Faces 2008

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetty Faces juhli kymmenvuotista taivaltaan riemukkaan rauhaisasti sateisen taivaan alla. Karjaan kainalossa sijaitseva Billnäsin ruukkikylä tarjosi tänä vuonna musiikkia, workshoppeja, elokuvia, teatteria, tanssia ja sirkusta koko kauniin miljöön täydeltä. Hippifestivaaliksikin kutsuttu etnofestivali keräsi viikonlopun aikana 12 000 kävijää nauttimaan asteen erilaisesta festaritunnelmasta.

Perjantai 1.8.

Matkamme kohti Karjaata alkoi vähemmän iloisesti ajettuamme Länsiväylällä virkavallan tutkaan. Reipas ylinopeus palkittiin puolen tuhannen euron laskulla, mutta aina yhtä ihana ja rauhaisa kuskimme ei ollut maksumääräyksestä moksiskaan, joten suupielet pääsivät nousemaan takaisin hymyyn ja olo festarifiilikseen – sateesta huolimatta.

Matkustus- ja musiikkivälineenä toimiva pinkki pakumme kyyditsi meidät ruukkikylään verrattain myöhään johtuen perjantaisia festivaalihulinoita haittaavasta ansiotyönteosta. Näin ollen kauan odottamamme Maria Gasolina saa edelleen odottaa ensimmäistä keikkaansa kera allekirjoittaneen. Onneksemme sade päättyi juuri mahduttaessamme pakettiautoa pellon laidassa toimivalle parkkipaikalle. Märkyys oli kuitenkin hyvin havaittavissa mutaisena maaperänä ja uskomattoman upeana sumuna hämärtyvässä illassa. Kävellessämme vaihtamaan rannekkeita havainnoimme vastaantulevan väen rauhaisuuden, paljasvarpaisuuden ja ennen kaikkea kaljattomuuden.

Leirintäalue oli kätevästi heti parkkipaikan jälkeen ja juuri ennen varsinaista festarialuetta – alue oli siis sopivan pieni ja kompakti, joten kaikkialle pystyi kävelemään vaivatta. Leirintäalueella oli oma rauhaisampi puolensa lapsi- ja koiraperheille. Miesseuralaisemme päättivätkin epätasa-arvoisesti, että joskus tulevaisuudessa tyttöystävät leiriytyvät jälkikasvun kanssa rauhaisasti ja miehet menevät railakkaampaan naapurileiriin nauttimaan ansaitusta vapaasta viikonlopusta. Leiriytyminen oli isoista festivaaleista poiketen kohtuuhintaista – viisi euroa yöstä ei tunnu läheskään yhtä kiskurihintaiselta kuin viisikymmentä viikonlopusta, mikä tuntuu olevan festarileiriytymisen keskihinta. Leirintärannekkeina toimi kätevästi viime vuodelta yli jääneitä varsinaisia rannekkeita.

Saatuamme teltat pystyyn aiemmin paikalle saapuneiden ystäviemme leiriin suunnistimme tutkailemaan jo pimenevää aluetta. Ensimmäisenä tiellemme osui runsaasti eri järjestöjen kojuja. Edustettuna oli muun muassa Ikimetsän ystävät, Amnesty International, Maailma.net ja Voima. Taempaa eteemme avartui lukuisia pikkukojuja täynnä puukoruja, kankaita, kasseja ja muita käsitöitä. Löytyipä kirpputorikojukin, josta teimme mukavia pieniä festarilöytöjä, kuten Fomera-logolla varustetun pipon (jos kukaan lukijoista tietää, mitä kyseisen sanan takaa löytyy, otamme tiedon mielellämme vastaan. Roolipeliä on jo ehdotettu). Kojujen jälkeen löysimme tiemme tuoksujen taivaaseen: houkuttelevat etnisiä ruokia tarjoilevat keittiöt takasivat, että näillä festareilla tulisimme syömään muutakin kuin olutta, kickherneitä ja raakoja nuudeleita suoraan pussista. Tarjolla oli kambodzalaisia herkkuja, hare krishnojen leipomuksia, perinteistä intialaista sekä useita vegaanikojuja.


