Turun kulttuuritapahtuma Down By The Laituri herätti jo ennen festivaalin alkua muistelemaan menneitä. Vanhojen DBTL-kävijöiden keskuudessa muisteltiin vuosien takaisia laitureita kaiholla, mutta toisaalta myös tulevaa juhlaa odotettiin innolla. Vanhoista hyvistä päivistä kultaisimpina muistoina esiin tulivat ulkoilmakonsertit Samppalinnanmäellä, sekä ympäri kaupunkia levittyneet pienemmät keikat, joista osa oli aikoinaan jopa ilmaisia. Tällöin musiikista pystyttiin nauttimaan raittiissa ilmassa, eikä hikisessä teltassa niin kuin viime ja tänä vuonna. Tulipa mieleen myös "teknotunneli", joka aikoinaan järjestettiin yön ajaksi suljetussa Myllytunnelissa. Toisaalta hyviä puolia löytyi myös nykyisistä järjestelyistä. Teltta takaa tarvittaessa sateensuojan ja Foster's teltan alueen vaatimus täysikäisyydestä mahdollistaa bändien katselun tuoppi kädessä.

AVAUSPÄIVÄ TIISTAI 29.7.2008

Vuoden 2008 DBTL pärähti käyntiin tiistaina raskaan rokin merkeissä. Yhdysvaltalainen W.A.S.P. veti Aurajokirantaan pystytetyn Foster's-teltan täyteen – keikkaa oli seuraamassa noin 1 800-päinen yleisö. Lue lisää keikasta täältä.

KESKIVIIKKO 30.7.2008

Down By The Laiturin päälavan, eli Foster’s teltan ohelmistoon kuului keskiviikkona Kilpi, Tijuana Taxi feat. M.A. Numminen, Popeda ja Yö. Oheisohjelmana laiturilla nähtiin bändejä ja tiskijukkia myös ravintolalaivoissa. Aurajokiranta täyttyikin jo alkuillasta auringonpaisteessa kylpevästä väestä, jokilaivojen ollessa niin täynnä, ettei istumapaikkoja ollut enää tarjolla. Muutamat laivat, kuten Donna, olivatkin laajentaneet terassinsa myös maanpuolelle. Myös Foster’s teltta täyttyi illan kuluessa, Yön keikan aikana teltta tuntui välillä repeävän liitoksistaan.

Myös viime vuonna Foster’s teltassa esiintyneet Mauri Antero Numminen ja Tijuana Taxi esittivät puolitäydelle teltalle kaikki vanhat suosikit, esimerkiksi Helka neiti kylvyssä, Kuinka saisin rikki kookospähkinän sekä Kumipallona luoksesi pompin. Aurinkoisella terassialueella sekä kuumassa teltassa iltapäivästä ja illasta nautti sulassa sovussa festarikävijöitä eri sukupolvista, keski-iän ollessa kyllä reippaasti kolmenkympin paremmalla puolella.

Jokirannan ilmaisesta ohjelmasta vastasivat keskiviikkona jokilaivojen esiintyjät. Papa Joessa The Gerlanders soitti rockin klassikoita iltakahdeksan aikaan ja Donnassa jokirannan muuten niin rockpainoitteista iltaa sekoitti Le Corpse Mince de Françoise sekä Cool Cappucino DJt. Molempia yhtyeitä pääsi laivoille seuraamaan ilmaiseksi ja väkeä todella riittikin. Onneksi esiintymispaikat oli valittu niin, että esityksiä pystyi katsomaan myös maista. Le Corps Mince de Françoise pursui energiaa, esiintymisestä ei vauhtia ja liikettä puuttunut. Post it -lapuilla paitansa tuunannut Emma Kemppainen vastasi bändin keulahahmon paikasta, Malin Nyqvistin ja Miia Kemppaisen jäämättä kuitenkaan varjoon.

