Artistien hankinta

Mitenkäs niitä soittajia sitten oikeastaan hankintaan tapahtumaan? Eikös se niin ole, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Olettaen, että on rahaa ja hevoset eivät ole vielä kuolleet sukupuuttoon. Ja sitten vaikka ihan asiaan.

Ensin on tietysti järkevää ottaa selville, että minkälaista artistikaartia haluaa omaan tapahtumaan esiintymään. On fiksua määritellä potentiaaliset kävijät ja sitä myöten tehdä suuntaa-antavia ratkaisuja esimerkiksi musiikkityyleistä. Tapahtuman ollessa tuore tai jopa historiansa ensimmäinen asia etenee niin, että itse on oltava yhteyksissä niihin artisteihin, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. Internetin uumenista varmasti löytyy erinäisiltä sivustoilta ennen kuulemattomia bändejä, jotka voivat tuoda tiukan lisän tapahtumaan. Tosin nykyään tapahtuman luonteesta riippumatta jo levyttävät artistit usein tuovat massaa paikalle eniten. Itse tosin arvostan kovasti tapahtumia, joissa pyritään tuomaan esille uusia lupaavia kykyjä. Tämä ratkaisu ei tosin takaa kovinkaan suurta yleisömenestystä.  

The Winterfest 09 –tapahtumaan artisteja lähdin etsimään ihan mutu-tuntumalla. Kyselin tietysti mielipiteitä muilta ryhmäläisiltä. Tutkin myös kaikkia mahdollisia listoja Suomen maaperältä ja tätä kautta pyrin kartoittamaan mahdollisia tulevia kiinnityksiä. Ideoita alkoi satelemaan hyvin ja jopa kaverit alkoivat heitellä ilmoille erinäisiä bändimahdollisuuksia.

Jo levyttävät artistit harvoin päättävät itse omista keikoistaan. Heillä saattaa olla levytyssopimuksessa jopa pykälä, jonka mukaan he eivät saa myydä omia keikkojaan. Levyttävillä artisteilla on aina jokin ohjelmatoimisto tai vastaava, jotka myyvät heidän puolesta kaikki keikat. Tällaisia ohjelmatoimistoja ovat muun muassa Dex-Viihde, Livenation, King Foo Entertainment, Fullsteam Agency, Sam Agency ym.  

http://www.ohjelmatoimistot.fi/jasenet/

Artisteja siis lähestytään heidän keikkamyyjänsä kautta. Kätevin tapa lähestymiseen on joko s-postin välityksellä tai ottamalla puhelin käteen ja näppäilemällä siihen asiaan kuuluvan numero. Sitä vihreää luurin kuvaa kannattaa myös painaa. Artistien kotisivuilta löydät melko helposti yhteydenotto –osastolta tarvittavat tiedot yhteydenottoon. Itse suosittelen käyttämään ainakin aluksi sähköpostia, sillä käyty keskustelu tallentuu automaattisesti bittiavaruuteen ja mikäli jokin asia unohtuu, ei tarvitse aina soitella perään, vaan sen voi näppärästi tarkastaa jo käydystä sähköpostiviestiketjusta. S-postilla lähestyessä on myös se hyvä puoli, että ei välttämättä tarvitse olla hyvä keskustelemaan. Kirjoittaessa voit miettiä sanasi tarkemmin ja lähestyä useita tahoja samanaikaisesti. On tärkeä muistaa myös, että taho jolta kyselet mahdollisesti artistia tapahtumaasi, on myös ihminen eikä mikään kone. Ohjelmamyyjiä ei kannata pelätä, sillä aamulla herätessään he syövät samaa puuroa kuin kuka tahansa jamppa.

Omassa yhteydenotossasi syytä olisi näkyä selkeästi tapahtuman luonne, ajankohta sekä paikka. Aluksi kannattaa vain tiedustella, että onko haluamasi artisti saatavilla tapahtuman ajankohtana vai onko artisti esim. keikkatauolla tahi studiossa väsäilemässä uutta materiaalia. Oman kokemuksen mukaisesti jokainen ohjelmamyyjä vastaa s-postiisi melko nipeästi antaen samalla hyviä vastauksia kysymyksiisi. Mikäli artistin ohjelmamyyjä kiinnostuu tapahtumastasi hän saattaa kysellä jotain tarkentavia tietoja ym. sellaista. Mikäli artisti on vapaalla tapahtumasi ajankohtana, lähtökohtaisesti aina ohjelmamyyjä on kiinnostunut tapahtumastanne, sillä hänen työnsä on hommata edustammalleen artistille mahdollisimman paljon keikkoja. On siis jopa luonnollista, että ohjelmamyyjä tässä tilanteessa pyrkii tekemään kaikkensa, jotta pääsisi tapahtumaasi.

