Kirjaudu sisään

Unohtuiko salasana? | Rekisteröidy

On The Street Festival 2009

Suomen kesässä on tarjolla harmittavan vähän rap-/hiphop-festareita, äkkiseltään mieleen tulee vain kaksi: Vuokatin Pipefest sekä breakdancen SM-kisojen yhteydessä järjestettävä Summer Jam. Kaksipäiväisen On the Street Festivalin kattaus vaikutti lupaavalta ja toki muutenkin uuden tulokkaan tarjonta oli lähdettävä tarkastamaan.

Myötätuulirockin kanssa saman tapahtumapaikan jakava OTSF sijoittui Hakunilan urheilupuiston koriskentälle. Yhteisiä lippuja ei näihin kahteen tapahtumaan ollut myynnissä, joten vierailijoiden tuli tehdä valinta rokin ja rapin välillä. On the Street Festivalin pieneltä, mutta mukavan oloiselta tapahtuma-alueelta löytyi pari oheistavaran myyntikojua, jäätelökioski, kotipizzan ruokakoju ja tapahtuman keskipiste eli esiintymislava Alueen takaosassa sijaitsi noin kolmanneksen kokonaispinta-alasta kattanut anniskelualue. Bajamajoja oli riittävästi – hetkittäin toki muodostui jonoja, mutta pääsääntöisesti vessaan pääsi nopeastikin.

Myös narikka oli järjestetty toimivasti, ulkopuolelta pystyi jättämään ja ottamaan kamat, alueen sisäpuolella pystyi eurolla hakemaan kamoja . Tämä pelasti varsinkin lauantain: päivällä helteessä pystyi viemään hupparit ja sadekamat narikkaan, josta ne sateen alkaessa sai päälle. Suurimmalta osin ympäröivät olosuhteet olivat siis kaikin puolin kunnossa. Ainoastaan rannekekäytännön puuttuminen aiheutti harmitusta yleisössä. Järjestäjän mukaan rannekkeiden käyttöönotto olisi vaatinut enemmän järjestysmiehiä paikalle – tuntuu aikamoiselta vaatimukselta, sillä jo nyt järkkäreitä oli runsaasti suhteessa yleisömäärään.

Myös poliisisetiä oli paikalla runsain määrin – suurimmaksi osaksi kylläkin MTR:n puolella, mutta vierailivat tiheästi tsekkailemassa meininkiä myös On the Street Festivalin aitojen sisäpuolella. Olo oli turvattu.

Nopealla aikataululla pystyyn pistetyn festarin ohjelma oli jaettu kahdelle päivälle niin, että esiintyjät muodostivat muutamaa säännön vahvistavaa poikkeusta lukuun ottamatta eheän kokonaisuuden. Perjantaina ohjelmistossa oli hyvä joukko suomirapin parhaimmistoa ja lauantaina keskityttiin reggae- ja dancehall-rytmeihin. Molemmille päiville mahtui myös ulkomaalaiset pääesiintyjät perjantain tähden tullessa Briteistä ja lauantain Ruotsista.

Perjantai 12.6.

Montaa perjantain vierailijaa harmitti etukäteen päivätöiden takia useamman esiintyjän missaaminen iltapäivästä . Alkuillasta aikataulut olivat kuitenkin myöhässä – mikä mahdollisti runsaammat yleisöt festarin aloittaville bändeille. Itse kerkesin yllätyksekseni paikalle jo Sauruksen aloittaessa. Yleisöä oli paikalla aika vähän, mutta siitä huolimatta Pik3 ja Kesken vetivät shown ihan täysillä läpi. Mahtava energia täytti alueen. Radiohitti Uuteen Maailmaan kuultiin viimeisten biisien joukossa ja yltyi eturivissä yhteislauluksi. Sauruksen lopetettua, seuraavaa esiintyjää odotellessa huomasin ilokseni, että lavalta kuului musiikkia myös roudaustaukojen aikana. Bändien välissä soitteli levyjä DJ.

Myöhemmin lavalla nähtiin Ruudolf ja Karrikoira. Energisen setin aikana kuultiin muun muassa Thunderking, Born in the USA ja Tööttää, tööttää. Poikien perään lavalle asteli Loost Koos. Eturivin tytöt villinneen porukan dynamiikka toimi uskomattomalla tavalla – ilmeisesti takana on kovaa treeniä ja riittävästi keikkailua. Keikan aikana kuultiin lähes kaikki parhaat huumorilla ja hassuttelulla höystetyt rallit kuten Muusshia, Ei kantsi käydä leijuu ja Takaisin Tallinnaan.

Perjantain gangsta-rap-annoksesta vastasi OG Ikonen. Kovistelun ja pullistelun ohessa tarjottiin myös ripaus yhteiskuntakritiikkiä. Soitettuja biisejä olivat muun muassa Tahmeet budii, Gangsta paskaa ja Liikun vain öisin. Tähän asti lavan edustalla oli ollut melko tyhjää, populan hengaillessan anniskelualueella. Jontti ja Shaka Koivuniemen herrojen kera irrotti ainakin muutamien kuulijoiden kädet tuopeista ja sai porukan valumaan lavaa kohti. Rytmimusiikin staroista koostuva bändi saikin eloa alueelle. Livesovitukset menevistä biiseistä rokkasivat ja tansittivat. Illan aikana kuulluista kipaleista erityisesti mieleen jäivät Kunnon poika, Kolmatta linjaa ja Sosiaalivaltion kansalainen. Yhtenä illan helmistä kuultiin myös Koivuniemen herrojen esittämä instrumentaalibiisi.

