Kivenlahti Rock 2009

Kivenlahti Rock toimi tänäkin vuonna festarit.orgin kesän festarikauden avaajana. Espoon oma kaupunkifestivaali on vuoden 2005 henkiinherättämisen jälkeen kasvanut hurjaa vauhtia. Tänä vuonna festari venyi kolmipäiväiseksi ja lavalle nousi joka ilta ulkomainen pääesiintyjä. Meren äärellä järjestettävässä festarissa on ihanan leppoisa tunnelma, vaikka melko tiukkaan tilaan kaikki joudutaankin asutuksen, meren ja satama-alueen välissä ahtamaan.

Perjantai 5.6.

Alkukesän festareilla ei yleensäkään mistään varsinaisista helteistä päästä nauttimaan, mutta tällä kertaa varusteisiin joutui pakkaamaan tavallista enemmän talvivaatetta. Eipä ole aiemmin tullut toppaliiviä, villasukkia ja lapasia kesällä käytettyä yhtä aikaa. Koleasta (noin 7 °C) ja sadekuurojen sävyttämästä säästä huolimatta paikalla oli jo puoli neljän maissa satoja innokkaita festarikävijöitä ja rento, iloinen meininki.

Pohjanmaalainen Sara sai kunnian korkata päälavan ja koko Kivenlahti Rockin 2009. Heti alkuun huomio kiinnittyi siihen, että äänenlaatuun oli todella panostettu. Päälavan edustalla soitto kuulosti hyvältä riippumatta siitä, missä kohtaa kenttää seisoi. Sara keskittyi lähinnä uusimman levynsä biiseihin ja tunnelmoi oikein mukavasti, mutta sai esiintyä valitettavan pienelle yleisölle. Telttalavan avasi Suburban Tribe, jonka aikana meno sekä lavalla että sen edustalla oli yllättävän vauhdikasta, ja musiikki tuntui uppoavan yleisössä kaikkiin vauvasta vaariin. Porukan teltassa tiivistyessä oli jopa niin lämmintä, että lavalle sateli vaatteita, ja pieni pittikin saatiin aikaisiksi.

Perjantain ohjelmisto oli selvästi festivaalin raskain. Illan aikana päälavalla nähtiin kaiken kansan tietoisuuteen runsaan radiosoiton kautta nousseet Maj Karma ja Stam1na sekä brittiläinen teatraalisesta metallistaan tunnettu Cradle of Filth. Maj Karman vedon aikana iski päälle sadekuuro, mutta se ei onneksi latistanut yleisön tunnelmaa, ja Herra Ylppö tuntui välillä johtavan melkoista yhteislaulutuokiota. Stam1nan aikana hiekkakenttä oli jo aika lailla täynnä, ja lavan edustalle syntyi myös melko suuri circle pit. Teltassa päälavan vetojen välissä menoa keventämässä kävivät Reino & The Rhinos sekä Lapko, jonka näkeminen oli jälleen täynnä positiivisia yllätyksiä. Lapko onnistuu hämmästyttävällä tavalla kuulostamaan paljon trioa isommalta ja tarjoaa elämyksiä sekä korville että silmille.

Kivenlahti Rockissa on sinänsä hyvin mietitty kahden lavan aikataulut niin, etteivät mitkään yhtyeet missään vaiheessa esiinny päällekkäin. Ainoaksi ongelmaksi muodostuu se, että suuret ihmismassat ovat kohtalaisen hitaita siirtyjiä: telttalavan vetojen alkaessa teltta ammotti monen esiintyjän kohdalla tyhjyyttään, vaikka se loppua kohti täyttyikin aina mukavasti. Jos päälavan edustalle taas ei jaksanut joka välissä siirtyä, telttalavan lähellä olleella anniskelualueelle saattoi jäädä kuuntelemaan erinäisiä trubaduurimaisia esityksiä, joita Meet In –teltta tarjosi.

Illan päättäjä Cradle of Filth tarjosi täyslaidallisen synkkää ja melodista metallia. Settilistaan oli saatu ahdettua sekä uutta että vanhaa, ja kaikki tuntui uppoavan hyvin yleisöön, joka vaatetuksen ja muun varustuksen perusteella oli saapunut Kivenlahteen nimenomaan illan päätösaktin houkuttelemina. Ilmeisesti valoisa kesäilta esti yhtyeen lavarekvisiittaan kuuluvan screenin käytön, mutta muuten show eteni täysillä lämpötilan laskiessa yhä alemmas. Dani Filth vitsailikin, että he toivat mukanaan Englannin p****n sään. Soitto venyi hieman yli osoitetun lopetusajan eli iltakymmenen; yhtyeellä riittäisi materiaalia kevyesti koko päivän kestävään konserttiin, joten ei ihme, että tunnin soittoaika tuntui vähän liiankin lyhyeltä. Lopulta oli kuitenkin aika suunnata kotiin varpaita, korvia ja nenänpäitä sulattelemaan.