Itse pyrin välttämään asiointia puhelimitse. Puhelimen otin käteen vasta käytännön asioita järjestellessä. Jotkin ohjelmamyyjät tosin soittelivat minulle, mutta harvoin tein puhelimitse mitään päätöksiä. Sähköposti on erittäin turvallinen vaihtoehto yhteyden pitämiselle. Alalla on totuttu s-postin käyttöön ja vastaukset saattoivat tulla jopa parin minuutin sisällä. 

Tähän pisteeseen päästessä alkaa se todellinen haasteiden haaste eli itse bisnes. Normaalisti ohjelmamyyjä ehdottaa itse jotain tiettyä summaa, joka tapahtumanjärjestäjän tulisi maksaa, jotta artisti tulisi tapahtumaan esiintymään. Tämä summa on poikkeuksetta yliampuva. Onhan se loogista, että tapahtuma-alakin on vain bisnestä ja kaikki haluavat tehdä mahdollisimman paljon voittoa omalle taholleen. Oletetaan että ohjelmamyyjä antaa edustamalleen artistille hintalapun, jossa lukee 4000€. Tässä hinnassa on aina tietty määrä ilmaa, jonka pystyy fiksulla pelillä tinkimään pois. Tämä ei ole mitään rakettitiedettä, jos minäkin siihen pystyin.

Oma taktiikkani oli aina se, että tein vastatarjouksen, jossa tarjosin takaisin puolet ohjelmamyyjän antamasta summasta. Tässä vaiheessa yleensä ohjelmamyyjä pyrkii perustelemaan eli siis myymään vielä artistiaan jo antamallaan summalla, mutta älä hämäänny. Bisnes on bisnestä ja tiukkana pysyminen on todella vitaalia. Tulipas kirjoitettua hieno sana, tuo vitaali. Tässä vaiheessa kannattaa pitää kiinni omasta tarjouksesta. Mikäli pelivaraa hinnassa on, tulee ohjelmamyyjä tiputtamaan sitä vain vähän kerrallaan. Kannattaa silti koittaa monesti ottaa hinnasta pois mahdollisimman paljon. Sitten kun tinkimisvara on ummessa sen huomaa kyllä. Omalla kokemuksella lähes jokaisesta ensitarjoushinnasta voi saada tyhjää pois noin ¼. Tämäkään tosin ei ole mikään sääntö. Hinnasta voi saada pois joko enemmän tai vähemmän, mutta siitä olen melko varma, että hinnasta jotain saa aina pois. Mikäli hinnasta päästään yhteisymmärrykseen, kaupat on tehty. 

Artistin hintaan vaikuttavat tekijät

Miten rahat sitten jakautuvat olettaen vaikka, että artistin hinta on 4000€? Mikäli bändissä on neljä jäsentä niin se menee tietysti tasan kaikille eli 1000€ per nenä. NOT! Tuollainen perusolettamus on kuoleman väärä.

Artistin hinta koostuu monesta eri vaikuttajasta. Loppujen lopuksi itse bändin osuus keikkaliksasta saattaa olla jopa melko pieni vaikka hinta olisikin 4000€. On tiettyjä kuluja, jotka meinaavat unohtua ihan vallan tyystin hintaa ajateltaessa. Ohjelman tilaaja maksaa artistille aina vain könttäsumman. Tuo kyseinen 4000€ koostuu monesta pienestä osasta ja yksityiskohdasta. Hinta koostuu siis kutakuinkin seuraavista asioista.