Illan kirkkaimmat tähdet olivat kuitenkin Edu, Davo ja DJPP. Edelleen anniskelualue tuntui myöhäisillan ajan olevan tupaten täynnä, lavan edustan ollessa väljempi. Olari-rapin tähdet DJ Plussapallon biittien tahdittamana vetivät jengin lavaa kohti myös anniskelualueelta. Muiden esiintyjien vakuuttaessa särmikkyydellä ja ammattimaisuudella, Edu ja Davo tarjosivat tuttuun tapaan kohellusta, epäjärjestystä sekä himmeetä läppää DJPP:n yrittäessä pitää poppoota kurissa ja nuhteessa. Myöhässä alkanut ja pitkäksi venähtänyt keikka oli ehdottomasti illan paras show. Mikä sopisikaan paremmin pimenevään perjantai-iltaan kuin pikku tai vähän isommastikin tuhma huumori. Omia hymynystyröitä ainakin kutitteli erityisesti Hellyyden ehdoilla, Saanks mä murista sun muffinsiin ja setin lopussa kuultu hyvinkin härski Kullii. Illan hämärtyessä ja poikien lopetellessa alkoi porukka valua porttia kohti. Valitettavan harva yleisö – arviolta puolisen sataa päätä – jäi katsomaan illan ulkomaalaista pääesiintyjää. Tosin tämä harva joukko näytti nauttivan tanssittavaa rytmimusiikkia tarjoilleesta Black Twangista (UK) täysin siemauksin.

Lauantai 13.6.

Lauantaista kehkeytyi hikisen kuuma ja aurinkoinen päivä. Jo heti puolen päivän jälkeen alueella tuntui olevan enemmän ihmisiä kuin perjantaina yhteensä. Anniskelualue pursui ihmisiä ja lauantain reggae-/dancehall painotteisuus näkyi lipat syrjäyttävinä rastoina yleisön joukossa. Tapahtuman hyvät vibat ja rennon letkeä tunnelma oli läsnä heti aamupäivästä alkaen. Aamupäivän pirteän annoksen hiphoppia tarjoili Asa, tällä kertaa ilman Jätkäjätkiä. Bändin puuttuessa taustalla meno oli totuttua enemmän kallellaan perushiphopin suuntaan, mutta musiikin sanoma ei ollut hävinnyt mihinkään. Keikalla kuultiin niin Asan uusia Via Karelia julkaisulta löytyviä biisejä kuin yleisön pyynnöstä vanha tuttu Roihuvuori.

´
Päällimmäiseksi On the Street Festivalista jäi mielettömän hyvä mieli. Urbaanin rytmimusiikin tapahtumilla on kysyntää, ja OTSF täyttää tätä tarvetta erittäin hyvin. Tänä vuonna tapahtumasta puuttui tosin hiphop-kulttuuriin liittyvät muut osa-alueet. Oheisohjelmaksi alueelle olisi sopinut esim. katukoris tai vaikkapa graffittitaide. Nyt vaihtoehtoina oli lavan edustalla notkuminen tai anniskelualueella istuskelu. Anniskelualueen järjestelyistä annan mielelläni pari miinusta ja useamman plussan. Miinukset penkkien ja pöytien minimalistisesta määrästä – suurin osa jengistä istui maassa. Plussaa mukavasti festarien normitarjonnasta poikkeavasta juomavalikoimasta (tarjolla oli mm. Grolschia sen perus Fosters’in tilalla), edullisemmista hinnoista kuin Myötätuulirockin puolella sekä nopeasta palvelusta!

Seuraavaksi nautittiin Puppa J:stä ja Punky Reggae Bandistä. Livebändi sopii superhyvin festarimeininkiin ja samaa mieltä näytti olevan koko festariyleisö. Energinen Puppa J sai huonokuntoisemman hengästymään pelkästä katsomisesta kiipeillessään kaiuttimien päällä ja lavarakenteissa. Puppa J:tä ja Punky Reggae Bandiä seurasi Poutasoundin DJ-setti.

Myöhemmin Poutasoundin seuraan lavalle liittyi lauantain esiintyjistä oma suosikkini, Raappana. Yleisömäärästä päätellen taisi olla myös monen muunkin suosikki – lavan eteen kerääntyi lauantai-illan suurin yleisö. Hyvää fiilistä haittasi ainoastaan hurjaa vauhtia lähestyvät sysimustat pilvet. Ensimmäisten pisaroiden osuessa maahan olimme jo suojassa lähimmällä bussipysäkillä, näin ollen missasimme kuulemamme mukaan illan parhaan vedon – Nopsajalka oli rokannut täysillä, vaikka vettä satoi kuin saavista kaatamalla.