0
Jurassic Rock 2008
Viime vuonna Visulahdessa herätettiin henkiin 80-luvulla edesmennyt Dinosaurock. Ja jatkoa seuraa. Tänä vuonna paikalla todistamassa Jurassic Rock II - The Lost Festival –tapahtumaa oli kurjasta säästä huolimatta 13 000 kävijää. Viime vuoteen verrattuna ennätysmäärä. Välillä tuntui, ettei pienen festivaalin rahkeet riitä käsittelemään tämän kokoisia ihmismassoja, mutta viikonlopusta selvittiin loppujen lopuksi erinomaisesti. Mitä nyt hiukan joutui jonottamaan busseihin, alueelle sisään sekä olutta anniskelualueilla. Toisaalta jonottaminen on useille suurille suomalaisille festivaaleille hyvin tunnusomaista, liekö Jurassic Rockin siirtymässä tätä kohti. Yhdestä kesän viimeisistä festareista jäi käteen mudan lisäksi roppakaupalla lämpimiä muistoja kovista keikoista ja hauskoista hetkistä talven varalle.
Lähtö kohti Mikkeliä tapahtui hyvissä ajoin aamupäivällä, halusimmehan olla katsomassa festarin avausbändiä Aivolävistystä neljältä. Huonon ajokelin takia tämä ei kuitenkaan onnistunut. Heitettyämme tavarat hotellille, kävelimme kohti kauppatoria ja Visulahteen nonstoppina kulkevaa festaribussia. Yllätys oli kuitenkin suuri. Sateessa kyytiä odotteli festareille menijöitä ainakin kolmen bussillisen verran, ja selvisipä jonossa, että nonstop tarkoittaa sitä, että yksi bussi ajaa torin ja festarialueen väliä, eli bussikyydit lähtevät noin puolen tunnin välein. Viisi henkisestä porukastamme mahtui seuraavaan bussiin kolme, ja me kaksi oven taakse jäänyttä päätimme ottaa taksin. Otimme tästä opiksemme, ja kuljimme loput matkat viikonlopun aikana takseilla. Mikkelissä on ehdottomasti Suomen mukavimmat taksikuskit, ruuhkasta huolimatta taksit saapuivat suhteellisen nopeasti ja kuskit tekivät parhaansa järjestääkseen kaikille halukkaille kyydin.
Aivolävistyksen lisäksi missasimme lopulta myös Soman ja Diablon. Onneksi olimme käyneet vaihtamassa liput rannekkeisiin jo ennen hotelliin kirjautumista, muuten olisi varmasti myös PMMP mennyt ohi tätä jonotellessa.
Festarialueelle oli kulku leirintäalueen läpi. Kahden päivän lipun ostaneille leirintäpaikka kuului hintaan. Märkä ja jo perjantai iltapäivästä pikkuhiljaa mutaisemmaksi muuttuva leirintäalue ei kyllä houkutellut. Onneksi oli yöpaikka hotellissa. Sääliksi kävi niitä, jotka kertakäyttösadetakeissa taistelivat telttoja pystyyn, makuupussien ja lähes kaikkien tavaroiden ollessa valmiiksi märkiä jo ennen ensimmäistä yötä teltassa.
Perjantai 8.8.2008
Viimeisiä hetkiä vihreältä nurmelta näyttävä maa kannatteli paikalle PMMP:tä katsomaan kertynyttä yleisöä. Harmaa ja liejuinen ilma ei tuntunut yleisöä haittaavan ja musiikin katketessa teknisten ongelmien takia hetkeksi laulettiin kuorossa rusketusraitoja. Keikka tuntui jäävän hiukan lyhyeksi, eikä settiin mahtunutkaan yllätyksiä ja aiemmilla kesän keikoilla esitetty uusi biisi Valitusvirsi jäi tällä kertaa monen harmiksi kuulematta. Keikasta ei puuttunut energiaa, tytöt esiintyivät tuttuun villiin tapaansa. PMMP:n värikkään keikan aikana sade lakkasi, eikä koko loppuiltana tullut vettä enää muutamaa pisaraa enempää.