Tutkailtuamme alkupään kojuja löysimme tiemme yhteen vanhoista ruukkirakennuksista, jossa silmiemme eteen avartui suunnaton väriloisto: yli kaksikymmentä artistia eri kulttuureista tarjoili värikkäälle yleisölle maalauksia, veistoksia, sarjakuvia ja videotaidetta. Teemana - koko festivaalin teeman mukaisesti - oli social warming, joka kehottaa sanomaan ei sodalle, konflikteille ja ilmastonmuutokselle. Taidetta luonnonlapsille riitti myös muissa muodoissa. Perjantaina Taideteollinen korkeakoulu esitti elokuvia yhdessä Lens Politican kanssa. Muina päivinä elokuvia pyöritteli puolestaan Ranskan Kulttuurikeskus sekä vammaisille tukipalveluita tarjoava Lyhty ry. Viikonlopun aikana oli mahdollisuus nähdä myös muun muassa nukketeatteria, Salon Teatterin esityksiä, Äpäräteatterin showta sekä tutumman Teatteri Poleemin näytäntöjä. Myös Helsingin sirkusammattilaiset esittelivät taitojaan.

Törmäsimme myös hieman totutusta poikkeavaan kirjastoon: Kehitysvammaisten tuki ry:n järjestämässä tapahtumassa oli mahdollisuus kirjan sijaan lainata ihminen viidentoista minuutin ajaksi. "Kirjat" edustivat erilaisia ihmisiä, joita kohtaan usein tunnetaan ennakkoluuloja. Ystäväni lainasi lesbon, jonka kanssa kävi mielenkiintoisen keskustelun seksuaalisuudesta, arkipäivän elämästä sekä naisen sekä homoseksuaalin asemasta erilaisissa yhteisöissä. Lainahyllystä löytyivät lisäksi muun muassa kehitysvammainen sekä maahanmuuttaja.

Faces on viime vuosien aikana pyrkinyt tuomaan esille monikulttuurisuuden lisäksi myös erityisryhmien tasa-arvoa. Muun muassa lapset, näkö- ja kuulovammaiset sekä liikuntarajoitteiset oli otettu hienosti huomioon tarjoamalla heille muun muassa oman lastenfestarin Small Facesin teatterin, laulun ja soiton merkeissä, pistekirjoituksella kirjoitetun festari-infon, viittomakielen tulkkausta sekä pyörätuolikatsomot. Viime vuonna Faces palkittiinkin kehitysvammaisten taidekeskuksen Kettuki ry:n Vuoden 2007 Taideteko -palkinnolla.

Perjantai-illan artistit jäivät myöhäisen saapumisajan sekä kaiken muun mielenkiintoisen tarjonnan vuoksi vähemmälle. Ohimennen maistelimme hieman suomalaisen Shavan sekä britti-kambialais-ghanalaisen Baka Beyondin tuotantoa. Illan artisteihin lukeutuivat jo mainitun Maria Gasolinan lisäksi muun muassa suomalaiset Mad Ice, Los Elementos, Karda, Eternal Erection, Sami Kuikka, Bajo Cero, ruotsalainen Kraja sekä venäläinen Sattuma.

Illan kulttuuripläjäyksen jälkeen suuntasimme takaisin lämminhenkiseen leiriimme. Puolijoukkuetelttamme keräsi runsaasti vieraita, joiden kanssa nautiskelimme musiikista ja leiritunnelmasta. Ilta päättyi leirintäalueen megalomaaniseen rummuttelusessioon, jossa perinteisten lyömäsoittimien lisäksi taottiin muun muassa ämpäreitä, ostoskärryjä ja maata. Ihmiset tanssivat kostealla nurmikolla aamunkoittoon saakka - eikä rummutus lakannut missään vaiheessa festaria.

Lauantai 2.8.

Aamu valkeni sateen jälkeen kuulaana ja aurinkoisena - ja tämän kesän säiden puolesta yllätyksellisen lämpimänä. Harmiksemme huomasimme käteisvarojemme loppuneen, eikä alueella muovirahalla maksaminen onnistunut. Pelastukseksemme muutama ystävämme oli saapumassa Karjaalle vasta iltapäivällä, joten tilasimme käteistä tekstiviestin avulla. Paluuviesti kuului: "Kiitos tilauksestanne. Saatte rahat iltaan mennessä. Avaustarjouksena ensimmäinen laina ilman käsittelymaksua. Ystävällisin terveisin www.massit-takas.fi." Hyvä, että ystäviin voi aina luottaa! Loppujen lopuksi rahat saatuamme halusimme jakaa summan ystäväni kanssa tasan, tuloksena molemmille puolikas kahdenkymmenen euron seteliä.


