Ilosaarirock 2009 - Monipuolinen festivaali viehätti ja viihdytti

Matka Joensuun Ilosaareen alkoi tuttuun tapaamme jo torstaina. Paku täynnä ystäviä, iloista odotusta ja tavaraa starttasimme matkaan puolen viiden aikoihin. Perille muutaman pysähdyksen jälkeen Linnunlahden leirintään pääsimme noin puolen yhdentoista maissa. Tänä vuonna Ilosaari myytiin loppuun vasta saman viikon keskiviikkona. Edellisinä vuosina liput ovat menneet loppuun useimmiten jo toukokuussa.

Torstai-illan aikana tutustuimme uusiin leirinaapureihimme ja sovimme yhteistuumin katsovamme toistemme leirien perään, mikäli jommatkummat olisivat jossain. Yhteistyö leirinaapureiden kanssa on muutenkin suositeltavaa, olihan edellisenä vuotena leirinnässä mellastanut järjestäytynyt telttoja tyhjentänyt kopla. Erittäinkin ikävä ja vastemielinen lieveilmiö festarioloissa, joissa kaikkien tulisi paremminkin vetää yhtä köyttä, auttaa toisiaan, tutustua uusiin ihmisiin ja pitää hauskaa yhdessä.

Leirielämää ja sään tuomia haasteita

Yhteensä leirintäalueilla majoittui noin 5000 rokkaajaa. Lauantaina paikalle autolla saapuneille tuntui tulevan yllätyksenä se, että leirintään ei saanutkaan enää autoa.

- Onhan täällä tilaa vaikka kuinka, eräs autonsa muualle parkkiin vienyt harmitteli.

Lauantaina viiden maissa kerrottiin leirintäalueille olevan saatavilla enää lähinnä hajapaikkoja.

Tiedottajien mukaan tänä vuonna suurempi osa lipuista on myyty muualla päin Suomea kuin paikallisalueella. Pahempia ruuhkia muualta tulevat eivät kuitenkaan viranomaisten mukaan aiheuttaneet. Täyteen buukatut junat toivat osan juhlijoista paikalle perjantaina, virallinen rokkijuna ja samoihin aikoihin Joensuuhun saapunut IC-juna olivat loppuun asti buukattuja. Leiriimme saapunut Johanna oli iloinen perille päästessään.

- Sain Helsingistä 19:30 saapuneen Pendolinon viimeisen paikan. Samaan junaan osui vielä Roskildesta tuttuja, joten matkakin meni rattoisasti.

Perjantaiaamuna heräsimme hurjaan ukkoskuuroon. Taivaalta sinkoili salamoinnin lisäksi sormenpään kokoisia rakeita. Ukkonen oli aivan kohdalla ja salama olikin iskenyt aivan Kolmoslavan taakse. Linnunlahden leirinnässä sade sai vipinää niihin, jotka eivät vielä olleet peittäneet telttojaan pressuilla ja moni saikin ikävän kostean herätyksen veden tulviessa telttoihin.

- Telttaan tuli niin paljon vettä, että suuaukon tuntumassa olleista kengistä sai kaataa vettä pois. Jätin kumpparit tällä kertaa kotiin. Aina niitä mukana on kantanut ja todennut ettei niitä ole kuitenkaan tarvinnut. Nyt niille olisi käyttöä, sanomalehteä kenkiinsä kuivumisen toivossa tunkenut Olli kertoi aamuista herätystään.

Kumpparit, sadetakit, sadeviitat ja jätesäkeistä muotoillut sateensuojat olivatkin tuttu näky perjantain aikana. Myös varvassandaaleilla tai paljain jaloin pääsi kävelemään mutaisten lätäköiden läpi.

Vettä saatiin perjantain aikana vielä useampaan otteeseen voimakkaiden kuurojen muodossa, mikä johti leirintäalueen mutaantumiseen. Mutaa sai väistellä koko viikonlopun ajan, vaikka sadetta ei enää viikonlopun aikana saatu, ennen kuin maanantai-aamupäivänä. Perjantaina aurinko alkoi paistaa päivän painuessa kohti iltaa ja viikonlopun ajan saatiin nauttia perinteisestä Ilosaari-säästä eli auringon paisteesta noin parinkympin lämpötiloissa.