Ensinnäkin ohjelmamyyjä/ohjelmatoimisto vetää ensisijassa välistä noin 15-25%. Tämä riippuu tietysti firmasta. Tämän lisäksi bensat keikkapaikalle maksavat aina. Matkan pituus tietysti vaihtelee, mutta oleellisesti se ei kuitenkaan vaikuta hintaan. Bensat saattavat siis maksaa aina noin viidestäkymmenestä eurosta lähemmäs kolmatta sataa euroa. Ammattiorkestereilla on lähes aina tässä globalisoituneessa maailmassa oma ääni- sekä valomies mukana retkueessa. Tämän lisäksi mukana saattaa olla rumpu- ja kitarateknikkoja tai vaikkapa ammattiroudareita (kaikki kunnia heille). Nämä raudankovat ammattilaiset vaativat myös tietysti oman siivunsa, jotta oma tyttö- tai poikaystävä kotipuolessa saa murkinaa pöytään. Itse kovalla yhden kesän roudarin kokemuksella voin sanoa, että ammattiteknikkojen hinta tällä hetkellä on noin 150€ per keikka. Tämäkin hinta heittelee tosin suuntaan jos toiseen.

Oletetaan siis, että neljän hengen bändi, jolla on mukana valomies, äänimies, monitorimiksaaja sekä autokuski/roudari/paitamyyjä mukana maksaisi tapahtumanjärjestäjälle 4000€. Mitä jää bändin soittajien käteen tästä kaikesta karkeasti laskettuna? Heti alkuun pois se ohjelmatoimiston ryöväämä summa joten jäljelle jää noin 3000€. Siitä sitten pois vielä neljän teknikon palkat. Jäljelle jää 2400€. Bensat vielä pois tästä niin erotuksesta jää noin 2300€. Eli bändin pojille jää 575€ per nokka. Tällaisista seikoista siis artistin hinta koostuu. Muistutan myös samalla siitä, että tämä ei ole mikään kiistämätön fakta ja kaikilla artisteilla on oma hintansa sekä oma määrä erinäisiä muuttuvia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen mistä hinta loppujen lopuksi koostuu. 

Artisti-info

Hyviin tapoihin kuuluu, että tapahtuman järjestäjä lähettää kaikille artisteille hyvissä ajoin ennen tapahtumaa niin sanotun artisti-info – paketin. Artisti-info – paketissa ilmenee tärkeitä asioita, joita artistien on syytä tietää. Miten saavut tapahtumapaikalle? Selkeät ajo-ohjeet tapahtumapaikalle, sekä artistibussien parkkipaikat. Miten alueella saa liikkua? Kaikilla tapahtumapaikalla ”töissä” olevilla on tietynlaiset kulkuluvat. Kaikki työläiset eivät ole oikeutettuja menemään kaikkiin paikkoihin. On siis tärkeää selvittää, että mihin kukin saa mennä. Tätä asiaa helpottaa erilaiset kulkulupapassit, joita yleensä tapahtumissa jaetaan. Kaikilla passeilla on tarkasti määritellyt oikeudet, että mihin voipi mennä. Omassa tapahtumassamme me teimme viidenlaisia passeja: press-, staff-, guest-, vip- sekä artistipasseja. Emme esimerkiksi halunneet, että kutsuvieraat pääsisivät backstagelle ym. Esiintymislavan koko on syytä ilmoittaa selkeästi. Äänestä että valoista vastaavien henkilöiden yhteystiedot on oltava myös saatavilla. Info – paketissa selviää, että mihin artistit ovat oikeutettu että mitkä ovat artistien velvollisuudet. Tietysti myös esiintymisaikataulut ovat todella isolla printillä info-paketissa, jotta huononäköinen popparikin sen näkee.

Omassa tapahtumassamme info-paketti oli PDF –tiedostomuodossa oleva erittäin tyhjentävä info-bläjäys. Sain mahdutettua kaiken oleellisen faktan kahteen A4 pohjaan. Itse info-paketin lähetin artistien yhteyshenkilöille noin kuukauden ennen H-hetkeä. On tärkeää lähettää info tarpeeksi ajoissa mikäli popparilla on jotain kysyttävää tai tiedot ovat muuten vain vajavaiset popparin mielestä.  

Soittoaikataulut

Suomessa peruskäytäntönä klubikeikoilla lähes poikkeuksetta on se, että pääesiintyjä aloittaa vasta puoliltaöin. Itse en laisinkaan käsitä tätä perusideaa. Tosin tämä johtuu ehkä suomalaisten alkoholin käytöstä ja lähinnä siitä seikasta, että suomalaisten pitää olla kännissä, että he voivat todella eläytyä musiikin mukana. Kännissä itsessään ei ole mitään pahaa, mutta keikat voisivat silti alkaa aikaisemmin. Käytännössä se vaan tarkoittaisi sitä, että täytyisi aloittaa juominen heti kun pääsee töistä tai jopa salaa jo töissä. Ketään en myöskään kehota ryyppäämään töissä, pois se minusta.

