Finnish Metal Expo 2009

Viidettä vuotta järjestetty FME laajentui tänä vuonna Kaapelitehtaan ohella myös Dante’s Highlightiin ja Tavastia-klubille. Näin ollen tarjonta alkoikin jo torstaina klubien pyörähtäessä käyntiin. Tarjolla oli taas metallia laidasta laitaan kera mielenkiintoisten klinikoiden ja laajahkon messuosaston. Tapahtuman selkeästi suosituin puheenaihe oli Lahden Frostbite-festivaali. Onneksi FME seisoo kuitenkin vankalla pohjalla, eikä edes perjantai 13. päivä tuonut tullessaan peruutuksia tai muitakaan ongelmia. Tapahtuma juhlittiinkin alusta loppuun hyvissä merkeissä.

TORSTAI 12.2.2009
Dante’s Highlightiin astuessamme aukesi eteemme näkymä miltei täydestä baarista. Paikassa olikin järjestetty aiemmin päivällä Helsinki Metal Meeting -ammattilaistapahtuma, jonka loppuhuipennuksena oli kolme bändiesittelyä. Aikataulumme ollessa melko tiukka ehdimme paikalle vasta Nicolen lopetettua settinsä. Mutta syy, miksi olimme ensinnäkään paikalla, oli sama kuin suurimmalla osalla muista asiakkaista: Amoral kera uuden laulajansa, Ari Koivusen. Setti pyörähti käyntiin vanhalla materiaalilla ja monen kasvoilta paistoi pelonsekainen odotus: kuinka Ari hoitaa homman? Monen pelko karisi nopeasti, kun matala örinä täytti salin vanhan materiaalin viedessä keikkaa eteenpäin. Joihinkin biiseihin oli sovitettu puhdasta laulua kertosäkeisiin, mikä särähti hieman ikävästi korvaan, mutta muuten homma meni mallikkaasti, ja pääosin ulkomaalaisista täyttynyt eturivi nautti keikasta. Välispiikkejä ei juurikaan biisien välissä kuultu, mikä on positiivinen juttu pariin kertaa Arin livenä todistaneena. Keikka tarjoili kelpo annoksen vanhaa materiaalia ja muutaman uudenkin biisin. Ei tämä uusi materiaali vanhaa fania täysin puhuttele, mutta on siinäkin hetkensä. Aria huonompia örisijöitä löytyy monia, mutta silti homma on hieman ohuen kuulosta. Eiköhän tuokin ajan kanssa korjaantune. Koska perjantaina oli edessä vielä normaali työpäivä, sai Amoral riittää päivän livetarjonnasta ja suuntasimme kotiin odottelemaan itse messujen aukeamista.

PERJANTAI 13.2.2009
Vaikka päivä olikin maalattu epäonnen päiväksi, ei epäonnesta ollut merkkejäkään päivän kulussa. Työpäivän jälkeen suuntasimme suoraan Ruoholahteen ja eväiden jälkeen olimmekin odottamassa Kaapelitehtaan jäätävällä sisäänkäynnillä tasan kello viisi. Muutamien minuuttien myöhästymisen jälkeen pääsimme sisätilojen mukavaan lämpöön ja ihmettelemään messutarjontaa. Paikalla oli pääsääntöisesti samat kojut kuin aikaisempinakin vuosina kera muutaman uuden yrittäjän. Parhaana asiana silmään pisti paitamyyntikojun uudelleensijoitus. Ahtaan kulkuväylän sijasta myyntipiste oli sijoitettu toiselle seinälle, joka mahdollisti ongelmattoman kulun Merikaapelihallin ja messuosaston välillä. Jos paikanpäälle ei tullut tutkimaan levylaareja tai testaamaan soitinuutuuksia, oli alue kierretty hetkessä läpi, mutta jos näille antoi aikaa, kojuilla meni tunti jos toinenkin.