Hieman edellisaamuyön rummutteluista vironneena suuntasimme taas festarialueelle reilun kaupan kahvia ja teetä sekä kevätkääryleitä maistelemaan. Ruumiit ravittuina saimme virtaa lähteä katselemaan ja hieman osallistumaankin Parkour-workshoppiin. 1980-luvulla Ranskassa kehitetty liikuntamuoto on rantautunut viimein Suomeenkin. Parkourin tarkoituksena on liikkua mahdollisimman suoraan paikasta toiseen pyrkimyksenä mahdollisimman katkeamaton, sulava liike esimerkiksi kaiteita, kattoja ja parvekkeita hyväksikäyttäen. Ruukkikylän rakennusten seiniä pitkin pomppimista yrittävät ihmiset näyttivät ehkä hieman koomisilta, enkä itse varmasti saanut aikaan koomista suoritusta näyttävämpää liikuntaa. Muissa työpajoissa harrastettiin muun muassa Hatha-joogaa, luovaa vastarintaa, kierrätysmateriaalikäsitöitä, aikuisten vannetanssia (tätä en ikävä kyllä päässyt näkemään, joten en osaa tarkemmin analysoida lajia) sekä sydämen avaamista.

Pomppimisen ja kiertelyn jälkeen oli aika palata leiriin nauttimaan poreilevaa viiniä (josta suurin osa kuohui nurmikolle karhunkainien ja muiden öttiäisten nautittavaksi), viuhahtamaan (romanttinen alastonjuoksu pellolla estyi suuren ojan takia, joten päädyimme poukkoilemaan aataminasussa ympäri leiriä), laulamaan kitaransoiton säestyksellä (lisäväriä esityksiin toi leirintäalueen katkeamaton bongorumpujen soitanta) ja seurustelemaan kesäihmisten kanssa. Leirissä oleillessamme meiltä jäi väliin Runojen sillan Runokahvila, mutta onneksi päivän runoilusta pidettiin huolta telttojenkin seassa. Nauroimme mahat mukkurassa humoristisille runoluomuksillemme ja humaltuville lausahduksillemme, mutta joukkoon mahtui myös oikea helmi: "Yhden granaattiomenan siemenen annan minä sinun puustani poimia, sinuun tuoda, niin kohoamme ylitse haudan uumenen. Lapissa olemme kuolemattomia."


Ensimmäinen keikkamme lauantaina oli Siiri Nordin. Päälavalle saapuessamme yllätyimme lavan pienuudesta: koko oli mahdollisesti pienempi kuin isompien festareiden pienin lava, mahdollisesti rekan peräosaakin pienempi. Koska Faces on kuitenkin pienemmän luokan festari, näki takarivistäkin lavalle hyvin ja yleisön seassa mahtuivat kaikki halukkaat tilavasti tanssahtelemaan. Myös lyhytkasvuisimmat pystyivät näkemään lavan tapahtumat viimeistään kiipeämällä viereiselle kukkulalle, joka myös anniskelualueena toimi. Päälavalla soittivat entisen Killerin laulajan lisäksi Lyhty ry:n Pajabändi, jenkkiläinen Monika Jalili, Aigi, Momocat & Groundsoundband sekä eteläafrikkalainen Black Foot Clan.

Päälavan lisäksi artisteja nähtiin jokirannan Rantalavalla, jossa yleisöä lämmittivät lauantaina Suomen Ataturk Band, Rämpsäkät, Pekko Käppi, Umbra, Tumppi Varonen ja latvialainen Iluta & Dita Lace. Parhaimmaksi lavaksi nousi kuitenkin ehdottomasti tunnelmallisessa ruukkirakennuksessa sijaitseva sisälava, jolle nousivat illan aikana irakilaisen Pashay Gawran lisäksi suomalaiset Folkswagen, Kaikukasti, C-Star sekä illan päätteeksi esiintynyt Asa. Tämä Roihuvuoren oma räppäri veti tulisen keikan täpötäydelle salille, ja artistin vasemmistolaiset sanoitukset saivat riemukkaan vastaanoton yleisön keskuudessa. Sisälavarakennuksen toisessa siivessä sijaitsevassa ravintolassa esiintyi myös joukko bändejä, kuten Kapsäkki ja kuubalainen Randeée Acozta. Alkuillasta ravintola toimi perinteisenä tanssilavana.

Asan poliittisten sointujen jälkeen oli taas aika palata leiriin bongojen ja telttailun pariin. Turinoidessa ja musisoidessa hyvän tunnelman vallitessa yö kääntyi taas nopeasti aamuun. Teltan suojissa, tihkusateen alkaessa ihmiset vuorotellen nukkuivat vain herätäkseen vielä turinoimaan hetken. Kun itse heräsin vielä yhdelle oluelle valkeuden ehdittyä jo pitkälle, oli vierelläni rivissä nukkumassa ystävää jos jonkinmoista, päitä toistensa sylissä, käsiä toistensa hartioilla. Ihanaa loppukesän viileän aamun lämpöä!