Linnunlahden leirintäalueella järjestelyt toimivat melko hyvin. Vessoissa riitti paperia suurimman osan aikaa, jopa saippuaa, käsipyyherullaa ja lämmintä vettä kiinteiden vessojen hanoista oli saatavilla aina suurimman osan päivää. Myös bajamajoja oli riittävästi ja niihin harvemmin joutui jonottamaan. Suihkujen kanssa jonot olivat toista aamupäivien aikana ja ihmetyttikin suuresti, miksi saunarakennuksen suihkut olivat käytössä vain kello 8-11. Itse päädyin skippaamaan jonotuksen siinä vaiheessa ja käyttämään jääkylmää suihkua vessarakennuksessa myöhään iltapäivällä, jolloin jonoja ei enää ollut. Moni leiristämme jätti suihkut kokonaan ja suuntasi itsensä pesuvälineineen läheisille uimarannoille.

Terveisiä muista leireistä

Ravileirintä toimi siellä leiriytyneen Kaisan mukaan edellisvuosien tapaan hyvin. Perjantain sateet koettelivat sielläkin.

- Siellä täällä oli isoja vesilammikoita, mitkä toimi myös jalkakylpyinä perjantaiyönä, kun vesi maassa oli lämmintä. Osa joutui siirtämään telttoja, kun lammikot kasvoivat perjantaiyönä. Hiekka-alue oli aikamoista mutaa, eli ulostuloaukoilla sai taiteilla, jos halusi päästä edes semikuivin jaloin liikkumaan. Maa alkoi lauantaina kuivua ja sunnuntaina pystyi jo kävelemään kohtalaisen hyvin.

Suihkuja ei ravileirinnässä ollut, vaan siellä leiriytyjien olisi pitänyt mennä Palloilukeitaalle tai Vesikko-uimalaan suihkuihin.

- Palloilukeitaalla oli niin älyttömät jonot, että ei jaksanut venaa. Vesipisteitä oli onneksi Raviradalla tarpeeksi ja ämpärisuihku osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi jos halusi peseytyä. Vessoja oli tarpeeksi ja ihan ok toimi. Lauantai-iltana paskan haju vaan oli aika järkky ja tietty öisin paperikin alkoi loppua, Kaisa lisää.

Niittyleirinnästä pumpattiin vettä pois 30 000 litran verran perjantain aikana. Pumppauksesta oli selvästi iloa, Kaisa jatkaa kokemuksiaan Niittyleirinnässä tekemänsä visiitin perusteella:

- Se oli pieni, idyllinen ja rauhallisempi vaihtoehto ravileirinnälle. Maa vaikutti kuivemmalta siellä ja vessat oli tosi hyvässä kunnossa. Niittyleirinnän ainut vesipiste meni sunnuntaina tunniksi pois käytöstä kun säiliövesi loppui. Miinuksena niittyleirinnässä oli älytön mönkijäralli, siis järkkärit pörräs niillä mönkijöillä aamutuimaan taas, mikä ärsytti suunnattomasti!

Koulumajoituksessa ollut Kirsi säästyi ukkoskuurojen mukana tuomalta vesimassalta, mutta vieri viereen ladotut patjat eivät olleet niinkään hänen mieleensä.

- Yksityisyys oli aika olematonta, kun viereisellä patjalla venyteltiin tai yskittiin. Korvatulpat korvissakin salin lattia kumisi aina kun joku käveli siellä. Tuntui myös että patjoissa olisi ollut jotain kirppuja, kun iho alkoi kutista siellä vietettyjen öiden jälkeen. Unet jäivät aika vähäisiksi. Ensi vuonna menen varmasti leirintään, Kirsi vakuutteli.

Nukkumisen lisäksi perusoikeuksista syöminen kiinnostaa myös festareilla.
Jokaisella leirintäalueella oli vain yksi ruokakoju ja niiden antimet olivat kokemusten mukaan melko yksipuoliset, tarjolla oli rasvaisia makkaraperunoita, kebab/kasvispannua tai hodareita. Kaikilla kojuilla ei kasvisvaihtoehtoja ollut tarjolla ja itsekin jäin kaipaamaan vähän raikkaampia vaihtoehtoja. Festarialueella sen sijaan ruokapuolella oli hyvin ja erilaisia vaihtoehtoja, oli herkullisia kala-annoksia, kasvisruokaa eri maista, pizzaa, täytettyjä patonkeja, lettuja ja muita herkkuja.

Tämän vuoden uutuutena jäähallilla ja Kerubin kuppilassa oli tarjolla rokkiaamiainen.