Kaapelilla ensimmäisenä bändinä lavalle astui kotimainen Grendel, joka oli kyllä nimenä tuttu, mutta ei juurikaan musiikillisesti. Keikan kohokohdaksi jäi lainakappale, Propaganda, jonka on tehnyt tunnetuksi Sepultura vuosia sitten. Siirtyminen Zodiak-lavalle katsomaan Tuomas Saukkosen ja The Final Harvest yhtyeen biisinkirjoitusklinikkaa oli helppo. Klinikalla käytiin läpi yhden biisin riffit kaikkien soittimien kanssa ja lopuksi nidottiin koko pakka kasaan ja soitettiin biisi läpi. Mukana biisissä kuultiin myös Mynni Luukkainen matalan örinän taitajana. Kiireinen aikataulu piti otteessaan ja klinikan loputtua saikin ottaa jo pari juoksuaskelta, että kerkesi katsomaan yhtä perjantain kokokohtaa. Yhdysvaltalainen Misery Index olikin ehtinyt jo aloittaa paikalle saapuessamme, mutta menetys ei ollut suuri ensimmäisen biisin vielä soidessa. Grindimmästä ilmaisustaan enemmän death metalliin kallistunut materiaali piti otteessaan koko keikan, ja bändin hyväntuulinen, mutta silti raivokas lavatyöskentely oli mukavaa seurattavaa. Välispiikit tulivat välillä osittain suomeksi, mikä saattoi olla monelle yllätys, mutta pari vuotta sitten Tuskassa olleet varmaan muistavat yhtyeen laulajan olevan varsinainen Suomi-fani, joka osaa myös jonkin verran suomea. Suhteellisen jämptin setin jälkeen olikin aika levätä hetki ja tutustua Kaapelin ravintolapalveluihin. Merikaapelihallin yläkerran takaosa oli taas tänä vuonna auki asiakkaille, mikä olikin positiivinen yllätys, koska nyt myös ylhäältä oli helpompi seurata bändejä virvokkeiden ohessa. Ylhäältä myös paljastui karu totuus, ettei perjantain kattaus ollut kerännyt vielä paikalle kovinkaan suurta yleisöä. Tokihan aina bändin lopetettua osa porukasta lähtee messualuetta kiertämään ties kuin monetta kertaa nimikirjoitusten tai erinäisen bändirihkaman perässä. Messuosaston tarjoilut karkkien ja sipsien muodossa tarjosivat myös nuukailijalle vaihtoehdon ruokailuun. Puolen tunnin roudaustauon jälkeen lavalle astui pienen minikiertueen Suomessa heittänyt ruotsalainen Grand Magus. Yhtyeen viimeisin albumi, Iron Will, on ollut tuttu soittimessa, ja odotukset keikkaa kohtaan olivat suuret. Perinteisen heavyn ja doomin lyödessä kättä ei voinut olla kuin myyty tälle ruotsalaiselle triolle; murskaavaa ja hienoa soittoa kera mahtavan vokalisoinnin. Aika meni siivillä ja tuntuikin, että keikka oli ohi muutaman biisin jälkeen. Vangitseva ote piti läpi keikan ja materiaalia olisi kuunnellut mieluusti toisen mokoman kattauksen.

Kahden mahtavan keikan jälkeen olikin vuorossa FME:n virallinen osuus Finnish Metal Awardsien myötä. Pöydän ryöväsi Stam1na rohmutessaan itselleen neljä palkintoa. Sakara Recordsille tämä oli siis toistamiseen mahtava vuosi metal awardsien saralla. Juhlaa nosti Stam1nan lisäksi myös FM2000:n palkitseminen vuoden parhaana demobändinä, koska palkinnon myötä levy-yhtiö allekirjoitutti bändillä sopimuksen alkavan yhteistyön merkiksi. Näiden lisäksi voittajiksi kruunattiin Hateform ja Alexi Laiho.

