Kiitos ja näkemiin rakas keltainen kesä, tervetuloa innokas oranssi syksy!

Kesän kääntyessä tähän viilenevään vuodenaikaan alkaa monesti tuumailla, mitä kaikkea menneenä kesänä jäi taas kerran kokematta ja tekemättä. Liian usein kesä on täynnä suorituspaineita; on ehdittävä Lappiin vaeltamaan, Ahvenanmaalle pyöräilemään, pakulla Suomea kiertämään, akkilähdöllä Teneriffalle, Tukholmaan ryyppäämään, Eurooppaan reilaamaan, jokaisen kaverin mökille sekä mummolaan ja maalle. Ja sitä Itävällan serkkuakin olisi kiva päästä moikkaamaan. Ja tietenkin ne kaikki mahdolliset festarit kiertää. Koska tämä kaikki ei tule tietenkään tapahtumaan yhden kesän aikana, vaikka sen onnistuisi hankkimaan vapaaksi kaikista velvoitteista, saattaa syksyllä mielen vallata ankeahko olo ja tunne elämän riittämättömyydestä.

Olen itse kohdannut tämän olon tuossa muutamina menneinä loppukesinä. Vaikka aina on tullut paljon puuhattua, silti on jäänyt olo, että varmasti olisi vielä jotain huikeanmahtavaa kerennyt kokemaan, jos olisi vain ottanut itseään niskasta kiinni. Tänä syksynä olen kuitenkin saanut nauttia oikein iloisesta olosta (tähän asti, toivottavasti vielä talveen ja vaikka ensi kesäänkin saakka). Saattaa olla, että tähän mukavaan tunteeseen vaikuttavat myös monet syksyn aikana tutun sanonnan mukaan puun takaa tulleet positiiviset yllätykset, mutta ennen kaikkea luulen, että olen oppinut elämään itseni, elämäni ja muistojen perään haikailujeni kanssa. Menneestä kesästä minulla on erittäin hyvä mieli, vaikken Lappiin tai liian moniin mökkirientoihin ehtinytkään. Pääsin kuitenkin junailemaan pitkin Eurooppaa sekä heilumaan useille eri festareille. Ja ennen kaikkea opin nauttimaan siitä kesän itseisarvosta: lämpimistä, kiireettömistä hetkistä, yksin tai ystävien kanssa, luonnon syleilyssä tai kaupungin sykkeessä, carpe diem -olosta ilman suuria kesäsuunnitelmia.

Mitä festarikesään tulee, olen omalta osaltani tyytyväinen siihenkin. Perinteisestä Provinssista alkanut festarirumba vei läpi viisien festareiden, sekä ulkomailla että kotosuomessa. Kuten tavallisestikin, läpi tuli kahlattua mahtavat sateet ja mudat (joskin tämän vuoden erään tietyn festarin vedenpaisumus vei voiton kaikista festareilla kokemistani vesimääristä), paahtavat helteet, uudet ihanat tuttavuudet, kaljapullo toinen toisena perään. Vaikka festareita on tullut koluttua jo niin monet vuodet, on joka ikinen uniikki, ja jättää omat muistonsa sydämeeni. Iän mukana festareiden luonne, siis se, miten festarin itse kokee, muuttuu, joten kyllästymistä ei ole havaittavissa. Ei omalla kohdallani, eikä onneksi monituisten ystävieni kohdalla. Joskus joku jo festarit taakseen jättänyt saattaa erehtyä kysymään, kuinka vielä jaksamme, mutta samaan hengenvetoon joutuu nauramaan tarinoillemme.

Syksyllä iltojen pimetessä, iltailoiluiden siirtyessä puistoista, mökeiltä, terasseilta ja festareilta savuisiin (vaikkei enää nykyään niin savuisiin, tuo yhtälö on kuitenkin iskostunut väkevästi päähän) baareihin ja kotisohville, on hyvä kaivaa menneen kesän festarivalokuvat esiin. Raskaimmankaan työn, opiskelun ja uusien syysharrastusten täyttämän päivän jälkeen hymy ei voi olla ryntäämättä suupieliin festarimuistojen noustessa mieleen.

Omasta ja muiden festarit.org -sivuston ylläpitäjien puolesta haluaisinkin nyt esittää lämpimät kiitokset lukijoillemme sekä kaikille festareille ja muille tahoille, jotka ovat olleet kanssamme yhteistyössä. Sivuston olemassaolon ajan on ollut suuri ilo kirjoittaa tarinoita ja festariraportteja, ideoida sivujen sisältöä ja ulkoasua sekä tietenkin festaroida. Yhteensä olemme kiertäneet useat kymmenet festarit, joten kerrottavaakin on kertynyt. Toivomme, että olette saaneet sivuiltamme kattavasti tietoa suosikkifestareistanne ja mahdollisesti löytäneet uusiakin festareita kauttamme. Ensi kesää odotellessa pyrimme parantamaan sivustoa jatkuvasti ja toivommekin teiltä palautetta kaikesta mahdollisesta koskien festarit.orgia ja festareita yleensä.

Festarit.orgilla oli minulle myös henkilökohtaista hyötyä: eteläafrikkalainen, 23 vuotta kateissa ollut isäni löysi minut googlen avulla tässä kuukausi takaperin. Työpaikkani lisäksi haku osui festarit.orgiin, josta myös isäni oli kovin kiinnostunut. Hiljaa mielessäni kuitenkin olin helpottunut, ettei isäpappa suomen kieltä taida. Joulun ja uuden vuoden aikaan olenkin nyt ottamassa suunnan Etelä-Afrikkaan. Ehkäpä löydän sieltä kesän keskeltä myös jonkinmoiset festarit katkaisemaan pitkän festarittoman ajanjakson!