Tapahtumia järjestettäessä artisteja on kuitenkin yleensä useampia, joten tilaisuus on pantava käyntiin jo huomattavasti aikaisemmin. Meneehän jo Suomen lainkin mukaan kaikki ravintolat kiinni neljältä aamulla. Ulkoilmatapahtumissa tai sisätiloissa järjestettävissä tapahtumissa meteli varmasti yltyy niin rajuksi, että meluhaitat ovat todella huomattavat. Tämän johdosta tapahtumat loppuvatkin jo hyvissä ajoin ennen kukon laulua. Melun määrää ja kuinka kauan sitä saa pitää rajoittaa myös byrokratian huipentuma eli kunta tai kaupunki, jossa tapahtuma järjestetään.

Tärkeimmät aikatauluun vaikuttavat tekijät ovat siis artistien määrä sekä milloin tapahtuman on oltava mykkänä. Tapahtuman aloituslaukaus kannattaa lähtökohtaisesti lykätä niin pitkälle kuin mahdollista, ellei kyseessä ole kokoperheen tapahtuma. Mitä myöhemmin tapahtuma alkaa sitä enemmän potentiaaliset asiakkaat ovat kerinneet kitata kaljaa omissa kodeissaan. Yleisesti ottaen tapahtumissa normaali esiintymisen kesto on 45 minuuttia ja ehkä mahdollisesti pääesiintyjällä koko tunti. Artistien väliin on kuitenkin jätettävä niin sanottu vaihtoväli eli vaihto ammattitermejä käyttäen.

Artistin poistuessa lavalta kuluu aikaa yllättävän kauan. Kimpsujen ja kampsujen kerääminen saattaa viedä aikaa useamman minuutin. Sitten pitäisi saada lavalle jo uutta artistia heti perään. Tässä tarvitaan yleensä järjestäjän puolesta apukäsiä tai jopa ihan ammattilaisia hääräämään lavalle. Tosin häärääminen on ehkä vähän huono sana kuvamaan tätä asiaa, sillä asioiden on tapahduttava nopeasti ja suunnitellusti. Kaikkien on tiedettävä, että mitä tapahtuu ja missä järjestyksessä. Ammattilaiset pystyvät vaihtamaan bändin pois lavalta uuteen noin vartissa viiva puolessa tunnissa. Mikäli käytössä ei ole ammattilaisia kannattaa lavan tyhjentämiseen ja uudelleen täyttöön varata aikaa enemmän. Ja niin kun vanha sanonta menee, aika on rahaa. Tämä on kaikki pois mahdollisesta esiintymisajasta.

Aikataulussa merkittävin tekijä onkin siis se, että miten ajankäytön suunnittelee esiintymisten välillä. Bändit kyllä tottelevat annettuja esiintymisaikoja, sillä muuten he eivät saa rahaa. Yhden artistin viemä aika kokonaisuudessa saattaa siis olla jopa puolitoista tuntia. Tapahtuman aikatauluttamiseen kannattaa siis käyttää aikaa sekä paljon harkintaa.

Ensimmäinen päivä tapahtumassamme meni aikataulullisesti aivan nappiin. Olin hiukan peloissani vaihtoaikojen pituudesta. Olimme tehneet aikataulun, jossa aikaa vaihdoille oli puoli tuntia. Kuvittelin, että aika menisi tiukoille, mutta onneksi olimme palkanneet ammattilaiset paikalle ja homma tätä myöten hoitui täysin mutkitta. Tosin olin itse myös jeesailemassa vaihtojen aikana. Toinen päivä ei mennytkään ihan putkeen. Tietyn orkesterin omat aikataulut olivat sen verran vääristyneet, että he pääsivät aloittamaan soundcheckinsä noin tunnin myöhässä. Tässä vaiheessa pulssi oli aika korkealla ja teki mieli avata Jallupullo ja vetää se huiviin ykkösellä. Loppujen lopuksi jouduimme venyttämään aikatauluja noin puolella tunnilla eteenpäin. Tarkoituksemme olikin tässä vaiheessa hoitaa tulevat vaihdot ripeämmällä aikataululla, jotta aikarako saataisiin kurottua kiinni loppupäivän aikana. Näin myös kävi ja kaksi viimeistä artistia esiintyivätkin täysin ajallaan. Enkä missään vaiheessa joutunut avaamaan sitä Jallupulloa.