- Jotkut meidän leiristä kävi testaamassa sen aamupalan jäähallilla ja kehui sitä maasta taivaaseen, eli 6 euroa oli maksanut ja kaikki mukavuudet mm. tuoretta leipää ja sen sellaista oli tarjolla ollut, raviradan leirinnässä yöpynyt Kaisa hehkuttaa.

Myös järjestäjien taholta oltiin tyytyväisiä kokeiluun ja lupauksia sen jatkumiseen seuraavana vuonna oli ilmassa.

Räminää ja rentoa meininkiä

Sää oli koitellut festarikansaa samaan aikaan myös Espanjassa. Syy-yhteys Ilosaareen Benicassim-festareilla on se, että sunnuntaina Laulurinteellä piti esiintyä brittiläinen omilla ehdoillaan modernia rokkia soittava Maximo Park, mutta keikka peruuntui kun espanjalaisfestareille iski paha myrsky ja bändin soittokamat jäivät evakuoidulle alueelle jumiin. Tilalle saatiin suomalainen maailmallakin mainetta niittänyt ylpeys Apocalyptica. Sellopoppoo saatiin paikkaajaksi nopealla aikataululla, kun he kerrankin olivat kotimaassa keikalla vain parin sadan kilometrin päässä Mikkelissä St Michel ravien yhteydessä lauantaina järjestetyssä konsertissa. Ainakaan Ylex-teltassa ei vaihdos harmittanut. Meno keikalla oli aivan mahtava. Virailevana solistina mukana oli Sonata Arcticasta tuttu Tony Kakko. Keikan aikana Eicca Toppinen ryhtyi vitsailemaan Ilosaaren järjestäjille.

- Ehkäpä ne jonain vuonna uskaltaa buukata meidät tänne ihan oikeestikin, mutta onhan se hienoa olla kuokkimassa. Te (yleisö) ylititte ennakko-odotukset!

Jälkeenpäin oli kuitenkin pakko kuunnella, minkälaista se Maximo Park olisi ollut, ja täytyy myöntää, että jos se jossain festareilla eteen tulee, niin menen kyllä ehdottomasti katsomaan.

Ilosaaren ohjelmistoon oli kasattu tuttuun tapaan monen eri genren edustajia. Ohjelmistossa oli niin metallia, räppiä, punkkia kuin elektroakin. Oli piristävää huomata, että ohjelmistossa oli niinkin paljon vaihtelua ja ulkomaisia nimiä, joista osa olivat tuttuja lähinnä radiosta tai puskaradion välityksellä. Erilaisten bändien paikallaolo houkutteli paikalle myös erilaisia ihmisiä. Osa odotti innolla ruotsalaisen trash metallin The Hauntedin rämisevää keikkaa, toiset olivat saapuneet paikalle Röyksoppin elektrofiilistelyn takia. Naapurileirissä odotettiin innolla brittiläisen Hip-hop-ihmeen Dizzee Rascalin vetoa ja helsinkiläinen Kerttu odotti innolla jenkkiläisen hardcore-punkin uranuurtajan Bad Brainsin esiintymistä.

- Oon ekaa kertaa pääsemässä kattomaan niitten keikkaa. Kolme sanaani Bad Brainsista ovat erikoinen, nopea ja vaihteleva. Ennakkofiilis keikasta on mukava, toista kertaa Ilosaaressa vieraileva Kerttu luettelee.


Viisi kertaa aiemmin Ilosaaressa ollut joensuulainen Hertta puolestaan nostaa paljon ennakkohehkutusta saaneen jenkkiläisen The Dillinger Escape planin omaksi suosikikseen ohjelmistosta.

- Keikka oli kovaääninen, reipas ja siellä oli hyvä meininki, Hertta hehkuttaa metalcore poppoota.

The Dillinger Escape planin keikka osoitti jotakin sitä mitä alkuperäispunkin fiilisessä mielikuvien mukaan on kyse. Keikan aikana olisi hyvin voinut matkustaa ajassa taaksepäin esimerkiksi alkuperäisen Sex Pistolsin keikalle. Mitään ei (tietääkseni) hajotettu, mutta bändin jäsen kiipeili lavan rakenteissa Mike Monroe -tyyliin ja liikettä ja energiaa riitti lavankin tasolla.

Päälavalla Dillingerin shown jälkeen soittanut kotimainen Children of Bodom muisti keikkansa aikana kuuliaista japanilaista faniaan. Tyttö kaivettiin myös kameroitten kautta screeneille. Täytyy nostaa hattua moiselle omistautumiselle, että tullaan Japanista asti katsomaan Ilosaareen suosikkinsa keikkaa.

