Iisalmen isoimpiin firmoihin kuuluvat Olvi ja Genelecin kaiutintehdas, joista ensimmäisen tuotteilla ja jälkimmäisen vieraanvaraisuudella homma starttailikin jo perjantain puolella varsin vakuuttavasti. Jahka VR:n riistohinnat oli manattu alimpaan helvettiin pääsimme välittömästi kylmän tölkin ääreen. Lyhyen tehdaskierroksen jälkeen siirryimme saunomaan ja auditorion puolelle live-DVD osaston pariin. Siinä menikin sitten pikkutunneille hifistellessä.

Lauantaina koetti varsinainen festaripäivä, johon oma osallistumisemme viivästyi jonkin verran Painille ja eräille Suomen musiikkimaailman vaikuttajille suunnatun Genelec-esittelyn takia, jossa siipeilimme. Tämän jälkeen pummimme bändin managementilta kyydin festarialueelle. Sandels Rockin sijainti on n. 5km kaupungin keskustasta, mutta alueen ja keskustan välille on järjestetty festaribussi suhailemaan. Hitusen enemmän opastusta siihen pääsemiseksi olisi ulkopaikkakuntalaisena kaivannut, vaikka meillä ei siis menomatkalla ollut tarvetta ja kimppataksi hoiti paluumatkankin erittäin kustannustehokkaaseen hintaan.

Lääninhallitus oli tiemmä kyykyttänyt järjestäjiä poistamalla aiempina vuosina voimassa olleen luvan omien juomien tuomiseen alueelle. Meille asiasta ei koitunut mitään ongelmia, mutta ilmeisesti minkäänlaista narikkaa ei portilla ollut, näin huomiona mahdollisesti ensi vuodelle suuntaaville. Martti Servo tuli valitettavasti missattua, alueelle päästessämme olivat Freukkarit lopettelemassa settiään. Itsellä oli jo tainnutkin vierähtää yli kymmenen vuotta bändin livenä näkemisestä. Varsin vakuuttavaa toimintaa yhä, ukot olivat kyllä varmaan lavalla päissään kuin homot häissään, mutta se oli pikemminkin etu kuin haitta. Tämän jälkeen oli Los Bastardossin vuoro. Olimme kuulleet juttuja bändin live-esiintymisten tylsyydestä, mutta eipä ainakaan tällä keikalla ollut pahojen kielien puheille katetta. Viihdyttävä setti juurikin festariolosuhteisiin, tuskinpa silti tulisi näitä varta vasten klubille lähdettyä katsomaan.

Tämän jälkeen siirryimme anniskelualueen huomaan, josta tsekkailimme Melrosen soittoa. Bändillä tiemmä on kannatusta nostalgia-rokki porukoissa, mutta eipä tuo bändi itselle ainakaan mitään erityistä tarjonnut. Eipä toisaalta ketuttanutkaan. Palveluiden hinnoista sen verran, että vaikka toki festarilisääkin oli, niin lipunhinnan tavoin ei alueella kyllä riistoa harrastettu, vaan sihijuomat ja sapuskat lähtivät ihan kohtuuhintaan. Enpä ole hetkeen tainnutkaan noin paljoa rahaa festivaalialueen sisälle jättää.

Sitten vuorossa olikin illan ensimmäinen ulkomaanelävä Pain, joka räväytti päälavalla melkoisen viihdyttävän keikan. Itse en bändistä pahemmin välitä (enemmänkin kiinnostaa tulevan Hypocrisy-albumin laatu), mutta ensimmäistä kertaa bändin nyt viimein livenä nähneenä on pakko myöntää että toimiihan tuo mainiosti omassa lajissaan. Bändi soitti hyvällä antaumuksella ja etenkin End of the Linen kaltaiset menopalat pistivät jalan vipattamaan. Myös itselle aikaisemmin tuntematon Psalms of Extinctionilta napattu Bitch vakuutti rankkuudellaan. Soundeista on kyllä pakko kitistä, mutta ilmeisesti moinen dynamiikan puute kuuluu vähän konseptiinkin. Keikka loppui odotetusti itseä aina ärsyttäneeseen Shut Your Mouth-renkutukseen, Beatles-coveri Eleanor Rigby olisi kyllä ollut enemmän omaan mieleen.

