Tammerfest - valintoja ja nostalgiaa

Etukäteen katsottuna Tammerfestin ohjelmatarjonta aiheutti päänvaivaa. Sinnehän joutuu tekemään todellisia valintoja etukäteen, mitä sitä haluaa oikeasti nähdä. Esiintyjäkaartiin oli haalittu iso joukko kotimaisia vanhoja tuttuja vuosien takaa, muutamia tämän päivän kärkinimiä sekä ulkomaisena vahvistuksena keskiviikkona esiintynyt Soulfly. Ohjelmaa oli myös lapsille. Ohjelma oli jaoteltu parhaimmillaan jopa 26:een eri paikkaan. Pääareenana toimivat Keskustorin teltta sekä Vuolteentori. Lisäksi festarikansaa houkuteltiin eri baareihin, clubeille ja terasseille. Olipa tarjolla myös risteilyjä Tammerkoskella. Lähdetäänpä ottamaan selvää, minkälaisia valintoja ihmiset olivat päätyneet tekemään laajasta ohjelmistosta ja minkälaisilla perusteilla.

Torstai on vanhoja jääriä täynnä

Ennen ensimmäistäkään keikkaa istuimme Vuolteentorin esiintymisalueen vieressä nauttimassa lounasta, kun viereiselle penkille tuli joukko pettyneitä tyyppejä. "Voi ei, se on loppuunmyyty. Onko teillä liput tonne?" Vastasimme myöntävästi. "Nyt kyllä ketuttaa vietävästi, ku piti Popeda nähdä". Alueelle sisään päästessämme sade alkoi ja tuuli voimistui. Ihmisiä oli kerääntynyt paikalle jo jonkun verran odottelemaan päivän ensimmäistä esiintyjää, Yötä. Tamperelaiset työkaverukset Jenni ja Anne olivat tulleet nimenomaan Yön takia paikalle.

- Yö on pakko nähdä vähintään kerran vuodessa, koska se vaan on niin hyvä. Monella artistilla ääni on erilainen livenä kuin levyllä. Yöllä näin ei ole. Pitkä kokemus näkyy ja tuntuu live-esiintymisessä, naiset tuumaavat.

Yön aloittaessa sadekuuro ei osannut päättää lähteäkö vai jäädä, joten Suomen eniten radiosoittoa saanut artisti pääsi vetämään vanhemmat ja uudemmat hittinsä perinteiseen suomalaiseen kesäsäähän. Olli Lindholm toivottikin yleisönsä tervetulleeksi laulamaan yhdessä kaunista musiikkia kauniissa kesäillassa. Keikan alkupäähän mahtui vanhoja suosikkeja, kuten Tia Maria, Kuorotyttö ja Vie mut minne vaan.

Suurimmalle osalle Vuolteentorin rinteeseen paikalle tulon syy oli kuitenkin Popeda. Paikalliset Katja & Katja olivat sitä mieltä, että Yö olisi saanut soittaa keikallaan enemmänkin vanhoja hittejä.

- Popedassa on enemmän munaa ja siksi se on jäänyt tamperelaisten kestosuosikiksi.

Popeda aloitti tykittämällä kappaleen, jossa "tykki sylkee raakaa voimaa" ja jatkoi Matkalla Alabamaan. Yleisö innostui laulamaan mukana niinkin paljon, että kuoro hoilasi vielä "pullat pystyyn, pullat pystyyn", kun biisi jo vaihtui. Laulatus jatkui "Sukset" kipaleen mukana ja varsinkin hieman myöhemmin "Kersantti Karoliinan" kanssa. Popedan tamperelaisen suosion kiteytti mielestäni hyvin keikan aikana huudahdus keskeltä yleisöä: "Tää on hyvä biisi, vaikkei kerrokaan Tampereesta!"

Illan vielä viiletessä oli aika ahtautua Keskustorin telttaan odottelemaan toisen tamperelaisten sydämet täyttäneen kestosuosikin, Eppu Normaalin, keikkaa. Honkajoelta ja Lapualta työreissulle saapuneet Jarmo ja Maria olivat päättäneet lähteä yhdessä Tanjan kanssa katsomaan keikkaa.

- Ne on nähty viimeksi joskus teininä, niin piti nyt tulla aikuisena katsomaan. Kaikki kappaleet on varmuudella tuttuja ja bändi on varmasti hyvä, Tanja täsmentää.

- Piti tulla kattomaan dinosaurukset viimeisen kerran, Jarmo naurahtaa.

Eppujen aloittaessa tunnelma nousi teltan kattoon ja selvästi "normaalia" festaria vanhempi yleisö otti dinosaurukset innolla vastaan. Keikan aikana mm. hipit oli rautaa, istuttiin kiikkustuolissa, fiilisteltiin vuotta -85 ja jupistiin repulle. Vähintäänkin siis repullinen hittejä laulatti ja nauratti, eikä jättänyt paikalle saapunutta yleisöä kylmäksi.

