Simerock 2008

Tämä kesä on omistettu itselleni ennestään tuntemattomiin festivaaleihin tutustumiselle. Niistä ensimmäisenä on luvassa maailman pohjoisin festivaali Simerock. Samaan aikaan Ruisrockin kanssa oleva festivaali järjestettiin nyt neljännen kerran Rovaniemellä. Ruisrockin järjestelyihin ja tympeisiin fasistijärkkäreihin kypsyneenä maiseman vaihto napapiirille ei tuntunut lainkaan pahalta vaihtoehdolta. Leppoisa meininki ja turhan nipottamisen puuttuminen saikin tekemään päätöksen, että jollei Turussa esiinny ensi vuonna Social Distortion tai Elvis, niin minä ainakin suuntaan koppimopon nokan silloinkin pohjolaan.

Perjantai 4.7.2008

Auto starttasi maamme pääkaupungista aamu kuudelta ja perillä Rovaniemelllä oltiin n.10tunnin ajon jälkeen. Sen jälkeen pieni hengähdystauko ja romppeiden hylkääminen majoituskohteisiin, jonka jälkeen lähdimme tekemään matkaa kohti festivaalialuetta. Kuljetukset keskustassa hoituivat linja-autoilla, joita rullasi suhteellisen usein. Matkan hinta oli 2 € laaki. Ensi kosketus hyvään festivaalihenkeen koettiinkin jo ensimmäisellä bussimatkalla, kun vanhempi herrasmies arpoi ovella pitäisikö jäädä ottamaan viereiselle terassille vielä yksi vai ei. Eipä aikakaan kun muutaman penkkirivin päästä kuului ilmoitus, että "kyytin vaan kyllä mä sulle tarjoan sen oluen".

Käynti Simerockiin kävi leirintäalueen kautta, joka oli sijoitettu festarialueen kylkeen. Suurin jono nähtiin pressi- ja vippipassien hakujonossa. Leirintään ei saanut viedä lasipulloja, mutta muissa puteleissa ja tölkeissä nesteiden tuominen oli sallittua, tietenkin Suomen lain puitteissa. Ennen varsinaiselle festarialueelle menoa alueelta löytyi narikka ja sauna. Simerockissa oli kolme lavaa. Heti sisäänkäynnin viereen sijoitettu Tivoli-lava, jolla esiintyi pienemmän luokan bändejä. Sijoittelu oli siinä mielessä nerokas, että alueelle tultaessa et voinut välttyä kuulemasta jos Tivoli-lavalla joku soitti. Pienelle bändille tämä oli siis oiva tilaisuus saada uusia ihmisiä kiinnostumaan musiikista. Pakollisten ruoka-, festarikrääsäkojujen ynm. jälkeen esiin tuli päälavat. Vasemmalla Radio Rock -lava, jonka vieressä, kuitenkin pienen metsikön irroittamana, oli Lapin kansa -lava. Lavojen välissä oli iso anniskelualue, joiden välillä kulki yhdyskäytävä, mikä mahdollisti lavan vaihdon tuoppi kädessä.

Vihdoin päästyämme paikalle Radio Rock -lavalla möykkäsi Turmion Kätilöt. Vetäydyimme kuitenkin olutteltan suojiin tekemään Stalingrad Cowgirls -haastattelun ja odottamaan Ismo Alangon ja Teho Majamäen muodostaman duon keikkaa Lapin kansa -lavalla. Keikka sisälsi tutut hitit, jokseenkin erillaisina sovituksina tosin, sekä uudempaa materiaalia sopivassa suhteessa. Seuraavana vuorossa oli Vaasan rellestyskollaatio Klamydia. Vaikka ei herrojen menemiset sitten yläasteiän jälkeen ole juurikaan kiinostaneet, niin kummasti ne biisien sanat ovat vieläkin selkäytimessä. Setin päätti tietenkin Mä lähden himaan, joka varmasti jakoi yleisön tuntemukset kahtia. Tämä perjantai kun sattui olemaan kotiuttamispäivä, eli yleisössä näkyikin barettia ja Ohi on! -tarraa. Monella oli toisaalta sotaleikkikouluun astuminen edessä maanantaina.

Perjantai-illan päättivät Kotiteollisuus ja Hanoi Rocks. Ensinmainitusta Hynynen ja kumppanit vetivät perussetin: hittejä musiikissa ja vitsejä välispiikeissä. Hanoiden
rokkikukkoilu jäi tällä kertaa väliin, kun Rovaniemen ydin kutsui.

Lauantai 5.7.2008

Kello näytti noin puoli yhtä ja festivaalialueella oli vielä kovin hiljaista. Kymmentä yli yksi Tivoli–lavalla aloittanut Slap Betty! keräsi paikalle sentään muutaman krapulan umpeen muuraaman silmäparin, vaikka enemmänkin yleisöä olisi paikalle toivonut. On se poikien livemeininki sen verran menevää.

Fanaattinen Negative-nuoriso piti jo tähän aikaan leiriä Radio Rock –lavan eturivissä. Ei mene kyllä minun jakeluun, mikä saa ihmisen ostamaan festivaalilipun ja pönöttämään koko päivän tietyn lavan edessä mököttäen, kunnes se oma suosikkibändi alkaa soittamaan. Absoluuttisen Nollapisteen nörttiprogeilut menivät hippasen ohi, kun ei bändin tuotanto ole kovinkaan tuttua, mutta kyllä sitä huurteisen äärellä ihan mielellään kuunteli.