Sopimukset

Tehdessä mitä tahansa bisnestä, niin sopimukset näyttelevät aina isoa osaa alasta riippumatta. Vaikkakin sopimukset ovat tehty rikkomista varten, niitä rikottaessa joutuu kuitenkin aina ongelmiin. Musiikkibisnes ei eroa tässä kohdin mistään muusta alasta.

Artistisopimukset ovat erittäin tärkeä seikka musiikkitapahtumaa järjestettäessä. Sopimuksen tekoprosessi saa käytännössä alkunsa jo ensikontaktista ohjelmamyyjään. Tietysti vain jo siinä tapauksessa, että loppujen lopuksi sopimukseen päästään. Sopimusta tehdessä on tärkeää tajuta se, että jo suullinen asioista sopiminen esimerkiksi puhelimen välityksellä on aivan yhtä pitävä kuin vuonna 1917 Suomen tekemä itsenäisyysjulistus. On siis oltava tarkkana, että mitä lupaa ja mitä sanoo, mikäli asioi suullisesti ohjelmamyyjän kanssa. Toinen vähemmälle huomiolle jäänyt tosiseikka on se, että kaikki s-postissa käydyt keskustelut ja sopimukset ovat aivan yhtä pitäviä kuin virallinen sopimuspaperin allekirjoittaminen. S-postissa sovitut yksityiskohdat ovatkin yleensä erittäin tärkeitä seikkoja koskien esimerkiksi sovittuihin soittoaikatauluihin sekä sovittuun hintaan. On siis tärkeää, että ei lyö mitään epävarmaa vielä lukkoon edes sähköpostin välityksellä, sillä tämä tieto on tallentunut jo ohjelmamyyjän viestiketjuun ja sinun koittaessa perua sopimusta hän voi vedota s-postissa käytyyn keskusteluun.

Jokainen artisti tulee siis ensin varmistaa joko puhelimitse tai sähköpostilla. Tämän jälkeen ohjelmamyyjä lähettää sopimuksen joko kirjeenä postissa tai sähköpostissa tapahtumaa järjestävälle taholle. Sopimukset kannattaa aina lukea moneen kertaan läpi. Mikäli sopimuksessa on edes yksi pieni kohta jota et ymmärrä, ota välittömästi yhteyttä ohjelmamyyjään ja tivaa häneltä tietoja. Sopimuksessa saattaa olla myös yksi tai enemmän kohtia joita haluat muuttaa. Usein kaikista ei niin merkittävistä asioista päästään kyllä nopeasti yhteisymmärrykseen, kuten väärin ilmoitettu päivämäärä ym.

Mitä sopimukset yleensä pitävät sisällään? Artistisopimuksissa ei ole mitään koko maan kattavaa yleispohjaa vaan jokainen ohjelmatoimisto tekee aina itse omat sopimuspohjansa. On myös oletettavaa, että pienillä artisteilla ei ole omaa sopimuspohjaa, joten tässä tapauksessa se on tehtävä itse. Mikäli joudut omin pikku kätösin tekemään sopimuksen kannattaa tässä vaiheessa ottaa yhteyttä joko lakimieheen tai vaikka Teoston ilmaiseen palvelunumeroon, joka löytyy netistä. Itse tekemä sopimus kannattaa tarkastuttaa monella ihmisellä ennen sen lähettämistä postiin. Sopimuksia on aina kaksi kappaletta, joista toinen jää ohjelmantilaajalle ja toinen ohjelmamyyjälle. Eli siis lähetä postiin 1+1 määrää kopioita sopimuksesta. Toinen tulee lähettää allekirjoitettuna ohjelmantilaajalle takaisin. Yksinkertaisin sopimus mitä olen nähnyt koostuu molempien osapuolien nimistä, sovitusta hinnasta sekä päivämäärästä. Sopimuksia on siis niin monia kuin on niiden tekijöitäkin. Mikäli edellä mainittuun sopimukseen ei olla tyytyväisiä, on siihen syytä lisätä tarpeellisia asioita.

http://www.ohjelmatoimistot.fi/ohjelmatoimitusehdot/

En voi käydä yksityiskohtaisesti läpi mitään itse tekemääni sopimusta, sillä sopimuksessa on lähes aina pykälä, jonka mukaan sitä ei saa näyttää kolmannelle osapuolelle. Käyn siis vain läpi seuraavaksi yleisimpiä seikkoja joita saattaa tulla vastaan ja asioita joita on ohjelmantilaajana vaadittava. Mikäli tapahtuma järjestetään ensikertaa usein sopimuksessa vaaditaan, että artistipalkkiosta on maksettava joko puolet tai jopa kokonaan ennen esiintymistä. Yleensä aikarajaksi laitetaan noin 30 päivää ennen esiintymistä. Tämä on täysin normaalia, sillä ohjelmamyyjän on vaikea uskoa uuden tapahtumajärjestäjän maksukykyyn. Vain harvat ohjelmamyyjät luottavat siihen, että artistipalkkio tulisi maksettua kokonaan mikäli se maksetaan jälkikäteen. On myös melko yleistä, että esiintymisen peruuntuessa ennakkomaksua ei makseta takaisin. Loput jäädystä artistipalkkiosta maksetaan yleensä seuraavana arkipäivänä tapahtuman jälkeen. 

Sopimusrikkomus on myös tärkeä osa sopimusta. Sopimukseen kannattaa lisätä seuraava seikka, mikäli sitä ei jo siinä ole. Jos artisti myöhästyy keikan aloittamisajankohdasta yli tunnin ilman pätevää syytä, sopimus raukeaa ohjelmatilaajan puolesta. Tämä tarkoittaa sitä, että artistipalkkiota ei makseta sopimusrikkeen johdosta. On tietysti oikeus vaatia rahojaan takaisin, mikäli artisti on siinä kunnossa, että ei kykene esiintymään. Mikäli on naukkailtu liikaa alkoholia tai muita mömmöjä, on rahat vaadittava takaisin. Sääntöjä voi tietysti keksiä lisää, mutta niitä tuskin ohjelmamyyjä sulattaa. Aina tosin kannattaa kokeilla kepillä jäätä.

Winterfestiin tekemäni sopimukset olivat melko simppeleitä ja muutoksia niihin ei juuri tarvinnut tehdä. Tosin joihinkin sopimuksiin, jotka tehtiin lähinnä sellaisten bändien kanssa, joilla ei ollut niitä edustavaa tahtoa, täytyi minun lisäillä muutamia yksityiskohtia. Jotenkin vaan tuntuu, että Suomessa sopimukset ovat todella pienessä roolissa ja peli perustuukin hyvin pitkälle vain luottamukseen. Se on kovin jännä juttu, sillä usein puhutaan kuitenkin suurista rahasummista.

Mitäs muuta? Ai niin, jo ehkä legendaariseksi muodostuneet raiderit. Raidereita on kahdenlaisia. On tekninen- sekä takahuoneraideri. Teknisessä raiderissa ilmenee asiat, joita artistit vaativat lavalla olevan. Tekninen raideri kannattaa ottaa tosissaan, sillä artistilla on oikeus perua esiintymisensä, mikäli lavalla ei ole oikeita mikkejä ym. Yleensä myös mahdollisten apukäsien tarve ilmenee teknisessä raiderissa. Takahuoneraideri on myös vakavasti otettava juttu. Artistilla on myös oikeus perua esiintymisensä ja ottaa rahat, mikäli takahuoneessa ei ole vaadittuja nallekarkkeja ym. Kaikki ovat varmasti kuullet legendaarisia takahuonevaatimuksia, mutta Suomessa vaatimukset yleisesti ottaen ovat melko tehtävissä olevia. On tärkeä huomata se, että usein artistit testaavat tapahtumajärjestäjää omalla raiderillaan. Mikäli raiderissa lukee, että takahuoneen pöydällä on oltava keltaisia kynttilöitä, lammas sekä pullo viinaa, testaavat he tällä sitä, että mikäli nämä takahuoneesta löytyvät, voivat he luottaa siihen, että muutkin järjestelyt ovat varmasti kunnossa. Usein artisteilla on erilaisia ruokatoiveita, joita ei yksinkertaisesti voi toteuttaa. Tässä tapauksessa kannattaa ottaa yhteyttä ohjelmamyyjään ja keskustella mahdollisista vaihtoehdoista. Ei kannata kuitenkaan tyytyä siihen perinteiseen pizzaan, sillä tarkasti kun katsoo, niin popparin korvista pursuaa juuri kyseinen elintarvike. Popparia ei tosin kyllä kannata jättää näkemään nälkää, sillä osa poppareista voi käydä nälissään aivan vallan hurjiksi. Takahuoneraideri on siis syytä ottaa vakavasti vaikkakin siellä saattaa tulla mitä ihmeellisempiä asioita vastaan.