PMMP:n jälkeen siirryimme anniskelualueelle hetkeksi huilaamaan – mudaksi ja liejuksi muuttuneella festarialueella ainoat paikat, joilla saattoi istua, löytyivät kaljateltasta. Teltan suojista oli mukava seurata Sue-lavalla esiintynyttä FM2000 orkesteria. Päätimme istuskella teltan suojissa siihen asti, että Alangon Ismo alottaisi Sue-lavalla. Näin ollen tyydyimme pelkästään kuuntelemaan Stam1nan keikan – Päälavalle ei teltasta juuri nähnyt. Keikan jälkeen Stam1na-fanit valuivat mutaisina anniskelualueelle. Kovan setin aikana oli ollut pystyssä yksi festarin ensimmäisistä, muttei todella viimeisistä mutaisista, rapaisista ja liejuisista piteistä.
Näin Disco Ensemblen livenä ensimmäistä kertaa vuonna 2005 Ämyrockissa. Miten pitkälle pojat ovatkaan tämän jälkeen päässeet. Lavaelkeissä näkyy nyt itsevarmuus ja osaaminen. Vaikka tuolloin kolme vuotta sitten bändin live-veto oli niin loistava, että oikeastaan juuri se sai kiinnostumaan yhtyeestä, on nykypäivän DE aivan omaa luokkaansa.
Sue-lavalla Ruoska soitti suomenkielistä Rammsteinia, mutta tässä vaiheessa odotimme jo illan ulkomaalaista tähteä Meshuggahia. Tämän ruotsalaisen metallibändin veto jakoi yleisön mielipiteet: toisten mielestä keikka oli uskomattoman kova, kun taas toisten mielestä meno ja meininki jäivät puuttumaan. Yksi selitys eroihin mielipiteissä liittyy siihen, missä keikkaa on seurannut. Eturiveissä olleet tuntuvat nauttineen keikasta huomattavasti enemmän kuin hiukan taaempana esitystä seuranneet.
Sue-lavalla Ruoska soitti suomenkielistä Rammsteinia, mutta tässä vaiheessa odotimme jo illan ulkomaalaista tähteä Meshuggahia. Tämän ruotsalaisen metallibändin veto jakoi yleisön mielipiteet: toisten mielestä keikka oli uskomattoman kova, kun taas toisten mielestä meno ja meininki jäivät puuttumaan. Yksi selitys eroihin mielipiteissä liittyy siihen, missä keikkaa on seurannut. Eturiveissä olleet tuntuvat nauttineen keikasta huomattavasti enemmän kuin hiukan taaempana esitystä seuranneet.
Lauantai 9.8.2008
Lauantaina oli onneksi hiukan parempi sää, nähtiinpä illalla sininen taivaskin. Kurahousut jäivät hotelliin ja päivän sadevarustukseksi riittikin muutamaa sadekuuroa vastaan kevyt sadeviitta sekä liejuuntuneessa maassa pakolliset kumisaappaat. Lauantain aikatauluissa tapahtui lentojen myöhästymisten ym. kuljetusongelmien vuoksi muutama muutos. Volbeat esiintyi vasta päälavan viimeisenä artistina ja myös Animal Alphan keikkaa siirrettiin myöhäisemmäksi.
Pelle Miljoonaa & Unabomberia oli katsomassa kirjava yleisö nuorista city-hipeistä keski-ikäisiin mammoihin asti. Yllätysmomentin rokkaavaan keikkaan toi Stalingrad Cowgirlsin tyttöjen saapuminen lavalle. Tytöt, Pelle ja Unabomber vetivät yhdessä railakkaasti Pellen tunnetuksi tekemän klassikon Tahdon rakastella sinua. Viimeisenä yllätyksenä Pelle etsi yleisöstä henkilön, joka on Lappeenrannasta kotoisin ja antoi hänelle luottamustehätäväksi palauttaa ravintola Toteemista mukaan matkaan lähteneen jakkaran.
Päälavalla esiintyi seuraavaksi Amorphis. Hyvä veto, mutta jokseenkin tavanomainen. Keikka päättyi – kyseisen yhtyeen kesän viimeisenä – biisiin Summers End, jonka aikana rummuista huolehti nykyisen rumpalin Jan Rechbergerin edeltäjä, myöhemmin illalla Stonen rytmittämisestä huolehtinut Pekka Kasari.