Lapin kansa –lavalla viideltä aloittanut Anna Abreu keräsi paikalle jo vähän enemmän porukkaa. Lauantain varsinainen yleisöpiikki sijoittui kuitenkin myöhäisemmäksi iltaan. Osaahan tämä Idolsista ponnistanut taskuraketti laulaa ja livebändin positiivinen vaikutus musiikkiin on pakko myöntää, mutta aurinkoisimmat rytmit kärsivät ehkä pientä inflaatiota Lapin kylmästä kesästä. Jälleen kerran oli todettava, että Simerockissa on kylmä ilma, mutta lämmin tunnelma. Ennen kuudelta aloittavaa Stalingrad Cowgirlsiä oli pakko vielä käydä Tivoli–lavalla toteamassa nimihirviö Kozaks of Metallishtan. Tämä puna-armeijan rekvisiittaa hyödyntävä kolmikko suolsi myös musiikillisesti itään päin kumartavaa raskasta rokkia, jota vauhditettiin neuvostoliittoenglanti-välispiikeillä.

Viime vuonna erittäin tiuhaan keikkaillut Stalingrad Cowgirls ei ole pienentänyt tahtia ja tänäkin viikonloppuna tytöt lähtivät lauantaina Simerockista sunnuntaiksi Turkuun Ruisrockiin. Keikkasettiä oli saatu piristämään muutama uusi biisi ja homman kruunasi encoreksi vedetty Blitzkrieg Bop. Vaikka edessä soundit olivatkin melkosta puuroa, ei keikasta juuri muuta valitettavaa löydy. Tämän jälkeen alkoikin tapahtua, Finnarin koneiden hajoillessa kahteen kertaan peräkkäin joutui Stam1na peruuttamaan esiintymisensä kokonaan ja Negativekin myöhästyi reippaasti. Tätä seurasi pieni lavasekoilu kun Negativen kamoja alettiinkin kasaamaan Lapin kansa –lavalle, josta ne kuitenkin siirrettiin taas Radio Rock –lavalle. Tästä johtuen Negative-fanit tekivät iltalenkkiä eturivistä toiseen. Stam1naa korvasi yllätysesiintyjä Ingen sperma, ingen stamina l. kaksi Absoluuttisen Nollapisteen jäsentä ilman housuja. Hyiset olosuhteen huomioon ottaen alaosattomuus on hatun noston paikka.

Tänä vuonna Simerock teki uuden kävijäennätyksensä ja tässä vaiheessa lauantai-iltaa jonot kalja-alueille olivat tosiasia. Negativen myöhästymisen takia päivän aikataulut venyivät ja esim. Amorphis aloitti ennen Tampereen rokkikukkoja. Koska itseäni Negative kiinnostaa lähes yhtä paljon kuin ihonhoitotuotteet, autojenrassaus tai bodaus, olikin minulle festivaalien kohokohta Tivoli–lavalla soittanut vanha HC-jyrä Terveet Kädet. Eikä Läjä Äijälän luotsaama yhtye pettänyt odotuksia. Vaikka järjestysmiehet eivät ilmeisesti olisi halunneet nähdä tällä festareilla yhtään pittiä, niin alun kieltojen jälkeen ei auttanut keltaliivien kuin seurata sivusta ettei ketään satu pahasti. Keikan mahtavuutta ei voi kuvailla mitenkään muuten kuin samalla tavalla kuin melkein jokainen Läjän välispiikki meni: UHHH! Sen ainoan ja oikean TK:n jälkeen nähtiin Apulannan hittikimara, jonka väliin saatiin kiva yllätysmauste, kun oman keikkansa juuri päättänyt Läjä könysi vielä Apiksen vieraaksi vetämään kaksi TK-klassikkoa.

Sunnuntai 6.7.2008

Aamun avasi Jippu. Tunnelmallinen huokailu ja laulajattaren tanssi loivat jokseenkin hämmentävän kombinaation. Tanssi kun oli sellaista perseen ketkutusta, että vain tanko puuttui.

Tästä jatkoikin Diablo, kuriositeettina mainittakoon että kappale nimeltä Damien oli omistettu Toivo Sukarille. Sunnuntain ehdottoman yllätyksen tarjoili Kerho. Mahtavaa hömppäpunkkia ja kauheaa kaahausta, vaikka valitettavasti yleisöä ei ollut paikalla kuin kourallinen. Länsirannikon bättrefolkit eli Sturm Und Drang tilutti hevinsä suhteellisen innostuneelle pohjoisen yleisölle ja lisäsi kiinnostustaan soittamalla esikuviensa Judas Priestin ja Iron Maidenin kappaleita.

Norjalainen sleazerock-akti Malice In Wonderland jäi kakkoseksi, kun Tivoli-lavalle nousi kaikkien rakastama härmäreggaehippi Jukka Poika, vierellään uskollinen apuri Tiskipekka. Tivoli-lavan edusta oli täyteen ahdettu letkeästi keinuvaa yleisöä. Mahtava päätös omalle festarikäynnille. Luvassa olisi ollut vielä 69 Eyes, Katri Ylander, Stepa ja Pelle Miljoona Unabomber, mutta nämä jäivät - ainakin tuo viimeinen - valitettavasti väliin kisakunnon ollessa heikohkonlainen.

Teksti ja kuvat:
Antoni Savander & Jukka Nyström