Matkaopas vuoden 2008 Ruisrockiin

Järjestelyiltään vuosi vuodelta parjattu Ruissalon kansanpuistossa järjestettävä festari sujui kuten sujui taas tänäkin vuonna. Järjestäjät kehuvat onnistuneita festareita, mutta festarikansalla on omat näkemyksensä. Jonot, kalliit hinnat ja muun yleisön käytös ovat herättäneet monen ajattelemaan kannattaako näille festareille jatkossa osallistua ollenkaan. Omalta osaltaan sujumiseen vaikuttaa kuitenkin festareille saapunut yleisö. Perjantai sekä sunnuntai sujuivat suurimmitta jonoitta ja ongelmitta, mutta loppuunmyytynä lauantaina ei festareilla voinut pitää kiirettä,sillä aika kului jonottaessa.

Jälkiviisaus on tietenkin aina helppoa. Tässä matkaopas vuoden 2008 Ruisrockiin. Miten Ruisrock toimii käytännössä ja mistä festareilla nautittiin eniten. Kannattaa laittaa korvan taakse ensi vuotta odotellessa – vinkeistä voi olla hyötyä vaikka Ruisrockissa 2009.

Saapuminen Ruisrockiin

Tavalliselle festarikävijälle on kävelyn lisäksi muutama muu mahdollisuus saapua Ruissalon kansanpuistoon. Festaribussit lähtevät kauppatorilta kohti Ruisrockia, tänä vuonna 11 eurolla pääsi kaikkina kolmena päivänä sinne ja takaisin. Lisäksi Hansa-korttelin kulmalta Ruissaloon kulkee normaalien aikataulujen ja bussitaksojen mukaisesti bussi numero 8. Julkisten kulkuneuvojen ohella vaihtoehtona on myös taksi. Taksilla ei tosin pääse sen lähemmäksi aluetta kuin bussillakaan, joten omiin jalkoihin on turvauduttava parin kilometrin matkan ajaksi joka tapauksessa. Helteiselle taipaleelle kannattaa varata hyvää seuraa sekä janojuomaa, ei kuitenkaan liikaa – tukkeeksi jäämistä ei katsota hyvällä. Yhtenä vaihtoehtona on myös pyöräillä Ruisrockiin. Pyöriä varten on festarialueen liepeillä oma pyöräparkkinsa. Pyöräillessä säästää kyllä aikaa, mutta kiireisille tiedoksi: pyöräparkkiin saattaa joutua jonottamaan tovin jos toisenkin, ja sen jälkeen vasta pääsee jonottamaan varsinaista sisäänpääsyä.

Saavuit alueelle niin tai näin, varaa aikaa sisäänpääsyn odottamiseksi tai saavu paikalle ajoissa, ensimmäisten bändien aikoihin. Jonottaessasi sisäänpääsyä valmistaudu näyttämään pääsylippusi ja avaa kassit ja reput valmiiksi – varmista myös että mukanasi ei ole niitä kiellettyjä asioita. Näin jonot lyhenevät kun homma sujuu sutjakasti.

Festivaalialue

Ruisrock järjestetään yhdellä kauneimmista suomalaisista festarialueista. Alue jakaantuu kahteen osaan: niittypuoleen sekä rantapuoleen. Puolelta toiselle siirtyminen on ennen tapahtunut välillä mahdottoman ahtaaksi käyneen pullonkaulan kautta, tänä vuonna liikkumista on helpotettu laajentamalla kulkuväyliä. Niittypuolella on bändien näkemisen ja anniskelualueilla istumisen lisäksi mahdollista ruokailla, shoppailla festarikojuissa sekä Siwa-kauppa-autossa, sumopainia ja vaikka pelata lottoa. Rannan puolella pääsee vilvoittelemaan vedessä sekä näkee ruotsin laivojen saapuvan ja taas lähtevän. Lisäksi rannalla on mahdollista hypätä benjiä ja kilpailla Quitar Hero -mestaruudesta.

Tänä vuonna Ruisrockissa painotettiin ympäristöystävällisyyttä ja tuulivoiman valjastamisen lisäksi roskiksien määrää sekä lajittelumahdollisuuksia lisättiin. Kuten muuallakin maailmassa tarvitsee jokaisen kantaa kortensa kekoon ympäristön puhtauden parantamiseksi. Lajittelupisteistä eikä roskiksista ole hyötyä, jos jopa Globe Hope -tuotteita yllään kantavat luonnonystävät viskaavat roskat ja ruuan tähteet maahan – lähimmän roskiksen ollessa muutaman metrin päässä.