Päälavalla esiintyi seuraavaksi Amorphis. Hyvä veto, mutta jokseenkin tavanomainen. Keikka päättyi – kyseisen yhtyeen kesän viimeisenä – biisiin Summers End, jonka aikana rummuista huolehti nykyisen rumpalin Jan Rechbergerin edeltäjä, myöhemmin illalla Stonen rytmittämisestä huolehtinut Pekka Kasari.
Oman keikkansa Stalingrad Cowgirls soitti Sue-lavalla. Yleisesti bändiin tutustumattomien mielipiteet keikasta sisälsi viittauksen kuumiin tyttöihin ja menevään rokkiin. Ja tästähän pääosin onkin kyse. Ja sen tietävät myös tällä keikalla eturivin vallanneet SC-fanit eli Stalingrad Cowgirls Cavalry.
Stallarien jälkeen aloitti päälavalla Mokoma. Tarjolla oli tuttuun tapaan takuuvarmaa suomalaista thrash-metallia. Paikoin jopa häiritseväksi yhteislauluksi yltynyt keikka päättyi yleisöstä huudetuista pyynnöistä huolimatta totutun kaavan mukaan Takatalveen.
Seuraavaksi myös Sue-lavalla nähtiin raskaampaa musiikkia, tosin kansanmusiikkimausteilla höystettynä. Upeasti puvustettu Turisas maalaili haitareineen ja viuluineen mielikuvia muinaisista pidoista ja muun muassa merirosvoelämästä. Näin siis ihan musiikin luoman tunnelman perusteella - biisien sanoituksia huomioon ottamatta.
Stallarien jälkeen aloitti päälavalla Mokoma. Tarjolla oli tuttuun tapaan takuuvarmaa suomalaista thrash-metallia. Paikoin jopa häiritseväksi yhteislauluksi yltynyt keikka päättyi yleisöstä huudetuista pyynnöistä huolimatta totutun kaavan mukaan Takatalveen.
Seuraavaksi myös Sue-lavalla nähtiin raskaampaa musiikkia, tosin kansanmusiikkimausteilla höystettynä. Upeasti puvustettu Turisas maalaili haitareineen ja viuluineen mielikuvia muinaisista pidoista ja muun muassa merirosvoelämästä. Näin siis ihan musiikin luoman tunnelman perusteella - biisien sanoituksia huomioon ottamatta.
Ruotsalaisen hiphop-yhtyeen Looptroop Rockersin soittaessa Päälavalla sää oli jo kesäisen lämmin ja aurinkoinen. Auringosta ja menevästä keikasta nautittiin täysin rinnoin yleisössä. Aikaisemmasta huonosta ilmasta muistutti ainoastaan mutainen maa. Ja mutaa todella riitti, välillä huomasi vajonneensa nilkkoja myöten liejuun, joka kävellessä oli vielä kaiken kukkuraksi penteleen liukasta.
Tarpominen mudassa edestakaisin lavojen välillä osoittautui yllättävän rankaksi ja muutenkin oli aika levähtää, istua hetkeksi alas ja ruokkia itsensä. Festivaalialueella oli rivissä useampikin ruokakoju, mutta piknikki mutaisessa maassa ei oikein innostanut. Onneksi ystävällinen järjestyshenkilökunta ohjeisti seurueemme leirintäalueella sijaitsevaan ravintolaan, jossa jonoihin verrattuna sai suhteellisen nopeasti herkullista pitsaa.
Tarpominen mudassa edestakaisin lavojen välillä osoittautui yllättävän rankaksi ja muutenkin oli aika levähtää, istua hetkeksi alas ja ruokkia itsensä. Festivaalialueella oli rivissä useampikin ruokakoju, mutta piknikki mutaisessa maassa ei oikein innostanut. Onneksi ystävällinen järjestyshenkilökunta ohjeisti seurueemme leirintäalueella sijaitsevaan ravintolaan, jossa jonoihin verrattuna sai suhteellisen nopeasti herkullista pitsaa.
Ruokailun jälkeen pääsimme osallistumaan päälavan ympäristön humppatalkoisiin. Eläkeläiset olivat vallanneet lavan ja liejusta huolimatta yleisössä risteilivät letkajenkan tavoin etenevät humppajunat. Humppajunan kyytiin hypätessä jännittävintä on se, ettei koskaan voi tietää minne sen matkassa päätyy. Jurassic Rockissa junamatkan lisäksi samaan hintaan sai myös hyvin todennäköisesti mutakylvyn. Eläkeläisten keikalla ei yleisössä taputettu biisien tahdissa, vaan napsutettiin sormia. Tuttuun tapaan välispiikit olivat lähinnä alapäähuumoria. Erityisen hyvää hupia silti, varsinkin yhtä illan kohokohdista odotellessa.
