Kauppareissu

Festareilla kaikki on juhlaa. Myös niinkin arkinen asia kuin kaupassa käynti. Lähtö tälle reissulle onnistuu yleensä helposti, sillä viina on usein herätessä loppu, ja sitähän tarvitaan lisää, heti. Lähes poikkeuksetta sitä huomaa olevansa vähintään pienissä känneissä vielä aamullakin, sillä koko kolmeksi päiväksi tarkoitettu alkoholivuori on kaadettu kurkkuun tietenkin jo ensimmäisenä iltana, ja matkaan lähteminen kovissa kaljahampaan kolotuksissa on helppoa, peräti mukavaa. Jos känni on kuitenkin ehtinyt jo kääntyä krapulaksi aikaisen sammumisen tai loppasuisen kaverin ansioista, on kauppareissulle vielä suurempi ja äkillisempi tarve. Eli naapurilta bisse lainaan ja menoksi!

Usein lähimmälle kaupalle on matkaa enemmän kuin laki sallii. Onneksi ystävälliset festaritädit ja -sedät tarjoilevat alkoholittomia virvokkeita ja vessoja matkan varrella. Lisäksi niitä alkoholillisia virvokkeita ja savukkeita tarjoaa muu festarikansa iloisesti, kunhan kyseiset tuotteet eivät ole päässeet kyselyn uhrilta loppumaan. Joka askelella fyysinen olo siis kohoaa piirun verran. Ja henkinen olo sitäkin enemmän! Matkalla kauppaan kohtaa nimittäin niin valloittavia ihmisiä ja älyttömiä tapahtumia, jotka myös jäävät kirkkaasti mieleen. Iltojen tapahtumat sen sijaan, vaikka varmasti niin mielettömiä ovatkin, pyyhkiytyvät usein muistista voimakkaan hassujuoman nauttimisen seurauksena.

Kauppareissuun kannattaa varata runsaasti aikaa. Useita, useita tunteja. Kun railakkaasta menomatkasta on selvitty, perillä odottaa monien kymmenien, ellei satojenkin metrien jono kaupan ovelle. Jos haluaa olla kaukaa viisas ja minimoida kauppareissuun kuluvan ajan, kannattaa asia hoitaa heti aamuseitsemältä ilman unta. Kun kauppa aukeaa, ei kansainvaellus ole vielä täysillä alkanut, ja kaupan hyllytkin on hyvällä onnella täytetty edellisen päivän mylläyksen jäljiltä. Mutta jos kaupassa haluaa kokea elämyksiä ihanien kanssaeläjien muassa, ei aikaa kannata sen kummemmin pohtia.

Jonotellessa on aikaa tarkastella muita humppaajia. Useimmiten he ovat loistotyyppejä joiden kanssa tulee hyvin juttuun. Niinpä yhdessä uusien tovereiden kanssa saattaa helposti vaikka aloittaa jonkin pelin tai leikin, johon kaikki lähellä jonottavat haluavat yhtyä. Koska jokaisella osallistujalla on peliin omat sääntönsä, kaikkia soveltamalla leikkiryhmä tulee luoneeksi täysin uuden pelin. Tästä leikistä muodostuu leikkijöille hitti, jota leikitään pikaisesti aina jengin törmätessä uudelleen, esimerkiksi keikalla ruuhkaisessa eturivissä. Tällaisia pelejä ovat muun muassa Peppuhumppa, Könkes, Kaljaviesti, Kaljavalssi, Kirkkovene, Monikuperkeikka, Muksu ja Darrapaska. Nimet kertovat paljon - tai sitten eivät mitään.

Jonottaessa ollaan tietenkin päästy jo mukavaan humalaan juomispainotteisten pelien seurauksena. Kun kaupan ovella ruumiintarkastuksen tehnyt järkäle, jonka kasvoille on saatu hymynkare hassun tarinan avulla, on vihdoin päästänyt ostoksille mahtavaan markettiin, alkaa taas hulina. Tietenkin on kiivettävä istumaan ostoskärryihin ja kiidettävä niillä pitkin käytäviä - ja törmättävä sukkahousuhyllyyn, joka tyhjenee vuoreksi lattialle ja osittain syliin. