vettiä?! RockCockin ehkä nimekkäin ulkomaalaisvahvistus, Misfits, aloitti horror-punkinsa veivaamisen päälavalla. Todellakin kauheaa. Pystyyn kuollut ja väärin soittava, lihonut ukkokatras oli surkea näky hiljalleen hämärtyvässä illassa. Osin samoilla linjoilla olivat myös Siilinjärveläiset Joni ja Iita: ”Vanhoja ukkojahan ne kyllä jo on, mutta klassikkobändi”, Joni sanoo. ”Ei täysi pettymys kuitenkaan.” ”Ja tätä tänne tultiin katsomaan”, Iita jatkaa.

Myös puistolavalla Misfitsin jälkeen aloittanut Apulanta ja Toni Wirtanen olivat huomioineet bändin surkean livekunnon Misfitsin, Tonin välispiikkiä siteeraten, ”nussittua itseään silmään viereisellä lavalla”.

Apulanta sen sijaan oli vireessä. Aiemmin RockCockissa päälavalla soittanut bändi oli kuitenkin ajettu puistolavalle, jonka se Tarotin ja Turmareiden tapaan veti aivan ääriään myöten täyteen. Sipen rummut tuntuivat hajoilevan vähän joka puolelta, peltien ja parin muun osan tullessa tiensä päähän. Tonin mukaan suunta kuitenkin on parempi näiden rumpujen ollessa kuitenkin omat eikä varastetut, toisin kuin Sipen ensimmäiset pannut. Heh heh.

Apulannan ollessa puistolavan viimeinen bändi jäi katsottavaksi suurista nimistä enää päälavan Sonata Arctica, jonka powermetalia oli saapunut katsomaan porukkaa kauempaakin. Yleisöstä kuuli suomen kielen lisäksi myös venäjää ja englantia. Pommit ja aiempien vuosien tutuksi tekemä ilotulitus kruunasivat päälavan ja RockCockin ohjelman. Festivaali oli takana, vaikka rantateltassa vielä puolilta öin olisikin aloittanut Indica. Oli aika suunnata autolle ja takaisin kotiin summaamaan viikonlopun tapahtumia.

RockCock sai kritiikkiä paikallisessa mediassa mielestäni hieman aiheetta. Paikallislehti uutisoi festivaalin alkaneen perjantaina myöhässä turvallisuuspuutteiden vuoksi. Tästä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan portit aukesivat vain hetken myöhässä sisällä tehtävien viime hetken tarkastusten ja hienosäätöjen vuoksi. Järjestysmiestoiminnasta pyyhkeitä tuli – ja tulee edelleen, aivan aiheesta. Tämä on kuitenkin järjestysmiestahon, ei festivaalijärjestäjien, syy. Pittien kieltäminen raskaaseen musiikkiin ohjelmansa painottavalla festarilla poikii vain ongelmia. Itse festarijärjestelyt toimivat, ihmiset olivat tyytyväisiä ja onnellisia, bändit soittivat ajallaan ja säätkin suosivat lauantain pieniä sadekuuroja lukuun ottamatta. Hieno festari, kuten aiemminkin, mutta miksei täältä saa vieläkään kalakukkoa? Kiitokset Rokkisedille vuodesta 2009, ensi vuonna tulemme taas.

Teksti: Mika Martikainen
Kuvat: Mika Martikainen & Kati Korhonen

Katso myös kuvagalleriat 1 ja 2 ->