Oma lauantainen odotuksen kohde oli jenkkiläinen ISIS, joka oli vierinyt sydämeeni muutama vuosi aikaisemmin Tuskassa. Jostain syystä keikka jätti semmoisen fiiliksen, että ISIS toimi ainakin omasta mielestäni paremmin aurinkoisella Tuskan päälavalla kuin pimeässä teltassa, mikä yleensä on aika päinvastainen fiilis monen metalliin päin kallistuvan bändin kohdalla.

Hip-hop, reggae ja räp olivat Ilosaaressa hyvin edustettuna. Rentolava rannan vieressä oli omistettu näille kokonaan. Rentolavalla nähtiin myös jamaikalainen Beenie Man, joka nousi kouvolalaisen Nitan suosikiksi.

- Se oli erilaista, osittain huvittavaakin reggaen ja hip-hopin sekoitusta ja siellä oli hemmetin siisti meno, Nita ynnää keikan fiiliksiä yhteen.

Päälavalle nousi suuremmankin yleisön suosioon noussut Don Johnson Big band ja Ylex-teltan täyteen keräsi brittiläinen musta hip-hop legenda Dizzee Rascal. Dizzeen keikalla kädet heiluivat tahdikkaasti ylös alas kämmen suorana alaspäin osoittaen ja DJBB:n keikalla tanssittiin villisti auringonpaisteessa. Jokaisen keikan aina joku pystyi kiteyttämään jompaankumpaan lauseeseen:

- Aivan mahtava meno. Ihan v*tun hyvä.

Tuttuja kotimaisia ja naiskauneutta

Syyskuussa keikkatauolle jäävä Egotrippi viihdytti rokkikansaa leppeässä sunnuntai-iltapäivän tunnelmassa. Myös kouvolalainen Riikka hehkutti meininkiä mahtavaksi ja aurinkoiseksi.

Naiskauneutta lavalla edustivat mm. perjantaina Sulo klubilla Scandinavian Music Group ja lauantaina samaisella Ylex-lavalla päivän avannut Idols-kaunotar Anna Puu. Terhi Kokkosen paljaat varpaat takoivat lavaa ja sulosävelet ihmettelivät mm. minne katosi päivä ja juotiin mustaa ja valkoista kahvia. Festareilla varsinkin päivät kyllä tuntuvat katoavan SMG:n sanoja lainatakseni. Anna Puu loisti lavalla ja pienestä koostaan huolimatta täytti lavan iloisuudellaan ja korkealla äänellään ja näytti välillä liikuttuvan itsekin lähes kyyneliin. Myös teltta oli lähes täynnä vaikka kyseessä olikin vasta päivän toinen esiintyjä. Ilosaaren lauantai myös päättyi naisenergiaan, kun PMMP:n tytöt valtasivat päälavan. Siihen kohtaan täytyy kyllä hieman kitistä, että ääni oli miksattu sen verran alas, että laulusta ei meinannut kauempana saada enää kunnolla selvää. Tyttöjen energia oli kuitenkin kohdillaan ja puikkelehtiminen lähemmäs lavaa sai äänenkin kuulumaan ja kuten yleensäkin PMMP:n keikalla, yleisö hoilasi kaikki biisit mukana ja hyppiminen toi lämpöä pintaan kylmenevässä illassa. Huikea ilotulitus päätti keikan ja Ilosaaren lauantain huutomyrskyn saattelemana.

Sunnuntain odotetuimmaksi mututuntumalta nousi norjalainen elektropoppoo Röyksopp. Ylex-teltta oli jälleen kerran täyteen ahdettu. Tunnelma oli niinkin tiivis, että keikan aikana tuntui välillä litistyvän, varsinkin kun osa porukasta päätti tunkea ihmisjoukon läpi isojen reppujen kanssa. Mustelmilta ei varmastikaan säästytty, kun sillipurkkimainen yleisömassa huojui ja tanssi musiikin tahdissa. Lämpö nousi kirjaimellisesti kattoon ja huokui teltasta ulkopuolellekin, kun jossain vaiheessa siirryin sinne hengittämään, kun kyllästyin varomaan naaman edessä pyöriviä kyynärpäitä ja vasten litistyviä reppuja. Lavalta kuului hyvällä suomen kielen ääntämyksellä:

- Te olette kauniita. Kiitos!

Joten Röyksoppista ei voinut jäädä kuin hyvä fiilis.

