Rockperry 2009 - Hellettä, hiekkaa ja humalaisia

Edellisinä vuosina menestyksestä nauttinut Rockperry jäi tänä vuonna kävijätavoitteistaan. Odotetun 30 000 kävijän asemesta paikalla kävi alkuperäisten arvioiden mukaan perjantaina 7 000 ja lauantaina 10 000 henkeä. Lopulta yhteenlaskettu kävijämäärä näytti kuitenkin hiukan paremmalta; koko viikonlopun aikana paikalla pyörähti 25 000 kävijää.

Aurinkoiselle Vaskiluodolle kuljetettiin Vaasan torilta bussikyydein. Paria euroa vastaan pääsi torilta sujuvasti pääkallopaikalle ja myös paluukyyti torille toimi ilman suurempaa jonotusta ja ongelmia. Tosin kovin kaukana festarialue ei keskustasta ollut, matka taittui hetkessä myös jalan tai polkupyörällä.

Festarialue kylpi viikonlopun auringossa – ilmat eivät olisi voineet olla paremmat. Toki kuivuus aiheutti mielettömän hiekkapölyn, mutta se lienee monen mielestä mukavampaa kuin ilmatieteenlaitoksen viikonlopulle lupailemat vesisateet. Kumisaappaat ja sadetakit matkatavaroissa toimivat siis jälleen kerran sateen karkoittajina.

Alueelle pystytettyjen lavojen kokoero oli melkoinen. Rockperry Stage oli kunnioitettavan suuri, kun taas telttakatoksen alle kasattu Real Rockperry Stage näytti melko ahtaalta useampi jäsenisten orkestereiden esiintyessä. Viikonlopun aikana musiikki pauhasi kiitettävällä volyymilla – päivisin yleisömäärän ollessa vähäisempi olivat korvatulpat tarpeeseen kauempanakin lavasta. Bändipaitoja myyneeltä kojulta onneksi tarvittaessa sai tulppia ilmaiseksi. Rockperry Stagen valaistus oli koko viikonlopun hoidettu mallikkaasti. Suomen yöttömässä kesässä ei ulkoilmaffestareilla valoihin yleensä tule kiinnitettyä huomiota lainkaan. Rockperry Stagen valot toimivat toki erityisen hyvin illan pimetessä, mutta huomioimisen arvoisesti myös päivällä kirkkaassa auringon paisteessa. Myös lavojen sijoittelu ja bändien aikatauluttaminen tuntuivat onnistuneen hyvin. Lavoilla esiinnyttiin vuorotellen – seuraava veto starttasi lähes poikkeuksetta heti edellisen päätyttyä. Aikatauluissa pysyttiin melko hyvin, lisäksi järkkärit olivat viivästyksistä ym. hyvin perillä.

Erityistä Rockperryssä oli yleisön kirjo. Melkoisen tasapaksut bändit olivat vetäneet paikalle väkeä kaikista ikäryhmistä. Rintarinnan juhlivat niin teinit kuin heidän vanhempansa – ja jopa isovanhemmat. Mikään koko perheen tapahtuma Rockperry ei kuitenkaan ollut. Onneksi perheen pienimmät oltiinkin osattu jättää kotiin. Perjantaina alueella oli heti iltapäivästä silmään pistävän paljon tuhdissa humalassa heiluvaa rock-kansaa. Heitä suuremman ongelman aiheutti kuitenkin festivaalin ulkopuolella porttien liepeillä hengailleet nuoret, jotka kuluttivat aikaansa ryypäten. Vaasan poliisilla olikin festarin ajan putkat täynnä humalaisia. Lauantaipäivä ja alkuilta sujuivat perjantaihin verrattuna rauhallisesti, mutta illan pimetessä myös yleisön promillet nousivat.

Perjantai 17.7.2009

Perjantain kohokohtia esiintyjien puolesta oli ehdottomasti uskomattoman energinen Apocalyptica sekä Pohjanlahden toiselta puolelta saapunut Backyard Babies. Muut takuuvarmat suomalaiset esiintyjät tarjoilivat takuuvarmasti sitä takuuvarmaa tavaraa, jota nähdään joka festareilla tänä kesänä.