Illan ollessa puolessa lavalle nousi avaruus-stoneristaan tuttu Blake, jonka materiaali puhutteli selkeästi vanhempaa asiakaskuntaa. Anniskelualueelle pakkautunut yleisö fiilisteli bändin kanssa olut kourassa jättäen lavan eteen runsaasti tilaa. Ei bändi kuitenkaan tyhjälle salille joutunut soittamaan, vaikka selkeästi parempi meno oli anniskelussa kuin lavan edessä. Viime keväänä debyyttialbuminsa julkaissut Chaosweaver oli seuraavana vuorossa. Tasaisesti ihmisten kielenpäillä pysynyt bändi oli tiukan paikan edessä, koska kyseessä oli bändin ensiesiintyminen livetilanteessa. Visuaalisesti pukuihin panostanut bändi kuitenkin jätti kylmäksi ainakin meidän toimituksen. Olematon lavakarisma ynnättynä melko kasvottomiin biiseihin teki hyvin nopeasti selväksi sen, että tämä ilta alkoi olla tässä. Viimeiseen ratikkaan ehtiminen tarkoitti samalla sitä, että illan pääesiintyjä, Ensiferum, oli jätettävä väliin. Monesti nähty bändi olikin melko helppo jättää väliin, ja niin näytti tekevän moni muukin. Toisaalta Merikaapelihallin lattialle alkoi myös valua nuorehkot fanit, joilla oli kasvot maalattuina Ensiferumin mallin mukaisesti. Voinen siis kuvitella, ettei bändi joutunut soittamaan tyhjälle salille heikosta ajankohdasta huolimatta.

LAUANTAI 14.2.2009
Hurraa, kerrankin oli viisas ja suuntasi ajoissa kotiin edellisenä iltana. Lauantaiaamu valkeni leppoisissa tunnelmissa päivän aikataulua tutkaillen. Lähtökohtaisesti lauantaille ei ollut siunaantunut kuin ”ihan ok” -bändejä, eivätkä odotukset päivää kohtaan olleet suuret. Päivän mielenkiintoisin klinikkakin oli aikataulutettu heti päivän alkupäähän, joten tiedossa oli piiiiiiiitkä päivä. Kuten olettaa saattaa, neljäksi ehtiminen paikanpäälle meinasi kaikesta huolimatta muodostua ongelmaksi, mutta kuinka ollakaan, olimme Kaapelilla sopivasti muutamaa minuuttia vaille neljä. Aikataulusekoilu alkoi meidän huomatessa, että olimme katsoneet väärin klinikan alkamisajankohdan ja että tässä olisikin vielä puoli tuntia aikaa. No tämä aika päätettiin viettää kahvia siemaillen samalla missaten Before the Dawnin esiintymisen. Suunnatessamme Zodiakin klinikkalavalle oli hämmennys suuri, kun Nilesta tuttu rumpuvirtuoosi George Kollias vetikin jo klinikkaansa, vaikkei kello ollutkaan vielä puolta. Selvisi, että painettuun ohjelmaan oli tullut virhe, mutta hätä ei ollut tämän näköinen, koska klinikka oli päässyt alkamaan hieman myöhässä, joten myöhästyimme vain muutaman minuutin alusta. Lyhyestä ajasta johtuen klinikka ei tunkeutunut kovinkaan syvälle erinäisiin tekniikoihin vaan kaikesta käytiin nopea pintaraapaisu. Huumorilla höystetty klinikka oli silti sitä itseään, rumpupornoa rankimmillaan. ”The best way to keep your feet clean is soap and triggers”.

Euroopan lavoille suuntaava Medeia oli setissään jo loppupuolella, kun pääsimme klinikalta todistamaan tätä energistä livebändiä. Onneksi kuitenkin ehdimme todistamaan Descension ja Cold Embrace biisit, joista löytyy myös mahtavat videot kummastakin. Myös energisenä livebändinä mainetta niittänyt Profane Omen nousi lavalle seuraavana. ”Me ollaan Lahdesta ja meillä osataan järjestää festivaaleja” -spiikki kirvoitti yleisöstä melkoiset naurut setin alkupäässä. Lavalla vieraili myös Taneli Jarva bändin soittaessa hieman harvinaisempaa materiaalia. Vaikkei bändi nyt suurimpiin suosikkeihini kuulukaan, keikka oli erittäin mukaansatempaava ja lopulta ehkä jopa yksi FME:n parhaimpia.