Tämän jälkeen oli pikkulavalla vuorossa edellisten maanmiehet The Bones. Bändi nauttii käsittääkseni lievää kulttisuosiota, joten sen buukkaus ensimmäiselle Suomen keikalleen osoitti festarin järjestäjiltä hyvää pelisilmää. Livenä ja biisien puolesta kyseinen orkesteri oli itselleni kokolailla paras illan rokkiosastosta, vaikka etukäteistuntemus ei kauhean laajaa ollutkaan. Hyvä keikka, fanit saivat varmasti rahoilleen vastinetta.

Illan viimeisenä esiintyjänä päälavalle nousi Tarot. Itselle bändi on Cause for Effectin jälkeen useimmin livenä näkemäni bändi, joten vertailupohjaa siis oli, joskin on myös myönnettävä fanilasien olemassaolo. Näiden pohjalta voikin sitten sanoa, että saakulin kovahan se jälleen oli, eipä ole tarvinnut bändiltä kyllä koskaan huonoa keikkaa todistaakaan. Bändin settilistat sisältävät yleensä sen verran vaihtelua, että jännitystäkin säilyi. Yhtään aikaisemmin kuulematonta biisiä ei kyllä tullut (nyt hitto Pharao ja Sunken Graves mukaan!), mutta Love´s not made for kindin ja Live hard, die hardin kaltaiset parhaudet piristivät melkoisesti sateisesta säästä huolimatta. Materiaalia taisi tulla kaikilta levyiltä paitsi Stigmatalta. Jos jostain on pakko kitistä niin uusimman levyn biisit eivät kyllä vieläkään saa aikaan samanlaista musiikillista orgasmia kuin vanhemmat veisut. Hymysuissahan sitä toki kuitenkin tuli I Rulea hyräillen lähdettyä metsästämään taksia kohti keskustaa, jossa sitten tsekkailimme Iisalmen yöelämää ja raha oli halpaa. Ilmeisesti festareista johtuen oli kyllä melkoisesti sakkia, mutta kyllä sitä sekaan mahtui. Sunnuntaina suuntasimme sitten takaisin VR:n huomaan, junamansikat olivat erittäin jees.

Koska kyseessä oli itselle ensimmäinen käynti kyseisellä festivaalilla ja ylipäätäänkin Suomessa vähemmän tunnettu pikkufestivaali lienee paikallaan käydä läpi myös yleisiä järjestelyjä. Tiedoituspolitiikka oltiin netissä hoidettu ihan hyvin, joitain pikkupuutteita esim. festaribussiin liittyen oli kuitenkin jätetty petrattavaksi. Järkkärit olivat kuitenkin avuliaita ja myös jopa tietoisia asioista, mikä ei nykyaikana ole itsestäänselvyys. Sijainti ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia ja palvelut inhimillisine hintoineen tulikin jo kehuttua. Huomionarvoista kuitenkin on, että kuten yksipäiväiseltä pikkufestarilta voi olettaakin ei valikoima ollut päätähuimaava. Erityisruokavalion omaavien kannattaakin varustautua omin eväin, esim. vegaanille tai allergikoille ei vaihtoehtoja olisi ollut. Bajamajojen määrä vaikutti itsestä aluksi vähäiseltä, mutta toisaalta eipä kukaan meistä joutunut missään vaiheessa jonottamaan. Yleinen tunnelma alueella oli todella mukava ja leppoinen, mitään järjestyshäiriöitä ei näkynyt, muutamat enemmän nautiskelleet herrasmiehet taisivat olla ainoat järjestysmiehien työllistäjät. Ei tällä nyt vielä Pellavarockin kanssa kilpailla kovimman yksipäiväisen festarin tittelistä, mutta oiva tapahtuma kyllä! Respektit talkooporukalle ja järjestäjille.

Teksti ja kuvat: Vesa Isokauppila

Isäntämme, akustiikkasuunnittelija ja hetikohtapian valmis diplomi-insinööri Juha Holm.


Festarialue sijaitsi leirintäalueen kupeessa, joten telttamajoituskin oli mahdollinen. Paljon näkyi myös asuntoautoja ja –vaunuja.


Sää oli hitusen epävakainen, mutta eipä tuo menoa haitannut.


Pain kyykyttää.


Kaljateltta ok.