Päivän ensimmäisten esiintyjien joukossa Sunrise Avenue soitti settinsä iltapäivällä valitettavan pienelle yleisölle. Aikainen soittoaika takasi sen, etteivät kaikki halukkaat ehtineet paikalle päivätöistään. Laiskanoloinen yhtye sai velttouden tarttumaan yleisöön – vai menikö se sittenkin toisin päin? Joka tapauksessa liikehdintä oli vähäistä sekä lavalla että sen edessä.

Toista oli Fintelligenssin soittaessa Real Rockperry Stagella. Festarin esiintyjälistaa vilkuillessa tuntui Fintelligens todella omituiselta valinnalta muuten niin rock-painotteisen ohjelmiston seassa. Yleisöstä löytyi kuitenkin helposti teltallinen kellareiden kasvateista diggailevaa porukkaa. Poikien aloittaessa Rockperry Stagelta siirryttiin telttaan juoksujalkaa. Iso Hoo ja Elastinen toivat mukanaan festareiden erilaisimmat visuaaliset tehosteet, jotka sopivat hip hop -tyyliin mainiosti. Taustalla roikkuneilta ruuduilta näytettiin mm. esitettyjen raitojen videoita ynnä muuta kuvamatskua. Lisäksi rap-artisteilla oli mukanaan näyttävät ledivalot.

Hiukan myöhemmin illalla teltassa esiintyi Sturm und Drang. Alkukeikka kärsi teknisistä ongelmista, mutta niiden ratkettua veto oli oikein onnistunut. Erityistä innostusta sai yleisössä aikaiseksi ensimmäisen levyn avausraita Broken. Puolillaan olleessa teltassa tuli ihmeteltyä miten bändi ei olekaan niin suuri menestys kotiyleisön joukossa. Teltan ulkopuolella yleisökato selvisi – keikkaa selvästi enemmän ihmisiä veti helteinen anniskelualue. Sturm und Drang päätti keikkansa loistavaan the Darkness coveriin I Believe in a Thing Called Love. Sturm und Drangin vedon jälkeen yleisö vyöryi kohti suurempaa lavaa – olihan Apocalyptica aloittamassa keikkaansa.

Apocalyptican kolmikko vahvistettuna rumpalilla revitteli keikan täysillä, säntäillen sellot ojossa lavaa puolelta toiselle. Energinen meno ja monesti sähkökitaraa paremmalta kuulostavat sellot eivät kuitenkaan kaikkien mielestä riittäneet. Kauniimpaa sukupuolta edustava yleisö oli monin paikoin sitä mieltä, että laulun puuttumisen vuoksi fiilis lässähti jo muutaman biisin jälkeen. Onneksi tilanne korjaantui Ville Tuomen (tuttu mm. Suburban Tribesta) astellessa lavalle. Karismaattinen Tuomi viipyi Apocalyptican vahvistuksena kolmen biisin ajan. Melkeimpä Corey Tayloria paremmin vedetty I'm not Jesus sai yleisön hurraamaan.

Real Rockperry Stagella ruotsalainen Backyard Babies pakkasi lavan edustan ja lähes koko teltan täyteen rockista nauttivaa festariyleisöä. Perjantain suurimman yleisön keräsi kuitenkin kotimainen jokafestarin höylä Apulanta. Isät ja tyttäret lavan eteen kerännyt yhtye aloitti keikan coveroimalla Klamydian biisin Vaasalaiset on homeperseitä. Perään soitettu Mitä Kuuluu sai ikävöimään sitä yli kymmenen vuoden takaista Apulantaa. Keikka jatkui yhtyeen uudemmalla tuotannolla, josta yleisö nautti täysin rinnoin.