Lauantai 6.6.

Lauantaiaamuna päätimme, ettei anneta sään haitata festaritunnelmaa, ja rohkaistunein mielin lähdimme puolenpäivän jälkeen kohti bussipysäkkiä. Päästiinhän sitä peräti 10 metriä kotiovelta, kun jäätävä vesisade ja piiskaava pohjoistuuli iskivät kimppuun ja melkein saivat kääntymään takaisin. Onneksi ei kuitenkaan annettu luovutusvoittoa sääherralle, koska lauantai oli allekirjoittaneen mielestä tämän vuoden Kivenlahti Rockin paras päivä niin tunnelman kuin esiintyjienkin puolesta.

Kivenlahti Rock sekä muut pääkaupunkiseudun festarit ovat siitä ihania, ettei aina tarvitse kamalasti sumplia kyytejä yms., kun julkisilla pääsee lähestulkoon portille. YTV oli tänä vuonna oikein mukavasti myös lisännyt iltaisin lähtöjä Kivenlahdesta Helsinkiin, ja jatkoklubillekin oli järjestetty yhteiskuljetusta. Nykypäivänä tulee bussia käyttäessä myös hyvä mieli siitä, että tulee tehtyä siinä siirtymisen ohessa pieni ympäristöteko. Ympäristöasioihin oli Kivenlahti Rockissa panostettu myös jätehuollon osalta: alueella näkyi paljon energiajäteastioita, joten kaikki jäte ei suinkaan ollut päätymässä kaatopaikalle.

Alueelle saapuessamme telttalavalla raikasi jo ankara metallimättö. Kiuas oli Saunan sijasta tänä vuonna lämmittämässä Kivenlahtea, ja hyvin lämmittikin. Heti perään lisää voimakkaita kitarariffejä tarjoili päälavalta Diablo, jonka laulaja-kitaristi Rainer Nygård oli kovin huolissaan yleisön tarkenemisesta ja kehotti ottamaan lisää lämmikettä. Jo kolmen aikaa iltapäivällä alue alkoi olla selvästi täydempi kuin perjantaina, ja tyypilliseen tapaan suomalainen juhlakansa täytti anniskelualueet ääriään myöten. Kaikilla tuntui kuitenkin olevan positiivinen asenne mukana ja järjestyshäiriöitä ei ainakaan meidän tielle sattunut.


Metalliyhtyeiden välissä menoa hieman keventänyt Happoradio veti telttalavalle valtavan yleisön ennen kuin Kotiteollisuus vaihtoi suunnan taas raskaampaan. Alkuillan aikana nähtiin telttalavalla vielä kaksi paikalliseksi tulkittavissa olevaa yhtyettä, suomenkielistä rockia/poppia esittävä Kuukoirat, joka on tainnut esiintyä jokaisessa Kivenlahti Rockissa vuodesta 2005 lähtien, sekä toukokuussa ensimmäisen pitkäsoittonsa julkaissut Clarkkent, joka sai hieman ehkä kärsiä ”myöhäisestä” (klo 20) soittoajankohdasta: telttaan saapui valitettavan vähän väkeä suuren kansanjoukon jäädessä päälavan edustalle ja anniskelualueille. Monelta jäi siis näkemättä ehkä illan paras keikka. CK:n pojat pursuivat energiaa ja vetivät loistavan setin, jonka aikana kuultiin radiossakin soineet sinkkubiisit sekä pitkä ja antoisa rumpusoolo.