Iltamme ei kuitenkaan päättynyt vielä siihen. Useamman vuosikymmenen yleisöjään viihdyttäneiden kestosuosikkien jälkeen oli aika siirtyä nuoremman polven suosikin ääreen Pakkahuoneen klubille. Monttuun lämmittelemään paettuamme tapasimme Tiinan, joka oli odottanut PMMP:n keikkaa koko päivän fiilistellen ja analysoiden.

- Koko Suomen pop- ja rockihmisten tilanne kiteytyy PMMP:n sanoituksissa ja sävellyksissä. Bändiltä voi odottaa aina jotain uutta eikä pety. Monet ihmiset ovat myöntäneet negaation ja depressiivisen olotilan kasvaneen tänä keväänä ja tämä vertaistukiryhmä hyväksyy kaikki mukaan joraamaan.

PMMP teki sen, mitä siltä saattoikin odottaa, eli veti energisen ja mukaansatempaavan keikan. Pakkahuone oli täynnä, jengi tanssi ja lauloi mukana. Keikalla kuultiin biisejä niin uudelta levyltä kuin vanhoja suosikkeja hyvässä suhteessa. Uuden levyn radiosoittoa saaneet kappaleet, kuten Pariterapiaa, Lautturi ja Viimeinen valitusvirsi tempasivat yleisön mukaansa yhtä tehokkaasti kuin Rusketusraidat, Matkalaulu tai Joku raja konsanaan. Paulalle toukokuu oli ollut pitkä odotus, siihen että tytöt pääsivät jälleen lavalle, eikä vasta kaksi viikkoa aiemmin toisen lapsensa synnyttänyt Mirakaan kakkoseksi jäänyt. Loistavan tyttöenergialatauksen jälkeen oli hyvä matkata majapaikkaan lepuuttamaan ja odottelemaan seuraavan päivän koitoksia.

Perjantaina radiohittejä ja fiilistelyä

Perjantain aloitimme seuraamalla Kari Peitsamon esiintymistä Pakkahuoneen Klubin terassilla. Terassi oli niin täyteen ahdettu, että päätimme suosiolla seurata trubaduurimaista keikkaa viereiseltä kummulta. Peitsamo viittasi lauluillaan mm. Per Güntiin ja John Lennoniin. Perjantaina aurinkokin oli vaivautunut paikalle ja vaikka vielä tuuli aika viileästi, oli jo huomattavasti mukavampi viettää kesäpäivää esimerkiksi Vuolteentorin rinnealueella. Nyt vuorossa sillä paikalla olivat hieman torstaita nuorempaa väkeä paikalle houkutelleet Happoradio ja Stella. Paikalle olivat saapuneet myös parikymppiset Tiia, Susanna, Hanna ja Elina.

- Ollaan viimeisen vuoden aikana yritetty päästä kaikki yhdessä katsomaan Stellaa ja nyt se vihdoin onnistui. Happoradio on tähän aivan loistava plussa ja ne luovat hyvän yhdistelmän. Me lauletaan Stellaa yhdessä, sillä on niin koskettavia biisejä ja niistä on meille yhteisiä muistoja, tytöt selittävät lopetellen toistensa lauseita.

Kaupunkifestarit ovat heidän mielestään ihan kiva vaihtoehto muille festareille.
- Tänne ei tarvii tulla ison repun kanssa, vaan voi pukeutua vähän nätimmin ja lähtee kivemmissa kengissä ja pikkulaukun kanssa. Tää on vähän kuin illan vietto pidemmän kaavan mukaan, Susanna ja Elina täsmentävät.

Tytöt viimeistelivät vielä viimeisiä lauseitaan ja siideritölkkejään, kun lavalta alkoi kuulua ääntä ja heille tuli kiire päästä lähemmäksi fiilistelemään ensin Happoradiota ja sitten kauan odotettua yhteistä kohtaamista Stellan kanssa.

Happoradion keikka oli kuin yhtä pitkää radiohittien putkea. Vaikka bändin tuotantoa ei toimittajan omassa soittimessa olekaan soinut muuta kuin radion välityksellä, olivat kaikki setin biisit tuttuja. Auringon paistaessa leppoisa meininki vei mukanaan. Savukoneista nouseva savu nousi lavan yli vasten laskevaa aurinkoa luoden illuusion että lava olisi tulessa. Happoradio laulatti yleisöä mm. hiteillään HC-sää, Pois Kalliosta, Linnusta sammakoksi, Che Guevara ja Kaupunki täynnä ihmisiä. Bändin terveiset Zen Cafe yhtyeelle olivat:

- Samuli Putro sanoi Zen Cafen keikalla, että tässä on suomirockin paskin biisi, kun soittivat Harrin. Tässä meidän terveiset Putrolle. Tää on meidän versio, ku tuli tehtyä biisi nimeltä Tanssi.
Ja yleisön tytöt tekivät työtä käskettyä ja tanssivat.