Lähdimme alustavasti siitä liikkeelle, että tilaamme paikan päälle kaikki asiat, jotka raiderissa mainitaan. Tarkan määrän kaikkia tuotteita mitä oli meiltä tilattu. Tämä saattoikin olla artisteille jopa lievähkö yllätys, sillä uskon, että kaikkialla raidereita ei oteta sananmukaisesti huomioon. Näimme artistien naamalla oikein veikeitä hymyjä kun esittelimme heille heidän tilat, jossa oli pyydetyt tuotteet. Artistit kannattaakin pitää hyvällä tuulella ja hoitaa homma viimesen päälle kunnolla mikäli pyrkii alalle jäämään. Sana huonosta takahuonepalvelusta leviää muusikoiden piirissä kuin HIV Afrikassa ja Suomen kokoisessa maassa jälki on tuhoisaa.

Sopimuksissa tärkein huomioitava seikka on siis se, että on huomioitava kaikki tärkeät seikat tai niiden mahdollinen puuttuminen. Ajattelin lopettaa tämän osion näinkin tyhjentäviin sanoihin.

Ääni- ja valotekniikka tapahtumaan

 

Näin heti alkuun sanon seuraavan kommentin, TILAA AMMATTILAISET PAIKALLE! Riittää kun muistat tuon edellä mainitun.

Pieniä vinkkejä tosin voi aina heittää ilmoille. Tärkein asia on kuitenkin se, että alansa ammattilaiset osaavat hommansa niin hyvin, että tapahtumajärjestäjän ei tarvitse kuin välittää artistien vaatimukset äänentoistolaitteista sekä valotarpeista, niin homma hoituu. Tosin tämä ei ole ilmaista lystiä. Tärkein asia onkin tässä vaiheessa erinäisten valo- ja äänifirmojen kilpailuttaminen. On syytä olla yhteyksissä mahdollisimman moniin eri alan yhtiöihin ja metsästää sitä huipputarjousta. Suhteista on tietysti aina hyötyä. Kannattaa myös varautua siihen, että ääni- sekä valoteknikot saattavat vaatia paikalle muutamia apukäsiä tekemään niin sanottua likaista duunia heidän työtä helpottaakseen. Tämä on myös suotavaa, sillä yleensä tällä seikalla saa puhuttua hinnasta vähän pois. Ei kai tässä sen enempää kannata ruveta änkyttämään. Vielä kerran tosin mainitsen tämän seikan, TILAA AMMATTILAISET PAIKALLE! 

Tapahtumassamme ei ollut juuri mitään konflikteja ammattiteknikkojen kanssa. Muutamia myöhästymisiä oli, mutta ei mitään sen suurempaa. 

Tapahtumatila

Tila, jossa tapahtuma järjestetään, elikkä siis event, näyttelee suurta osaa muusikin laadun sekä artistien viihtyvyyden kannalta. Mikäli on kyseessä ulkoilmatapahtuma, äänen laatu on lähes poikkeuksetta hyvä, sillä ääniaallot pääsevät leviämään ilmaan eivätkä kimpoile seinistä ym. asioista erilailla ihmisten korvaonteloihin. Myös vip- ja backstagealueen sijainnit ovat oleellista. Edellä mainitut alueet kannattaa yleisesti ottaen järjestää mahdollisimman lähelle esiintymislavaa, ettei popparin tarvitse hiki päässä käppäillä lavalle. Jos matka lavalle on liian pitkä, saattaa poppari eksyä tai juoda itsensä matkan aikana luokattoman huonoon kuntoon. Tosin osa poppareista nykyään on absolutisteja. Mikä tähän maailmaan on mennyt?