Lauantain ulkomainen vahvistus oli suoraviivaista katurokkia päälavalta tarjoillut ruotsalainen Backyard Babies, joka sopii kesäfestareille paremmin kuin hyvin. Yhden jos toisenkin tanssijalkaa vipatti ja kylmyydestä ei ollut enää tietoakaan. Juuri sopivasti ennen illan päätöstä eli Apulannan esiintymistä aurinkokin päätti vihdoin tulla esiin, ja sekä bändi että yleisö sai kylpeä kirkkaan paisteessa loppuillan. Apulanta pysyy kesästä toiseen kotimaisten festareiden hamuamien kärkiesiintyjien joukossa, eikä syytä ole vaikea arvata: keikat vedetään ammattitaidolla ja musiikki uppoaa yleisöön aina vaan kuin kuuma veitsi voihin. Toni, Sipe ja Sami (a.k.a. Jönde) ovat todellisia viihdyttäjiä, eikä Apulannan hittivalikoimalla voi saada muuta aikaan kuin mahtavan keikan. Loppuunmyyty lauantai Kivenlahdessa oli näin päättynyt, ja festarikansa valui vähitellen ulos porteista ja jatkoi juhlimista kuka missäkin.

Sunnuntai 7.6.

Jo heti aamusta esille tullut aurinko antoi kummasti voimia lähteä hyvissä ajoin liikkeelle sunnuntainakin. Vuorossa oli viikonlopun musiikkitarjonnaltaan monipuolisin päivä. Päälavalla oli täydessä vauhdissa Egotrippi, jonka letkeän hyväntuulinen musisointi sopi oikein mainiosti leppoisaan sunnuntai-iltapäivään. Heti perään tarjoiltiin taas raskaampaa tavaraa, kun Profane Omen nousi telttalavalle. Meno lavalla oli niin kovaa, että katsojaakin alkoi melkein hengästyttää, mutta yleisö ei silti oikein jaksanut itse eviään liikutella.

Aurinkoinen sää toi mukanaan alueelle myös lokit, nuo rantakaupunkien ulkotilojen iki-inhokit. Vaikka siivous Kivenlahdessa toimi esimerkillisesti nuorten roskien kerääjien ansiosta ja suuri osa festarikävijöistä osasi laittaa roskansa suoraan sinne, mihin ne kuuluivat, lokkeja pyöri alueen yllä koko päivän, ja ulostepommituksen kohteeksi joutui yksi jos toinenkin. Noh, täytyy sitä kai ulkona ollessa hyväksyä pienet yhteentörmäykset luonnon kanssa.

Amorphis, jonka uusin levy oli juuri sopivasti noussut listaykköseksi, veti paikalle ison yleisön ja sai hyvän vastaanoton. Suomalaisen kansantaruston sävyttämän metallin jälkeen telttalavassa oli tarjolla jotain aivan muuta, nimittäin festarilavoilla harvemmin esiintyvä Maritta Kuula ja Karvanopat. Teltan varjo ei houkutellut kovinkaan paljon ihmisiä, vaan suurin osa pysytteli visusti auringonpaisteessa ja nautti kesäisemmästä säästä.

Sunnuntain aikana yleisöä tanssittivat vielä päälavalla kaksi kovaa kotimaista esiintyjää, Don Johnson Big Band ikiliikkuja Tommy Lindgrenin johdolla ja progeilun uuteen suosioon nostanut Von Hertzen Brothers, ja lisäksi telttalavalla lantioita letkeytti Jukka Poika ja Tiskipekka, joille keikka oli tällä kokoonpanolla toistaiseksi viimeinen. Suhteellisen menevän ja iloista mieltä nostattavan musiikkitarjonnan sekaan oli vielä saatu yksi kesän ehkä kohutuista festaritulokkaista, Joensuu 1685, jonka esiintyminen ja musiikki oli sanalla sanoen outoa. Esitys sopisi varmasti paremmin johonkin hämyisään klubiin kuin suurehkoon ulkoilmatapahtumaan, mutta tulipahan nähtyä jotain oikeasti erilaistakin.

Kivenlahti Rockin päättäjäksi oli Tanskasta saapunut kunnon perinteistä hard rockia veivaava D-A-D. Lavarakenteisiin oli satsattu oikein kunnolla, ja saatiinhan sitä pyrotekniikkaakin nähdä hämärtyvässä illassa. Kunnon shown saattelemana saatiin siis Kivenlahti Rock 2009 päätökseen. Jälleen jäi hyvä maku suuhun, joten eiköhän Kivenlahdessa vietetä ensi vuonnakin kesän festarikauden avausta.

Teksti: Stiina Rasimus
Kuvat: Jaska Kamila ja Roni Sahari


Katso myös: kuvagalleriat 1 ja 2 sekä Kivenlahti Rockin promoottorin Jere Makkosen ja Clarkkentin haastattelut