Stella aloitteli settinsä kehuen ensin hienoa miljöötä. Joensuusta Happoradion tapaan ponnistava viisihenkinen poppoo kiitteli myös Tampereelle kerääntynyttä yleisöä runsaudesta ja hyvästä fiiliksestä. Marja Kiiskilän laulu oli kaunista kuunneltavaa ja saatoin nähdä mielessäni eturiviin fiilistelemään tunkeutuneen tyttönelikon laulamassa lauluja yhdessä ja tehden lisää kauniita muistoja suosikkinsa parissa – kerrankin livenä.

Jätimme Stellan fiilistelemään ja visiteerasimme vielä täydehkössä Keskustorin teltassa toteamassa vielä yhden kotimaisen pitkäaikaisen sankarin Kolmannen naisen vetoa. Tunnelma oli edelliseen verrattuna jotenkin ihan toinen, paikalla oli enemmän niin sanottuja pukumiehiä ja voimakkaisiin hajuvesiin sonnustautuneita naisihmisiä. Alkoi tuntua siltä että Tammerfest on todellakin hyvin jakautunut festari, josta moni löytää jotakin, mutta jokainen keikka ei taas ole kaikkia varten, eikä tarvitsekaan olla. Monella muulla festarilla saattaa helpommin päätyä katsomaan jotain sellaista, mitä ei ollut etukäteen suunnitellut. Täällä se on hyvin paljon harvinaisempaa.

Lauantai ja odotettu come back

Lauantain aloitti Lasten Tammerfest. Pikkuihmisiä hauskuuttamassa olivat mm. vanhat tutut kissa ja pupu, Gommi & Pommi sekä Pentti Rasinkangas Ohilyönti-yhtyeineen.

Iltapäivää vietimme Kirjastonpuistossa ilmaiskeikkoja kuunnellen. Puistoon oli kannettu penkkejä yleisölle, joten mikäs siinä leppoisasti istuskellessa. Tarjolla oli erilaisia rock- ja punkvivahteisia bändejä. Odotus keskittyi kuitenkin illan päätapahtumaan, eli Keskustorilla esiintyvään Tehosekoittimeen. Ilma oli iltapäivän ajan pilvinen ja juuri, kun pääsimme teltan sisäpuolille, alkoi ihan älytön vesisade. Ajoitus oli mitä loistavin ja siinä ehti mukavasti orientoitua viisi vuotta tauolla olleen Tehosekoittimen keikkaan. 18-vuotias Marjaana oli tullut keikalle Oulusta.

- Ne lopetti just silloin kun aloin diggailla siitä ja halusin ehdottomasti nähdä keikan. Oon kattonu Tehiksen live-dvd:tä ja toivon näkeväni nyt samaa meininkiä, lavan eteen heti porttien auettua kiirehtinyt Marjaana tiivistää.

Marjaanan lempifestari on Ilosaari ja hän yrittää käydä myös oman kaupunkinsa Qstockissa. Ensimmäistä kertaa hän matkasi festareille yksin 12-vuotiaana ja tuolloinkin Tammerfestiin. Hän tuli silloin katsomaan Rasmusta.

- Kun käyttäytyy muuten hyvin ja kiltisti, niin äiti päästää, Marjaana naurahtaa kysymättä mielessä pyörivään kysymykseen.


Tehosekoittimen keikka oli loppuunmyyty jo kauan ennen festareita, joten yleisön odotukset olivat korkealla. Huutomyrsky alkoi välittömästi kun ensimmäinen bändin jäsenistä vilahti teltan verhojen sisäpuolelle. Hitti toisensa perään helli faneja, Otto kieputteli mikkiään johdon päässä tottuneesti ja kitarat lentelivät ilmassa. Täytyy sanoa, että muutaman viikon yhdessä kiertäminen oli hionut bändin esiintymistä parempaan suuntaan Tavastian keikan jälkeen. Tuolloin jäi vähän semmoinen fiilis, että homma ei olisi ollut ihan vielä kuosissaan. Setti tuntui muuten olevan melko lailla sama kuin Tavastiallakin, vähän vaan eri järjestyksessä. Mukaan mahtui tuttuja ja turvallisia hittejä vuosien varrelta kuten Kaikki nuoret tyypit, Asfaltti polttaa, Pyydä tähdet taivaalta, C’mon baby ja Valon kantaja. 24 biisiä kestäneen keikan aikana myös Elliä pillitettiin, muistettiin Lauraa, Susanna ja Pikkusiskoa sekä matkattiin Kaukaisimmalle rannalle.


Teksti: Aija Soivanen
Kuvat: Jaska Kamila ja Aija Soivanen

Katso myös kuvagalleria -->>