Myöhemmin illalla Klubilla starttasi tänä vuona kahdessa kaupungissa, Turussa ja Helsingissä, järjestettävät Indie iltamat. Klubilla keskiviikon pääesiintyjänä nähtiin yhdysvaltalainen Voodoo Glow Skulls. Muita esiintyjiä olivat kovat kotimaiset Capital Beat, Hasputrin sekä Another Sinking Ship. Viidettätoista juhlavuottaan viettävä tapahtuma jatkui aina lauantaihin asti. Lisää tapahtumasta voit lukea täältä

TORSTAI 31.7.2008

Torstaina DBTL tuntui vetäneen vielä keskiviikkoista enemmän yleisöä. Ilmaisella alueella ihmiset nauttivat aurinkoisesta illasta sekä jokilaivojen ilmaistarjonnasta. Väkeä oli kaikista ikäryhmistä, jokirannassa istuivat sulassa sovussa teinit sekä vanhempi yleisö. Nähtiinpä jopa maisteriasia juhlittavan. Laiturin tarjonta koostui torstaina miesesiintyjistä, mistään äijä-kulttuurista ei kuitenkaan ollut kyse, vaan suurin osa näistä miesartisteista vetoaa erityisesti naissukupuoleen.

Torstain starttasi Forster’s teltassa alkuillasta Herra Ylppö ja Ihmiset. Yhtye veti auringosta teltan syövereihin verkkaalleen ihmisiä. Aluetta oli muokattu uuteen uskoon, illan pääesiintyjä Lauri Tähkä oli myynyt jo ennakkoon niin paljon lippuja, että ihmisten tieltä oli raivattu terassi pöytineen ja penkkeineen sivuun. Lisäksi ulos oli ilmestynyt suuri screeni, jolta teltan tapahtumia pystyi seuraamaan. Ylpön ja Ihmisten tummanpuhuvaa rock-esitystä yleisö seurasi aluksi tarkkaavaisesti ja paikallaan. Herra Ylpön energinen lavaesiintyminen sai kuitenkin myös katsomon puolelle aikaseksi liikettä. Uunituoreelta EP:ltä soitettu Vampyyri sai yleisöltä lämpimän vastaanoton. Välistä Herra Ylpön välispiikit muistuttivat (ankeaa) stand up –komiikkaa, tämän herra huomasi kyllä itsekin. Loistavalla energialla coveroitu Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki nostatti tunnelman kattoon Sata vuotta –biisin räjäyttäessä potin. Ylppö on kyllä aina ihan Ylppö, oli kyseessä sitten Maj Karma tai Herra Ylppö ja Ihmiset. Tosin Ihmiset tuovat juurin sen verran uutta ja erilaista Ylpön rinnalle, että vanhalle Maj Karman keikkakävijälle kokemus oli uudenlainen. Teltan hämärässä huomasi myös keikalle saapuneen yleisön poikkeavan Maj Karman tavanomaisesta yleisöstä, paikalla oli selvästi vähemmän nuoria ja selvästi enemmän kukkahattutätejä.

Aurajoen ravintolalaiva Papa Joessa oli myös torstaina live-esiintyjä. Rokkaavaa garagerockia soittava turkulainen Rozzy Randall & the Roller Bastards veti niin laivan kuin jokirannan laivan edustalta täyteen väkeä. Suunnilleen samoihin aikoihin näyttelijä Reino Nordinin musiikkiprojekti Reino & The Rhinos viihdytti ravintolalaiva Donnassa. Ensikertalaisen korvaan bändi kuulosti soittavan reggaeta, Reiskan laulaessa suomi-iskelmää. Mielenkiintoinen sekoitus, ja yleisö näyttikin nauttivan. Vaikka Reiska kärsikin kesänuhasta se ei menoa haitannut. Soul- ja reggae rytmit sekä suomalainen sanoma maaseudusta sopivat täydellisesti lämpimään kesäiltaan. Laiva oli täynnä samoin kuin tilan jatkeena ollut terassi maakravuille.

Vaikka arkena esiintyjät soittivat jokilaivoja lukuun ottamatta teltassa, meluhaitta oli todellinen. Von Hertzen Brothersin keikka kuului Yliopistonkadulle saakka – vieläpä todella hyvin. Talojen katveessakin pystyi helposti tunnistamaan soitetut kappaleet ja samoin kuuluivat myös yleisön antamat hurjat suosion osoitukset. Torstai-illan viimeinen, ja varmasti myös odotetuin miesesiintyjä oli Lauri Tähkä & Elonkerjuu. Välillä raisuksikin yltynyt meno lavalla sai myös hiessä kylpevän yleisön villiksi. Laurin kiipeily lavarakenteissa sai heikkohermoisimmat haukkomaan henkeään, suurimman osan kuitenkin nauttiessa rocksirkuksesta koko rahan edestä.