Kotimaisten bändien jälkeen Kaapelin lava oli ulkomaalaisten hallussa. Ensimmäisenä tästä katraasta lavalle nousi Legion of the Damned, jonka thrash-metalli otti runsaslukuisen yleisön mukaansa. Tässä vaiheessa yleisöä oli jo selkeästi reilummin paikanpäällä kuin perjantaina. Tinkimättömästä meiningistä huolimatta bändin perisynti on tylsäksi käyvä kappalemateriaali, joka puuduttaa kuuntelijan nopeasti, ellei ole yhtyeen suuri fani. Anniskelualueen puolella porukka alkoi olla jo melkoisella juhlatuulella. Jonossa saikin väistellä jo huolella, kun meinasi tulla jonkun oksennukset suoraan kengille. Väistöliikkeiden jälkeen olikin aika seurata hetken yleistä juhlahumua ja odotella seuraavaa bändiä. Yhdysvalloista paikalle saatu Black Dahlia Murder keräsi viikonlopun runsaslukuisimman yleisön katsomaan keikkaansa. Äkäinen Metalcore villitsi yleisön ja iso circlepit pyöri yleisön seassa lähes koko keikan ajan. Bändi oli erittäin otettu vastaanotosta ja kovasti väittivät, että ovat aina halunneet soittaa täällä. Ennakkoon vaisu lauantai oli tässä vaiheessa todistanut oletuksen täysin vääräksi ja meininki tuntui olevan kaikkialla parempaa kuin perjantaina. Monelle Black Dahlia Murder oli kuitenkin se lauantain kruunu ja näin ollen skotlantilainen merirosvo-powermetallibändi Alestorm saikin tyytyä hieman vaisumpaan ja väljempään yleisöön. Kaljanhuuruinen ja iloinen metalli-iloitteli piti kuitenkin meiningin katossa siltä osin, mitä siitä oli jäljellä.

Illan pääesiintyjäksi buukattu Andre Matos oli täysin tuntematon nimi ennakkoon. Pieni tutustuminen nimeen johdatteli Angra-yhtyeen jäljille, joka vahvisti vain käsityksen siitä, ettei paikalle tarvinnut välttämättä jäädä. Näin ajatteli moni muukin, ja halli tyhjeni kovin nopeasti. Paikalle jäi vain kourallinen Matosin faneja. Suunnaksi muodostui jälleen Dante’s Highlight ja sisään päästyämme lavalle astuikin sopivasti Dauntless. Bändi veti uuden rumpalin voimin vahvan setin sekä vanhempaa materiaalia että tulevan levyn biisejä. Baarissa oli kuitenkin sen verran tuttuja, että sosialisointi voitti jo keikkojen katsomisen. Dauntlessin perään soitti vielä Pitbull Terrorist, jota ei suureksi hämmästykseksi saanut kuvata laisinkaan. Bändi täräytti laidallisen punkin katkuista grindiä yleisön kadotessa koteihin ja pöytiin. Viikonloppu alkoi olla paketissa.

FME keräsi tuttuun tapaan saman katon alle Suomen merkittävimmät metallintekijät ja laajan skaalan erilaisia tunnettuja bändejä niin kotimaasta kuin ulkomailta. Underground näissä pippaloissa ei ole kovinkaan edustettu muutamaa distroa lukuun ottamatta, mutta ehkä hyvä näin. Järjestelyt toimivat ehkä jopa paremmin kuin aikaisempina vuosina, mutta tähän saattaa syy löytyä aikaisempaa heikommasta kävijämäärästä kuin varsinaisista muutoksista. Paitamyyntikojun siirtäminen pois keskeisimmältä käytävältä oli silti hieno teko. FME:n kokonaisuus nivoutuu hyvin toteamukseen: ”Kallis, mutta hauska reissu”.

Teksti: Roni Sahari & Mika Martikainen
Kuvat: Roni Sahari

Lisää kuvia tapahtumasta galleriassa.