Ruoka ja juoma

Ruokaa ja juomaa tarjotaan festarialueen molemmilla puolilla. Rannalla on mukavampi istua ja syödä piknik -hengessä, mutta niittypuolella on laajempi valikoima ruokakioskeja. Ongelmana ruuan ja juoman yhdistämisessä on se, että anniskelualueille ei saa tuoda ruokakojuista ostettuja sapuskoita ja juomia ei saa viedä pois anniskelualueilta. Festarialue kaipaa paikkaa, jossa olisi mahdollista syödä kojuista ostettua ruokaa pöytien ääressä ja nautiskella samalla anniskelualueen antimista.

Ruokatarjonta

Ruisrockin ruokatarjonta on pääosin perusfestaripöperöä: kiinalaista, kebabia, makkaraperunoita, pastaa, friteerattua kanaa ja pitsaa. Lisäksi tietysti hyvältä kuulostavat herkkulautaset sekä tämän vuoden uutuutena erityisen maittavat sekä seisaaltaankin helposti syötävät falafel-rullat. Hintahaarukka sapuskoissa noin 5–8 euroa, pienempään nälkään irtoaa hodari muutamalla eurolla. K-18 anniskelualueelta löytyy tyyrimpi ruokateltta valkoisine pöytäliinoineen ja viinitarjoiluineen. Ruokateltan menu sisältää 14–22 euron hintaisia annoksia, mm. makkaralautasen, kanasalaattia, lohta ja ribsejä. Paikkana ruokateltta oli oikein viihtyisä ja ennen kaikkea rauhallinen sekä tilava. Mikäli festareilla on liikenteessä säästöbudjetilla, kannattaa ottaa mukaan omat eväät tai asioida festarialueen kauppa-autossa.

Anniskelualueet

Sään salliessa ja festarin myydessä loppuun anniskelualueet ovat täynnä. Vaikka anniskelualueita Ruisrockissa on useita, kertyy jokaiseen tasaisesti jonoja. Lähes kaikkien lavojen ohjelmaa on mahdollista seurata anniskelualueilta, poikkeuksena tietenkin telttalava. Anniskelualueelle mentäessä, kannattaa ottaa henkilöllisyystodistus valmiiksi esille – vaikka olisit kolmekymppinen ja sen näköinen – niitä tullaan kysymään. Henkkareiden kaivaminen vasta kysyttäessä pitkittää jonoja, varsinkin naispuoleisilla henkilöillä saattaa lompakon löytyminen käsilaukusta kestää yllättävän kauan. Anniskelualueen sisällä tilanne on aivan toinen, tiskille ei juuri tarvitse jonottaa – istumapaikasta tosin on turha haaveilla alueiden ollessa täysiä.

Kaikilla anniskelualueilla henkilökunta kiireestä huolimatta ottaa asiakkaat vastaan mielettömän hyväntuulisina sekä kohteliaina. Portsarit toivottavat tervetulleeksi ja baarityöntekijät jaksavat jopa vitsailla.

Lavat ja esiintyjät

Kuten lehdissä ennen Ruisrockia kirjoiteltiin, puuttuivat festareilta ne nimekkäimmät ulkomaiset esiintyjät. Ruissalo, kotimaiset tähdet sekä kaunis ilma houkuttelivat kuitenkin paikalle viikonlopun aikana noin 70 000 kävijää, ja lauantain liput myytiin loppuun. Monista bändikattaus tuntui kuitenkin tasapaksulta, ja useassa seurassa oli pientä kinaa siitä, mitä bändiä mennä katsomaan seuraavaksi. Vuonna 2008 Ruisrock tarjosi mitä parhaimman mahdollisuuden tutustua hiukan tuntemattomampiin nimiin ja nouseviin kykyihin sekä kokea pienemmillä lavoilla syntyvä intiimimpi tunnelma.

Turun Sanomat -lava

Edellisvuosien tribuuttiteltan korvasi tänä vuonna rannan anniskelualueelle pystytetty Turun Sanomat -lava. Lauantaina lavan edustalla pääsi tanssimaan ensin Mikko Torvisen viihdeorkesterin ja sitten Plutonium 74 tahdittamana. Erityisesti Plutonium 74 nosti kesäfiiliksen kattoon. Keväällä toisen pitkäsoittonsa julkaissut bändi villitsi anniskelualueelle saapuneen yleisönsä. Pienemmän lavan intiimitunnelma piti tällä keikalla paikkansa ja yleisössä levisi välitön ja rento hyvän olon tunne, keikan aikana ilmenneistä teknisistä ongelmista huolimatta. Yksinkertaiset, mutta toisaalta niin kimurantit sanoitukset nostivat hymyn huulille ja kuuluipa osa yleisöstä nauravan jutuille ääneenkin. Varsinainen keikka päättyi loppulauluun yleisön pyytäessä vielä lisää.