Torstai-iltaa jatkettiin yökerho Vegasissa teemalla kuningattaria ja viikatemiehiä. DBTL-tapahtuman käsiohjelmassa ollut painovirhepaholainen ei ihmisiä säikäyttänyt vaan paikalle oli saapunut yökerhollinen enemmän tai vähemmän Lauri Tähkän humalluttamia ihmisiä. Karismaattinen Kaarle sekä kitaristi Arvo esittivät akustisesti Viikatteen tyylisiä alakulotettuja tunnelmia. Allekirjoittaneelle setin kohokohta oli versio Mana Manan Maria Magdalenasta. Illan tähti, tai ainakin vetonaula, ei kuitenkaan ollut Kaarle, vaan Jippu. Tyttö nousi estradille aplodien saattelemana. Jippu sai myös yleisön nousemaan tuoleiltaan toivoessaan räväkästi: ”Pyllyt heilumaan!”.

PERJANTAI 1.8.2008

Myös perjantaina sää suosi festarikansaa. Ohjelma oli, ainakin the Alueen puolesta, suunnattu myös keski-ikäistä junttarock-kansaa nuoremmalle väelle. Toisaalta Fosters-teltalla oli vanhempaan makuun tarjolla viime vuonnakin Laiturilla esiintyneet Dingo ja Paula Koivuniemi.

The Alue tarjosi myös tänä vuonna festarielämyksiä ikärajattomasti. Nuorisoasiainkeskuksen ja DBTL kaupunkifestivaalin yhteistyön tuloksena alaikäiset pääsivät kerrankin nauttimaan bändeistä, jotka yleensä esiintyvät vain ikärajallisilla klubeilla. The Alueen avautuessa työntekijät olivat vielä täydessä touhussa pystyttämässä standejä ja valmistautumassa iltaa varten. Alueella uutuutena oli GuitarHero-standi, jossa pelaamalla ko. peliä sai itselleen muistoksi t-paidan. Edellisvuodesta tuttuun tapaan alueella jaettiin myös paljon erilaista promotavaraa, kuten jäätelöitä, matkadeodorantteja, kesäkumeja naisille sekä maistiaisia erilaisista (alkoholittomista) juomista. Alueen aikataulut olivat todella löysät, ilmeisesti niitä suunniteltaessa oli ajateltu, että esiintyjien välissä ehtisi käydä katsomassa myös Fosters-teltan esiintyjiä.

Perjantain aloitti ja The Alueen avasi Lapko. Innokkaimmat fanit ilmeistyivät lavan eteen heti alueen auetessa. Yhtyeen viimeisimmästä levystä on jo aikaa, mutta niinpä vain keikoilla näyttää riittävän yleisöä edelleen. Suurimman suosion saivat hittibiisit Killer Whales ja All the Best Girls. Aloittaessa aurinko vielä paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, keikan loppupuolella nousivat mustat pilvet taivaalle ja ukkosen jyrinä kaikui taustalla. Pilvet lipuivat kohti festivaalikansaa vauhdilla, ja katoksettomalla alueella ihmeteltiinkin kuinka sateesta selvittäisiin. Kaikkien onneksi vettä tuli ainoastaan pari hassua pisaraa.

Ismo Alanko Teholla koostuu Ismon ja Teho Majamäen muodostamasta kaksikosta. Lyömäsoitintaiteilija Majamäen kanssa Ismo esittää biisejään melkoisen soitinarsenaalin kanssa. Foster’s teltassa keikka alkoi biisillä Vallankumous. Lavalla kitaraa haistellut vai liekö maistellut ikinuori Ismo Alanko muistutti ihmeellisen paljon Billy Idolia. Itse näin Ismon teholla ensimmäistä kertaa, ja kokoonpano kieltämättä oli erittäin piristävä.

Mammalomalta palanneiden, keikkataukoa muutenkin pitäneiden, Paulan ja Miran faneille The Alue oli täysin alimitoitettu. DBTL.n esiintymistä ennen oli PMMP:tä keretty näkemään tänä kesänä ainoastaan kuuden keikan verran. Jokilavan ääressä keikkaa oli seuraamassa niin paljon ihmisiä, ettei ollut toivoakaan siirtymisestä lavan toiselta puolelta toiselle. Toisin sanoen keikan aikana portista sisään tulleet eivät päässeet muun muassa anniskelualueelle millään. Toisaalta myös anniskelualue oli täynnä – lähinnä jonoissa seisovaa väkeä. PMMP veti raivokkaalla energialla ja omistautumisella loistavan, mutta aika yllätyksettömän keikan, joka koostui kattavasta poikkileikkauksesta bändin uran aikana julkaistuista lauluista. Liikeelle lähdettiin Päiväkodilla ja settiin mahtuivat muun muassa Matkalaulu, Joutsenet, Taiteilia, Päät soittaa, Matoja, Ikuinen leikki ja Rusketusraidat. Mausteena näiden välissä soi lasisesta lapsuudesta kertova Viimeinen valitusvirsi, tyttöjen uutta materiaalia, jota he ovat juuri olleet studiolla äänittämässä.

