W.A.S.P. avasi DBTL:n komeasti

Yhdysvaltalainen W.A.S.P. aloitti keikan Fosters-teltassa noin kolme varttia aikataulusta myöhässä Doorsin The Endin soidessa introna. Bändin ilmestyessä lavalle yleisön myöhästymisestä johtuneet soraäänet vaihtivat hurraamiseksi. Tiuan rokkisetin aloitti On Your Knees. Teltassa tunnelma oli katossa ja säännöistä huolimatta teltan etuosassa nähtiin crowdsurfingia. Yleisön hämmenykseksi myös bändin valokuvaus oli kielletty.

W.A.S.P. esiintyi ja soitti koko keikan kovaa. Myös yleisö oli fiiliksissä ja täysillä mukana. Fosters teltassa oli hyvin kirkkaat soundit, jopa niin kirkkaat, että aluksi moni epäili laulun tulevan taustanauhoilta. Viimeksi Turussa vuonna 2004 esiintyneet Amerikan rokkitähdet olivat vetäneet paikalle sen verran runsaasti yleisöä, etteivät kaikki mahtuneet seuraaman keikkaa teltan suojiin. Onneksi sää suosi ja musiikki kuului hyvin myös teltan ulkopuolelle.

Vajaan tunnin mittaisen keikan aikana kuultiin muun muassa L.O.V.E. Machine, Arena of Pleasure, Wild Child ja I Wanna be Somebody. Odottavan yleisön vaatimuksesta kuultiin vielä usean kappaleen encore, jonka jälkeen aluksi myöhästymisestä kiivastunut yleisö poistui paikalta tyytyväinen hymy naamalla.

Keikan jälkeen keskustan terassit täyttyivät DBTL:n avajaispäivän jatkoja viettävästä porukasta. Yökerho Vegasissa vietettiin W.A.S.P. -livejatkoja raskaissa tunnelmissa akustisten kitaroiden kanssa. Yhteen Turun tyylikkäimmistä yökerhoista oli löytänyt keikan jälkeen sadat keikasta nauttineet hard rock -fanit.

DBTL:ssä tänä vuonna useampaan otteeseen ja useammassa paikassa esiintyvä Tero-Petri esitti suomalaisen käännöshevin helmiä. Tero-Petri esiintyi tällä kertaa ilman taustabändiä. Taustat tulivat nauhalta ja kuulostivat lähinnä discopopilta. Toisaalta myös karaokea muistuttanut esitys upposi kuitenkin yleisiin ja aplodien saattamina kuultiin muun muassa Taiskan Prätkä ja tie (Rainbow: Since you’ve been gone) sekä Eläkeläisten Soramonttuhumppa (Metallica: Enter Sandman).

Jatkoilla esiintyi myös Esa Eloranra, joka esitti trubaduudimaisesti rokin klassikoita säestäen itseään kitaralla ja huuliharpulla. Myöhemmin Janne Laurila tulkitsi Vegasiin sopivalla elvismäisellä tyylillään muun muassa kappaleet Päivänsäde ja menninkäinen sekä Juokse sinä humma.

Esa Eloranta, Janne Laurila, BlackHogin solisti Juha Maununiemi
Vegasissa jatkoklubin ehkä odotetuin esiintyjä, Live Night Heavy teemalla esiintyneen BlackHogin aloittaessa kahden paikkeilla, yökerho oli jo tyhjentynyt pahimmasta tungoksesta. Useimmille tuntematon turkulainen yhtye soitti tiukan seitin lyhyitä ja ytimekkäitä kappaleita. Vuodesta 1994 asti enemmän tai vähemmän kuvioissa ollut yhtye vihjasi keikalla myös mahdollisesta uudesta levystä.

Teksti: Maija Heino
Kuvat: Simo Ylijoki