Sunnuntai 3.9.

Tihkuna alkanut sade ei ottanut laantuakseen, vaan yltyi tunti tunnilta kovemmaksi. Alkuun se ei meitä kuitenkaan mitenkään haitannut, vaan suuntasimme avojaloin aamupalalle festarialueelle. Ensimmäisenä löysimme spiraalimeditaatiota harjoittavan ryhmän, joka hengitteli rauhallisesti ympyrämuodostelmassa sadetakkeineen, runsaasta sateesta välittämättä. Oma joukkiomme suuntasi ruokailemaan tyhjäksi jääneeseen info-kojuun, jossa asiakkaita riitti. Otimme tehtäväksemme auttaa apua tarvitsevia miten vain parhaiten osasimme, ja mielestämme suoriuduimme tehtävästä hyvin.

Päivän ensimmäinen artisti - ja meille ainoaksi jäänyt - oli odotettu, uuden pitkäsoiton julkaissut Plutonium 74, joka soitti mukavasti sekä vanhaa tuttua tuotantoa Pasilasta Kallioon -levyltä sekä uutta, menevää materiaalia. Keikan jälkeen sattuneesta syystä poisjäänyttä bändin jäsentä tuurannut gorilla myi uutta Peittoalueen ulkopuolella -levyä, ja jonot olivat pitkät.

Sunnuntaina Facesissa järjestettiin Rauhankonsertti, jonka pääsymaksulla kerättiin rahaa projektiin, jossa tuodaan irakilaisia lapsia Suomeen saamaan tarvitsemaansa sairaalahoitoa, jota heille ei kotimaassaan tarjota. Esiintymässä oli muun muassa Kari Peitsamo, Mikko Perkoila, Elina ja Sara. Konsertti jäi valitettavasti meiltä kuitenkin väliin käteisvarojen huvettua - ikävää, sillä viiden euron pääsymaksu ei ollut päätä huimaava. Päivän muuhun ohjelmaan kuului muun muassa Capoeiraa, Didgeroo-workshop, Nia-tanssia, performansseja, tarinapaja, mustalaistanssia, hennatatuointeja sekä sarjistyöpaja.

Kellon hiipiessä kohti iltaa sade yltyi yltymistään, ja olo märkänä koirana alkoi hieman jo ahdistaa. Kojujen myyjät yrittivät peitellä tuotteitaan kaikin mahdollisin keinoin. Ihmiset alkoivat purkaa leirejään ja massoittain (jos nyt massoista näin pienen festarin puitteissa voidaan puhua) väkeä lähti siirtymään pois alueelta. Niin lähdimme mekin, märkinä mutta mielet aurinkoisina mukavan viikonlopun jälkeen. Hyppäsimme pinkkiin unelmaamme ja lähdimme posottamaan kohti pääkaupunkiseutua. Piristyksen iltaan tarjosi vielä Pikkalan hiekkakuopalla suoritettu, tänä kesänä perinteeksi muodostunut festarinjälkeinen uintireissu - josta muuten pidetään kiinni tulevanakin kesänä! Suosittelen, raikastaa festarinryydyttämää sisintä sekä ulkokuorta takuuvarmasti!

Kun alueelta oli lähtenyt iso osa festariväkeä, olimme positiivisesti yllättyneitä siitä jätteen määrästä, joka kansalta jäi jälkeensä: ei roskan roskaa. Kaikki olivat juhlineet siististi tai ainakin siivonneet jälkensä mainiosti. Itse kuuluimme jälkimmäiseen kastiin, ja työ oli helppo suorittaa, sillä paikka oli varustettu roskatynnyrein (taiteilluin sellaisin). Faces myös kerää normaalia rokkifestaria enemmän sellaista väkeä, joka osaa ottaa siisteysasiat huomioon. Näin on hyvä, kun miettii sitä kakan määrää, joka Suomenkin isoilta festareilta jää, ja kuinka suuriksi siivouskustannukset saattavatkin nousta.

Meille tämänvuotinen Faces oli vuosien suunnittelun jälkeen ensimmäinen lajissaan. Sade ei meitä pelottanut, joten tänne saavumme varmasti uudelleen! Lämmintä tunnelmaa, paljaita varpaita, romanttista ruukkikylää ja granaattiomenoita metsästämään. Kiitämme ja kumarramme.

Teksti Heli Fox
Kuvat Heli Fox ja Jaska Kamila