Lauantaina melkeinpä koko festarin parhaasta annista vastasivat The Micragirls sekä Stalingrad Cowgirls. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta The Micragirls paukutti garage-rockia niin, että viimeisetkin unihiekat karisivat silmistä. Vaikka bändi onkin viime aikoina keikkaillut lähinnä ulkomailla, kotimainen yleisö näytti muistavan mistä on kyse: tanssikengät jalkaan ja twistaamaan!Myöhemmin iltapäivällä Stalingrad Cowgirlsin lappalainen tyttöenergia täytti pienen lavan kokonaan. Bändi voisi hyvin esiintyä isommallakin areenalla, niin paljon asennetta – ja faneja – tytöiltä löytyy. Eturiviin halutessa kannattaa tyttöjen keikalle saapua ajoissa, muuten ne paikat näyttävät vievän kolmekymppiset äijät.

Telttalava

Ruisrockin toinen intiimimpi esiintymispaikka on viime vuonna esitelty telttalava. Vaikka teltta vetääkin sen 8 000 ihmistä, tarjoaa se silti mahdollisuuden kokea klubitunnelmaa.

Pitkäikäinen yhdysvaltalainen Anti-Flag täytti teltan perjantaina punk-soinnuilla – ja nuorisolla. Eturivit täyttyivät teini-ikäisistä tytöistä, jotka kuvailivat bändin jäseniä sanoilla ”söpö” ja ”ihana”. Taaempana musiikista ja siihen sisältyvästä sanomasta nauttivat bändin pidemmän linjan fanit.

Kotimainen CMX on talvella tarjoillut keikoillaan lähes pelkästään Talvikuningasta. Nyt kesäisenä lauantaina festareilla soitettu setti oli monipuolisempi ja sisälsi vanhoja ja uudempia hittejä. Paikoitellen jopa A.W Yrjänän äänen peittäneeksi yhteislauluksi yltynyt keikka veti teltan täyteen.
Äkisti viilenneessä lauantai-illassa mieltä ja ruumista lämmitti Millencolin. Keikalla kuultiin uudempaa, vanhempaa ja vielä vähän vanhempaa tuotantoa. Ruotsalaisten esiintyessä ei keikalta puuttunut vauhtia. Myös yleisössä virtasi hiki, eikä kylmästä ulkoilmasta ollut teltan sisäpuolella tietoakaan. Bändi osoitti myös kykynsä sytyttää rakkauden liekki nuoremmassa ja vanhemmassakin yleisössä, suutelevia pareja näkyi keikalla enemmän kuin muualla Ruissalossa festarien aikana yhteensä.

Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintynyt newyorkilainen The National soitti keikkansa telttalavalla kahdeksan henkisenä, torvien säestämänä. Pääosin bändin tuoreempaa tuotantoa sisältäneellä keikalla teltta ei tullut aivan täyteen, eikä tunnelmakaan ollut täysin katossa – ilmeisesti pikku hiljaa loppuaan kohti etenevä festari oli ehtinyt jo imeä yleisöstä kaikki mehut.

Paviljonkilava ja Rantalava

Festivaalialueen rannan puolella Rantalava sekä Paviljonkilava muodostavat kokonaisuuden, jossa toisen bändin lopettaessa on mahdollista hyvin pienellä vaivalla siirtyä seuraamaan toisella lavalla aloittelevan bändin esitystä. Parhailla paikoilla voi nauttia piknik-tunnelmasta ja molempien lavojen annista siirtymättä välillä lainkaan. Pienempi lavoista on Paviljonkilava, jolla tarjoiltiin tänä vuonna muun muassa rajua menoa, veljesrakkautta sekä iloista poljentoa.

Perjantaina Paviljonkilavan yllättäjä oli ruotsalainen hardcore-yhtye Raised Fist. Keikka oli aggressiivinen ja nopeatahtinen. Ronskista menosta ja mustelmista pitävät pyörittivät lavan edessä aikamoista moshpittiä, kun taas bändin esiintymisen katselemiseen keskittyvät tuijottivat lavalle herkeämättä hieman taaempana.

