Indie-Iltamat Turku

Jo aikaisemmin keväällä huhut valtasivat suomen punk-piirit, kun puheet Kanadalaisen Propagandhin Suomen keikasta alkoivat. Odotusta piisasi pitkälle kesään asti, kunnes Indie-iltamat julkistivat ohjelmansa. Aiemmin vain Turussa DBTL:n ohessa toiminut klubifestari oli myös laajentanut toimivaltaansa Helsinkiin. Helpompi vaihtoehto olisi toki ollut jäädä Helsinkiin katsomaan keikkoja, mutta hieman erillaiset kattaukset kaupunkien välillä ja vanha tapa veivät kuitenkin Turkuun.

Keskiviikko

Saavuimme Turkuun hyvissä ajoin jo keskiviikkona. Tarkoituksena oli nauttia mitä mahtavimmasta kelistä joen rannassa ennen illan keikkaa. Päivä vierähtikin nopeasti tuttujen parissa ja oli aika siirtyä jo Klubille, jossa Indieiltamia vietettiin nyt ensimmäistä kertaa. Keskiviikon anti oli lähinnä ska-painoitteinen, joka istuikin hienosti muutenkin aurinkoisen päivän päätteeksi. Klubille astuttuamme huomasimme bändien jakautuvan mukavasti kahdelle lavalle. Näin ollen yleisön ei tarvinnut vaivaantua turhista roudaustauoista vaan musiikki soi lavojen välillä lähes taukoamatta. Pienemmällä puolella, Illassa, oli jo Hasputri aloittanut settinsä, kun saavuimme paikalle. Aiemmin vain nimenä tuttu bändi herätti mielenkiintoista keskustelua setin aikana. Toisten mielestä bändi loi Twin Peaks -tunnelmia ja toisista meininki oli mukavasti jazziin kallellaan. Bändi itse tituleeraa musiikkiaan myspace-sivustollaan voodoo-jazziksi, jonka voi surutta allekirjoittaa. Mukava avaus illalle, jota seuraavaksi jatkoi live-puolella The Capital Beat. Bändin kesäinen skan ja reggaen sekoitus soi melko tyhjälle salille, mutta ainakin lavan edustalle bändi keräsi mukavasti tyttöjä tanssimaan. Välillä turhankin soulmaiset biisit eivät allekirjoittaneelle oikein uponneet, mutta bändi jätti kuitenkin varsin hyvän maun suuhun. Alakerran teema oli selkeästi hieman synkempi verrattuna yläkerran bändeihin. Seuraavaksi lavalle astuikin Another Sinking Ship, joka nojaa musiikissaan perinteiseen indieen ja punkkiin. Bändistä ei jäänyt oikein mitään mieleen, vaan koko keikka vierähti taustamusiikkina seurueellemme. Siirryimmekin hyvissä ajoin yläkertaan odottamaan illan pääesiintyjää.

Valitettavasti Yhdysvalloista asti tuotu pääesiintyjä, Voodoo Glow Skulls, ei saanut arvoistaan vastaanottoa ensimmäisellä Suomen vierailullaan. Salissa oli edelleenkin erittäin väljää, mutta onneksi tämä ei vaikuttanut bändin liveasenteeseen yhtään. Jo 80-luvun lopussa kolmen veljeksen perustama ska-punk bändi soitti materiaalia niin uusilta kuin vanhemmiltakin levyiltä. Suurin pitti taidettiin nähdä Shoot the Moonin aikana, jolloin itsekin kampesin tanssahtelemaan murtuneesta kylkiluusta huolimatta. Kaiken kaikkiaan hieno keikka, vaikka meininki olikin yleisön puolelta hieman vaisu. Ilta päättyi nopeasti pizzerian kautta tien toiselle puolella Omenahotelliin.

Torstai

Aamulla herätyskellona toimi aurinko ja ahdistava kuumuus, joka valtasi hotellihuoneen jo varhain aamusella. Aamutoimien jälkeen suuntasimme kauppahalliin aamiaiselle ja siitä sitten viettämään päivää jokilaivoille. Ilma oli taas mitä mahtavin, ja jokilaivoille olikin väkeä kertynyt oikein mukavasti jo aikaisesta ajankohdasta huolimatta. DBTL näkyi torstaina jo paljon selvemmin katukuvassa, kun joen rantaa koristi jos jonkinmoista kojua ja muutenkin reilusti enemmän ihmisiä kuin päivää aiemmin. Odotukset iltaa varten alkoivat olla jo katossa varhain. Olihan tämä se ilta, jolloin näkisin itselleni yhden tärkeimmistä punk-bändeistä. Päivä meni taas varsin nopeasti mallasjuomien ja hyvän seuran merkeissä. Vielä viime hetkellä kävimme koppaamassa kaverillekin lipun illan keikalle ja maittavan päivällisen jälkeen olikin aika suunnata takaisin hotellille ja siitä Klubille.