Lauantai 18.8.2009

Lauantaina Rockperry Stagelle asteli suomalaisittain kovia nimiä metallipuolelta: Lordi ja Tarja Turunen. Teltassa, eli Real Rockperry lavalla nähtiin vahvaa kotimaista myöskin vähän vanhempaan makuun. Nostalgiaa tarjoili Dingo, Sir Elwoodin Hiljaiset värit sekä M.A Numminen kera Pedro Hietasen. Illan viimeisteli suuremmalla lavalla norjalainen death punk –yhtye Turbonegro.

Lordi aloitti aikataulusta myöhässä, mutta yleisön odotus palkittiin pyroilla, konfetilla ja monstereita vilisevällä showlla. Biisien väleihin mahtui mininäytelmiä mörköineen ja mestauksineen. Rekvisiitta esityksessä oli muuhun festariin verrattuna runsasta – normaaliin Lordin keikkaan verrattuna kuitenkin rajulla kädellä karsittua.

Tarja Turunen oli pukeutunut mustaan korsettiin, housuhameeseen sekä lateksihanskoihin. Hevi-elkeitä viime vuosina omaksuneen Tarjan setti koostui enimmäkseen hänen soolouransa aikana levyttämiin biiseihin, mutta myös Nightwishin biisejä mahtui mukaan. Festivaaliyleisön mielipiteet Tarja jakoi voimakkaasti kahtia. Fanien mielestä Tarja kuulosti ja näytti upealta ja tarjosi lumoavan, unohtumattoman elämyksen. Toisaalta Tarjasta ei pidetty. Monet kommentoivat laulun olevan kamalaa ulinaa ja lavalla nähtyjen maneereiden naurettavia.

Real Rockperry lavalla tanssittiin loppuillasta M.A. Nummisen & Pedro Hietasen sekä Ismo Alanko Teholla tahtiin. M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen sympaattinen keikka hauskoine välispiikkeineen upposi niin nuoreen, kuin varttuneempaankin yleisöön. Pedro Hietasen haitaroinnista sekä M.A. Nummisen banjon soitannasta nautittiin riemukkaan riehakkaassa tunnelmassa. Ismo Alanko ja Teho Majamäki revittelivät Real Rockperry lavan viimeisenä aktina energisen, yleisön lähes hurmokseen vieneen reilun tunnin pituisen keikan. Jälleen kerran Teho Majamäen lyömäsoitinten käsittely hämmästytti ja sai Ismon perinteisetkin raidat kuulostamaan uusilta.


Rocperry-festivaalin viimeisteli pimenevässä yössä lauantain ainoa ulkomaalainen esiintyjä, norjalainen Turbonegro. Hieman muuttuneella kokoonpanolla esiintynyt yhtye otti yleisönsä, tosin suurin osa festivaalikävijöistä oli poistunut alueelta Tarja Turusen lopetettua. Turbonegroa pääsikin ilman ongelmia ihalemaan hyvinkin läheltä lavan reunaa – niin vähän väkeä oli paikalla. Paikalle jääneet elivät kuitenkin keikan täysillä mukana. Turbojugend-väkeä denimtakeissaan oli paikalla kohtalaisen paljon jokapuolelta Suomea sekä lisäksi kourallinen myös muista maista. Rockperryssä muutoin hetkellisesti jopa liian kovalta tuntunut volyymi ei meinannut Turbonegron esiintyessä riittää. Kenties jokaisessa biisissä mukana laulava yleisö oli peittää bändin soiton ja laulun, tuskin äänentasoa kuitenkaan illan pääesiintyjälle oli laskettu.

Rockperry 2009 oli kaiken kaikkiaan ihan mukava festari. Toisaalta vastaavanlaisia juhlia löytyy jokaiselta hieman suuremmalta paikkakunnalta ja ohjelmistossa oli harmittavan vähän mitään ainutlaatuista. Pitkän välimatkan vuoksi Rockperryyn ei varmaankaan tule lähdettyä ensivuonna uudestaan - ellei ohjelmistosta löydy jotain erityisen houkuttelevaa. Vaasan lähiseudulla asuville tapahtuma varmasti säilyy kesän ykkösbileinä jatkossakin.

Teksti: Maija Heino
Kuvat: Simo Ylijoki

Katso myös: Rockperry kuvagalleria