Kauko Röyhkää ja Riku Mattilaa oli saapunut Foster’s telttaan katsomaan ihan mukavasti porukkaa, teltta ei ollut liian täynnä, muttei ammottanut tyhjilläänkään. Hyvin tavanomaisesti esiintynyt Kauko hurmasi aina yhtä vaatimattomilla eleillään Turun. Kaukon jälkeen teltan täytti Kotiteollisuus. Keikka alkoi tältä kesältä tuttuun tapaan poikien itse intronauhalle humalapäissään laulamalla Karjalaisten laululla. Yleisöä hauskuuttaakseen Hynysen Jouni ja muut pojat olivat opetelleet myös paikallista murretta ja kertoivat ajaneensa saapuessaan grillikioskin nurin. Keikka sisälsi humppaa yhtyeen alkutaipaleelta lähtien, kovia vetoja olivat muun muassa Noitavasara, Raskas kantaa sekä uudempaa tuotantoa oleva Iankaikkinen. Keikan jälkeen kuului monen suusta kysymys, pääseekö telttalipulla aikaisempien vuosien tapaan The Alueelle. Montaa Kotiteollisuutta katsomaan tullutta ei niinkään Dingo ja Paula Koivuniemi kiinnostanut, vaan ennemminkin Jokilavalla soittanut Viikate. Usean harmiksi tänä vuonna The Alueelle tarvittiin kuitenkin oma erillinen ranneke.

Viikatteen keikka starttasi tuttuun tapaan Haaskalinnut saalistaa –introlla. Bändi ei vetänyt Jokilavan eteen ihan niin paljon väkeä kuin PMMP, mutta reilusti kuitenkin. Pikkuhiljaa paikalle valui lisää porukkaa Fosters-teltasta Kotiteollisuuden lopetettua. Viikatteen keikkaa vaivasivat laulun hukkuminen sekä erityisen puuroiset soundit.

LAUANTAI 2.8.2008

Lauantaipäivä Turussa oli alkuviikkoon verrattuna kylmä ja harmaa. Illalla kaiken kukkuraksi satoi vettä ihan kunnolla. Tästä huolimatta jokirannan tapahtumat saivat väen liikkeelle.

The Alueelle oli odotetusti saapunut reippaasti Negativen faneja. Turussa nähtiin Negativen ensimmäinen keikka viisimiehisenä orkesterina, bändin erotettua kitaristinsa Garyn. Reipastahtinen setti sai yleisön kaipailemaan muutamaa hidastakin biisiä, eikä yksikitaraisuus tuntunut haittaavan. Negativen jälkeen esiintymisensä festivaaleilla perunutta Rubikia paikkasi komeasti norjalaisen glamrockin sanansaattaja Malice In Wonderland.

Festivaalia jatkoi The Alueella tämän jälkeen Jukka Poika & Tiskipekka. Huonosta säästä huolimatta Jukka Poika nosti yleisön huulille hymyn ja sai tanssijalan nousemaan. Vesisateen muuttuessa rankemmaksi oli aika jatkaa matkaa kohti Foster’s telttaa, jossa oli vauhdissa aikuisempaan makuun vetoava Veeti Kallio Band. Teltta oli kuitenkin viimeistä nurkkaa myöten täpötäynnä – vaikka Veetin vetovoimassa ei vikaa olekaan, lienee tämä kuitenkin vesisateen ansiota. Koska alueella ei saanut käyttää sateenvarjoja (mikä on kyllä ihan normaali käytäntö festareilla, mutta jotenkin lähes keskikaupungilla liikkuessa ei tämä tullut mieleen) olimme jo täysin läpimärkiä ja päätimme suunnata kohti sisätiloja festivaalin näin ollessa osaltamme ohi.


Teksti: Maija Heino
Kuvat: Simo Ylijoki