Taaskaan emme ehtineet ihan illan alkuun paikalle, vaan saapuessamme lavalla soitti jo Deathbed. Vihainen punkin ja hc:n sekoitus toimi alkuillasta hienosti nostattamaan fiiliksiä loppuiltaa varten. Lopuksi kuultu Sepultura-coveri toimi mainiosti bändin käsittelyssä. Livepuolella seuraavana oli jo hieman yllättäen vuorossa The Unseen Yhdysvalloista. Tässä vaiheessa paikalla ei ollut vielä kovinkaan paljon yleisöä, mikä voisi johtua osittain siitä, että suurin osa luuli ulkomaalaisten bändien esiintyvän viimeisinä. Aikataulut oli kuitenkin ruuvattu niin, että No Shame päättäisi illan. Joka tapauksessa hieman alkuaikojen AFI:lta kuulostanut The Unseen tarjoili ripeää punkin ja hc:n sekoitusta kouralliselle porukkaa. Pittiä alkoi syntyä keikan loppua kohden jo ihan mukavasti, vaikka lavan edusta olikin lasinsirpaleiden peitossa. Toivottavasti kellekään ei käynyt kuitenkaan sen kummemmin, vaikka tuo hieman pahalta aika-ajoin näyttikin. Alhaalla oli seuraavaksi vuorossa nuo Lappeenrannan iloiset hörhöt, Anal Thunder. Jo muutaman biisin jälkeen bassosta katkesi kieli, joka on kuulemma ihan peruskuvio Turussa soittaessa. Episodin aikana kitaristi riisui itsensä alasti muun bändin säestäessä toimintaa. Keikka saatiin kuitenkin käyntiin uudestaan hyvinkin nopeasti, eikä loppukeikalla enää moisia yllätyksiä sattunut. Bändin ulosanti tuo hieman mieleen Guttermouthin, mikä on kirjoissani ainoastaan positiivinen asia. Tähän soppaan kun vielä lisätään takuuvarman urpot välispiikit on paketti erittäin viihdyttävä. En kuitenkaan jännitykseltäni jäänyt katsomaan keikkaa loppuun vaan suuntasin jo odottelemaan Propagandhin aloitusta ja varmistamaan itselleni hyvät paikat keikkaa ajatellen. Ennen keikan alkua sain myös kuulla, että keikka olisi loppuunmyyty ovelta, ja sali alkoikin täyttyä erittäin nopeasti.

Propagandhi asteli lavalle hieman oudoissa merkeissä, nimittäin virittäen kitaroita. Yleensähän tämä puuha hoidetaan takahuoneessa ennen lavalle astumista, mutta ehkä tämä oli bändin tapa ilmaista, kuinka maanläheisiä he ovat. Viimein kun soitto saatiin käyntiin alkoi myös lavan edustalla villi pitti. Edellisesti illasta kipeytynyt kylkiluu piti itseni loitolla pitistä vielä tässä vaiheessa. Biisejä tuli alkuun painottuneena uudempaan materiaaliin, mutta keikan edetessä saimme herkkuja kaikilta aiemmiltakin levyiltä. Klubilla lämpötilat alkoivat nousta kattoon meiningin ohella ja hauskana yksityiskohtana lavalle saatiin myös iso kumivene ja rantapalloja yleisön puolelta. Keikka tarjoili niin kattavasti biisejä, ettei ainakaan minulle jäänyt mitään hampaan koloon. Hyvillä mielin keikan jälkeen tuli taas siirryttyä hetkeksi alas katsomaan No Shamen meininkiä, mutta tässä vaiheessa oli jo niin rikkinäinen olo, että muutaman biisin jälkeen suunta oli kohti hotellihuonetta ja pehmeää sänkyä.

Indie-Iltamat jäivät meidän osalta hieman torsoksi, koska perjantaina suuntana oli taas Helsinki ja koti. Näin kahden päivän perusteella meno oli kuitenkin kohdillaan ja bändit olivat mahtavia. Järjestelyt toimivat oikein mainiosti, kiitos kahden lavan. Muutenkin Klubi tuntui oikein hyvältä tyyssijalta Indie-iltamille jatkoakin ajattellen. Toivottavasti ensi vuonna mukana on vähintääkin yhtä rautaisia esiintyjiä kuin tänäkin vuonna.

Teksti: Roni Sahari
Kuvat: Simo Ylijoki