Lauantain kohokohta Paviljonkilavalla oli Von Hertzen Brothers. Nämä veljekset osaavat virittää mielettömän tunnelman yleisössä. Mikäpäs siinä kun bändi kuulostaa – ja vielä kaupan päälle näyttää – hyvältä.

Sunnuntaina rockin ja metallin keskeltä erottui Paviljonkilavalla esiintynyt Asa ja Jätkäjätkät. Lähes 10 henkinen taustabändi Jätkäjätkät päästeli täysillä ja sai tanssijalan nousemaan Asan hoitaessa oman osuutensa tunnelman nostattajana.

Rantalava on se lava, jonka bändien esiintymistä voi seurata pärskiessä vilvoittavissa meren aalloissa. Lava, jolla usean artistin laulu on katkennut kivitalon kokoisen risteilijän lipuessa ohitse. Tänä vuonna lavalla nähtiin niin kotimaisia kuin ulkomaalaisia bändejä. Suurimmaksi osaksi lavan anti painottui raskaan rockin ja metallin puolelle

Perjantaina Ruissalon kansanpuiston ranta täyttyi Amorphista kuuntelevasta festarikansasta. Välillä kertosäkeistöjen kohdalla yhteislauluksi yltyvä keikka pitää kuuntelijansa intensiivisesti otteessaan. Amorphis sopii yllättävän hyvin näinkin isolle lavalle, vaikka parhaimmillaan onkin klubeilla.

Helle ja lauantai-iltapäivän aurinko saattoi viedä parhaimman terän ruotsalaisen Opethin esiintymisestä. Ehkä se vaan on niin, että synkkä ja progressiivinen metalli ja kirkas auringonpaiste eivät sovi kovin hyvin yhteen yhteen. Voi vain kuvitella, miten paljon paremmalta bändi kuulostaisi ja näyttäisi pimeämmässä valoshow’lla höystettynä.

Niittylava

Ruisrockin päälavaksikin nimitetyllä Niittylavalla nähdään ne isoimmat bändit ja koetaan ne kuumimmat pyrot. Ruissalon suurimmalla lavalla kotimaiset ja kansainväliset tähdet tarjoavat takuuvarmaa tuttua musiikkiviihdettä. Tänä vuonna mikään lavan esiintyjistä ei pettänyt, mutta toisaalta ei myöskään yllättänyt.

Perjantain Ruissalossa päätti Niittylavalla Nightwish. Monelle vielä näkemätön uusi laulaja ja kotimaisen huippubändin esiintyminen ylipäänsä houkuttelivat paikalle väkeä toistakymmentätuhatta. Faneja oli saapunut paikalle ulkomailta asti. Palomiesten varmistaessa turvallisuuden nähtiin heti ensimmäisestä biisistä alkaen lavalla tulta, sähikäisiä ja isoja paukkuja. Muuten esitys jäi hieman latteaksi ja monet lähtivätkin kävelemään paluubusseja kohti kesken keikan.Niittylavan helmi oli lauantaina esiintynyt yhdysvaltalainen irkkupunk-yhtye Flogging Molly. Tuttujen kappaleiden ohessa bändi ehti arvostella suomalaista olutta, eikä arvostelu ollut kovin positiivinen. Useasti Suomessa esiintynyt Flogging Molly sai jälleen kerran yleisön tanssimaan ja hyppimään. Tällä kertaa niin kovaa, että maaperän keinunta ja vellominen tuntui telttalavalla asti. Tanssit jatkuivat muutaman tunnin kuluttua ruotsalaisen The Arkin vauhdittamana. Miehekkään parran kasvattanut ihanan energinen Ola Salo loisti kultaisessa esiintymisasussaan kilpaa auringon kanssa.

Sunnuntain helmi Niittylavalla oli Kent. Ruotsalainen bändi sulatti yleisön etenkin vanhimmilla hiteillään, mutta myös tuoreempi materiaali näytti uppoavan yleisöön.

Poistuminen Ruisrockista

Poistuminen on saapumista käänteisessä järjestyksessä. Maltti on valttia, viimeisten bändien lopettaessa ruuhkat ovat aikamoiset kun useampi kymmenen tuhatta henkeä päättää poistua paikalta yhtä aikaa. Pyörällä tulijoita muistuttaisin kypärästä sekä järjen käytöstä: jos olet liian humalassa ajaaksesi, odottele alueella selviämistäsi. Jostain kumman syystä pyöriä ei saa taluttaa alueelta pois, vaan on pakko ajaa – ja sitähän ei kovin humalassa kannata tehdä.

Teksti: Maija Heino
Kuvat: SImo Ylijoki