Tässä siis muutama vinkki mikäli tapahtuma järjestetään sisätiloissa. Suomessa kuuluisat keikkapaikat kuten Tavastia, Nosturi, Pakkahuone, Kaapelitehdas, Rytmikorjaamo ym. ovat suunniteltu akustisesti lähes täydellisyyttä hipoen. Soitettaessa kevyttä musiikkia, (eli ei siis klassista viulun revitystä ym.) kitara- sekä bassovahvistimista tuleva ääni yleensä vahvistetaan eli tykitetään täysillä paikalla olevista äänentoistolaitteista. On siis huomioitava sellainen seikka, että ääniaallot eivät mene seinistä läpi vaan ne kimpoilevat holtittomasti takaisin kaikkien maksaneiden asiakkaiden naamoille. Tämä synnyttää kaiun, joka taas ei aina ole maailman paras asia, vaikka Remu sitä Hurriganes aikoinaan kovasti pyytelikin. Musiikki kuulostaa ehkä muutamaan eturiviin todella hyvältä mutta puuroutuu mitä kauemmaksi lavasta mennään. On siis syytä jälleen ANTAA AMMATTILAISTEN HOITAA HOMMA! Ääniteknikot tiedostavat tämän ongelman erittäin hyvin. Aina asioille ei voi mitään, mutta pienillä virityksillä soundia pystytään demppaamaan sen verran, että se kuulostaa siedettävältä. Tähän asiaan kannattaa myös olla valmis panostamaan rahallisesti. Kuka tilaa monen tuhannen edestä artisteja paikalle, ihan vain sen takia, että ne kuulostaisi siellä - anteeksi kielenkäyttöni – paskalta? Tila siis vaikuttaa suuresti yleisön saamaan musiikilliseen nautintoon. Mitä isompi tila sitä paremmalta se kuulostaa. Putkimainen tila on taasen ehkä pahin mahdollinen.

Taidetehdas, tila jossa WF09 –tapahtuma järjestettiin, oli erittäin haastava kevyelle musiikille. Tilaa on tituleerattu Suomen parhaan akustiikan omaavaksi tilaksi. Tämä tosin vain koskien klassista musiikkia. Putkimainen ja betonilla vuorattu Taidetehdas oli jopa ammattilaisille todellinen haaste. Ja näin jälkiviisaana voinkin todeta, että tilan akustointiin olisi pitänyt panostaa enemmän rahaa ja aikaa, jotta soundi olisi ollut vielä parempi. Olen tosin tyytyväinen lopputulokseen, mutta aina voi parantaa.

Sitten vip- ja backstagealueiden sijaintiin. Kaikista tärkein artistien oleilutiloissa on se, että jokaisella artistilla on mahdollisuus ennen keikkaa vetäytyä johonkin tilaan, jossa on mahdollista olla täysin omassa rauhassa keskittymässä tulevaan esitykseen. Tämän kyseisen tilan on myös syytä olla lämmitetty, ettei soittajien kädet ole jäässä ennen keikkaa. Muuten saattaa esitys kuulostaa yleisöön jäätävältä. Nyt sen myönnän, äskeinen kommenttini oli ehkä huonoin ikinä. Ei hyvin mene. Ja taas asiaan. Vip-tila on myös tärkeä osa takahuonetunnelmaa. Siellä artistit voivat vaihtaa kuulumisia ja kettuilla toisilleen rauhassa. Vip-tilassa usein myös järjestetään artistien ruokailut sekä juomatarjoilu. Rennosti koristeltu vip-tila pitää mielen rentona ja kaikilla on hyvä tunnelma.  

Jos jossain onnistuimme, niin se oli VIP- sekä backstagetilat. Saimme luotua kyseisiin tiloihin loistavan tunnelman asettelemalla kynttilöitä strategisesti tärkeisiin paikkoihin. Tilamme oli vuokrattu yksityistila, joten meillä oli yksi todella kova valttikortti käytössämme. Takahuoneessa sai vetää kessua niin paljon kuin sielu sitä sieti. Ja parasta tässä oli se, että kukaan ei voinut valittaa asiasta mitään. Ei edes kaikkien rakastama virkavalta.