Klubit osa Ilosaarta

Jo mainitun Sulo-klubin lisäksi myös Jäähallilla järjestettiin jokaisena iltana klubit; perjantainen Töminä, lauantainen Metelli ja sunnuntainen Päätös. Antti oli odottanut lauantaina Metelli-klubilla esiintynyttä Obituarya ja odotus oli palkittu, keikka oli hänen sanojensa mukaan tappohyvä. Sunnuntain päätösklubille Antti oli menossa katsomaan The Coffinshakersia.

- Kaikissa meissä asuu pieni kantrimies. Jos bändi onnistuu tekemään niin huonosta musiikkityylistä hyvää, niin suosittelen, Antti naurahtaa.

Olihan se noilla hehkutuksilla lähdettävä katsomaan, mistä moiset puskaradion supisemat arkun ravistelijat olivat kotoisin.

Lavalle nousi sliipattuja herrasmiehiä puvuissa ja yksi jopa silinteriin sonnustautuneena. Musiikista tuli mieleen jenkkien läpi matkustaminen isossa jenkkiletukassa, joka imee bensaa joka kaasun painalluksesta lorinalla. Mieleen tuli myös legendaarinen Johnny Cash. Keikkaa mukanani katsomassa ollut Mika kuvaili tunnelmaa seuraavanlaisesti:

- Tää on sitä musiikkia mitä kuunnellaan yksin baarin pöydässä, kun kukaan ei rakasta, ei oo rahaa bisseen eikä kukaan tarjoa edes sitä yhtä röökiä ja sit jos tarjoilija tulee paikalle niin sekin tarjoo vaan köyttä. Minä pidän!

Kovinkaan liikkuvaista väkeä tämä ruotsalainen jo vuonna 1995 perustettu ryhmä ei ollut. Näytti siltä kuin bändiltä olisi liimattu jalat kiinni lavaan ja vain käsien oli lupa liikkua soitettaessa.

Vihoviimeisenä Ilosaaren 2009 päätteli CMX. Yrjänä veti itsekin jo vitsiksi suomalaista musiikkipiiriä naurattaneet CMX:n iän ikuiset lopettamiset ja uudelleen aloittamiset.
- Jos me joskus lopetetaan keikkailu niin tehään se kyllä täällä.

Päätös-klubin jälkeen oli aika palata viimeisen kerran leiriin ja mönkiä puolijoukkuetelttaamme ottamaan ne pienet unet, mitkä siinä enää ehti ennen maanantaista pitkää paluumatkaa.

Ajakaahan varovasti

Järjestäjien mukaan Ilosaari oli sujunut nyt edellisvuosia rauhallisemmin, vaikkakaan telttavarkauksilta ei oltu kokonaan säästytty tänäkään vuonna. Maanantaina rokkikansan poistumista edelsi pitkät jonot vapaaehtoiseen puhallutukseen ja poliisi vielä huolehti rattiin hypänneiden puhallutuksella ennen ensimmäistäkään risteystä.

- Puhallutuspaikalla oli aivan käsittämätön jono (jonotettiin 1 tunti!!). Tämän jälkeen pisteellä ilmoitettiin, että laite on mennyt rikki eikä se anna enää luotettavaa tulosta.. Osa porukastahan oli jo tietty lähtenyt autoilemaankin, vaikka tulokset oli vaikka mitä.. Siellä oli ilmeisesti kaksi puhallutuslaitetta. Myös laitteiden käyttäjät hidastelivat eivätkä olleet ollenkaan kiinnostuneita siitä, että jono on pitkä eikä liiku juuri ollenkaan, Panu harmitteli paluumatkan viivästymistään.

Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni kuski oli päättänyt juhlimisensa vastuullisesti ja kotimatkat sujuneet ilman haavereita. Ikäväksemme saimme nimittäin nähdä vähän ennen Varkautta, että joku epäonninen oli ajanut ulos tieltä ja auto ainakin oli rutussa. Kovaa paniikkia tilanteessa ei näyttänyt olevan, mutta onnettomuuden syy ja seuraukset jäivät seurueellemme tuntemattomiksi.

Ilosaaren jälkeen iskee aina haikeus. Onhan kesä jo pitkällä ja monelle Joensuun ylpeys Ilosaari on kesän kohokohta. Ero ystävistä yhdessä vietettyjen hauskojen hetkien jälkeen on aina yhtä haikea ja ajatukset pyörivät kaikissa hauskoissa tapahtumissa ja viikonlopun aikana hoetuissa ja koetuissa jutuissa.

Teksti: Aija Soivanen
Kuvat: Jaska Kamila

Katso myös kuvagalleria -->