Alppipuiston Kansanjuhla 2009

Elävän musiikin yhdistys ELMU ry:n järjestämä Alppipuiston kansanjuhla oli tänä kesänä yleisömenestys. Lämmin ja aurinkoinen sää helli ilmaistapahtumaan Linnanmäen kupeessa olevaan Alppipuistoon saapuneita, ja puisto täyttyi alkuillasta ääriään myöten. Tauoton musiikki kaikui puistossa yhtyeiden vuorotellessa kahdella lavalla. Tunnelma oli todella leppoisa: kaveriporukat, polttariseurueet ja lapsiperheet levittivät vilttejään ja piknik-eväitään sulassa sovussa limittäin ja lomittain, ja kaikkialla näkyi hymyileviä kasvoja.

Musiikkitarjonta oli melko monipuolista, ainoastaan Suomen festarikesässä ahkerasti soiva metalli loisti poissaolollaan. Musiikki itsessään tuntui olevan suurelle osalle puistoon saapuneista sivuseikka, ja keikkoja seurattiin pääasiassa vilteillä istuen. Alppipuiston laaksomainen rakenne ja lavojen sijainti puiston rinteen alapuolella mahdollistivat keikkojen seuraamisen mukavasti istuen joka puolelta.

Hieman kolmen jälkeen iltapäivällä puistossa oli vielä jonkun verran vapaata nurmialuetta, kun tänä kesänä joka puolella esillä ollut folk/punk-duo Jaakko & Jay pääsi ääneen. Miesten maaninen esiintyminen, naurunhörähdyksiä herättävät välispiikit (pikemminkin tarinatuokiot biisien välissä) ja sekä Jaakon että Jayn olemuksesta huokuva puhdas tekemisen ilo saivat kyllä omaankin jalkaan vipatusta. Todella viihdyttävää! Ei tästä tamperelaiskaksikosta turhaan ole kohistu.

Jaakko & Jayn jälkeen toisella lavalla oli tarjolla paljon soulahtavampaa meininkiä, kun Miss Saana & The Missionaries täyttivät lavan. Tässä kohtaa oli kyse todella ihan kirjaimellisesta lavan täyttymisestä: on vaikea käsittää, miten 13 henkeä saatiin mahtumaan niin pieneen tilaan. Svengaava 1950-luvun mieleen tuova musiikki sopi täydellisesti aurinkoiseen kesäsunnuntaihin, ja kun mukana oli vielä Miss Saanan upea ääni, ei yleisö voinut muuta tehdä kuin hymyillä ja antaa rytmin keinuttaa lanteita.

Tapahtuman järjestäjät eivät selvästikään olleet odottaneet puistoon saapunutta yleisöryntäystä, mikä näkyi lähinnä pitenevinä vessajonoina ja jonkin verran roskaamisenakin. Bajamajoja alueella oli alle kymmenen, mutta ihmiset jaksoivat onneksi melko kärsivällisesti odottaa aina omaa vuoroaan. Helsingissä ja muissakin veden äärellä olevissa kaupungeissa ainaisena riesana olevat lokit löysivät tiensä Alppipuistonkin ylle hyvin aikaisin iltapäivästä, ja muutama taivaalta läjähtänyt täysosuma nähtiin iltapäivän mittaan. Omia piknik-ruokiamme lentävät rotat eivät sentään käyneet anastamassa, mutta nurmikolle jätetyt roskat ja ruoantähteet kyllä saivat kyytiä.

Omintakeisista biiseistään ja esiintymisestään tunnettu Pintandwefall keräsi ehkä suurimman seisaallaan olleen yleisön koko päivän aikana. Omaan makuun tyttöjen erikoinen musiikki ei ole vielä osunut, mutta yllättävän monelle keikka taisi olla päivän kohokohta. Ainakin lavan edessä tanssi jalalla pantiin oikein koreasti ja päästiin kunnon festaritunnelmaan, kun ihmiset tungoksessa painautuivat kohti lavaa.


Kansanjuhlan tunnetuin esiintyjä oli varmasti Tuomari Nurmio, joka heitti kaksi keikka peräkkäin samalla lavalla. Ensin oli tarjolla Tuomarin sooloesitys, jossa tarjoiltiin perinteiseen tyyliin perusstadilaisen jätkän tarinoita. Noin neljäkymmentä minuuttia myöhemmin Tuomari kipusi jälleen lauteille meksikolaisen Polka Madren vieraana. Polka Madre oli allekirjoittaneelle entuudestaan täysin tuntematon yhtye, mutta eipä ole enää! Meno ja musiikki toi heti mieleen Gogol Bordellon, jonka mustalaismusiikkia ja punkkia sekoittava tyyli on nostanut yhtyeen yhdeksi kesäfestareiden ehdottomista ykkösistä yleisön jalkojen liikuttamisen saralla. Lavan yläreunaan kiinnitettyihin ihmiskokoisiin marionettinukkeihinkin tuli eloa keikan aikana, eikä lavan edustalle kertynyt yleisökään jäänyt paikoilleen seisomaan. En tiedä, toimisiko tämä levyltä, mutta livenä ainakin suositeltavaa!

Aurinko alkoi vähitellen painua puiden taakse, mikä näkyi pian myös tungoksen vähittäisenä helpottumisena, kun ihmisvirran suunta kääntyi vähitellen poispäin puistosta. Kahdeksan jälkeen soittaneet yhtyeet kuten Damn Seagulls ja Hidria Spacefolk saivat esiintyä huomattavasti pienemmälle yleisölle, mutta illan päättäjää eli Underwater Sleeping Societya jaksoi kuitenkin seurata ihan mukavankokoinen poppoo. Popahtavaa indierockia olisi mielellään kuunnellut jo päivemmälläkin, mutta ei se pahalta kuulostanut illan hämärtyessäkään. Olisi sitä pidempäänkin voinut yhtyeen laulaja-kitaristi Okko Niemisen kaunista ääntä kuunnella, mutta kaupungin järjestyssäännöt ja työssäkäyvän maanantaiaamun aikainen herätys pakottivat lähtemään kotiin iltakymmenen maissa.

Viime kesänä toden teolla alkanut Alppipuiston siistiminen ja elävöittäminen on todella tervetullutta. Tänä kesänä puistossa järjestetään tapahtumia viitenä viikonloppuna kesäkuun lopulta elokuun alkuun. Alppipuisto on loistavalla sijainnillaan ja rakenteellaan täydellinen paikka rentojen kaupunkifestareiden järjestämiselle. Tulevina viikonloppuina on tiedossa vielä monenmoista tapahtumaa, joihin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

Teksti ja kuvat: Stiina Rasimus

Katso myös kuvagalleria ->

Lisätietoa Alppipuiston kesästä löytyy osoitteesta http://www.alppipuistonkesa.info/.