Pian olikin Stonen aika. Finlandia-hymnin raikuessa odotus oli katossa. Monet olivat tulleet paikalle vain nähdäkseen tämän yhtyeen livenä. Bändi antoikin kaikkensa, setti oli kivenkova ja pyroilla tehostettu.
Pian olikin Stonen aika. Finlandia-hymnin raikuessa odotus oli katossa. Monet olivat tulleet paikalle vain nähdäkseen tämän yhtyeen livenä. Bändi antoikin kaikkensa, setti oli kivenkova ja pyroilla tehostettu.
Bussikyyteihin liittyvien ongelmien sekä porteilla vallineiden monen kymmenen metrin pituisten jonojenjälkeen seuraava järjestelyllinen ongelma esiintyi anniskelualueilla. Kansan janoisuutta ei ollut osattu arvioida oikein ja alkoholijuomat uhkasivat loppua kesken, siiderit ja lonkerot loppuivatkin. Henkilökunta keksi kuitenkin rajoittaa oluen myynnin kahteen kappaleeseen per ostaja. Tämä tietysti osaltaan pidensi jo muutenkin välillä massiivisia jonoja, sillä aiemmin yksi henkilö saattoi ostaa juomat koko pöytäseurueelle, nyt yhden hitaan korttiveloituksen sijasta jouduttiin tekemään useampia. Onneksi oluet kuitenkin riittivät koko illaksi ja bonusta sekin, että kortit ylipäänsä kävivät.
Lentoyhtiön hukattua soittimet siirtyi tanskalainen Volbeat festivaalin viimeiseksi esiintyjäksi. Edellisellä viikolla Ankkarockissa veivannut bändi keräsi Visulahteenkin runsaan joukon katsojia, myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Radiosta tuttujen hittien ja muun vanhemman tuotannon lisäksi kuultiin myös materiaalia myöhemmin syksyllä julkaistavalta uudelta levyltä. Ja festariyleisö tykkäsi. Edes lämmön karkaaminen pimenevästä yöstä pilvettömälle taivaalle ei haitannut - keikalla oli suorastaan kuuma tunnelma. Erityisen lämpimästi yleisö otti vastaan Dusty Springfield coverin I Only Want To Be With You. Edellisestä illasta oppineena teimme ratkaisun poistua paikalta vähän ennen keikan loppumista, ennen suurinta ruuhkaa mahtuaksemme seuraavaan bussiin. Tilanne pysäkillä oli kuitenkin jo toivoton ja loppujen lopuksi päädyimme kävelemään noin 7 kilometrin matkan hotellillemme, sillä myös taksin saaminen oli epätoivoista.
Kaiken kaikkiaan Jurassic Rock oli miellyttävä kokemus. Sää tietysti oli mikä oli, sillehän ei voi mitään. Järjestelyissä kuitenkin on festarilla parantamisen varaa, varsinkin jos tulevina vuosina aiotaan lippuja myydä yhtä paljon. Sateen sattuessa tai uhatessa kannattaisi harkita kulkuväylien rakentamista nurmikolle esimerkiksi hakkeesta. Festaribussina kannattaisi käyttää autoa, jossa on myös seisomapaikkoja, jo näin saataisiin kuljetusta rullaamaan paremmin. Parasta olisi, jos busseja olisi useampi kuin yksi. Lippuun sisältyvät kyydit keskustasta alueelle ovat tietysti positiivinen asia, mutta henkilökohtaisesti maksaisin mieluummin muutaman euron siitä, että pääsisin kohtuullisessa ajassa bussin kyytiin. Nyt meni nimittäin takseihin rahaa reilusti enemmän kuin muutama euro.
Teksti: Maija Heino
Kuvat: Simo Ylijoki
Suora linkki festari-infoon : http://www.festarit.org/festari/562/Jurassic-Rock/2008 Festarin omat sivut: http://www.jurassicrock.fi/
Jaa linkki facebookissa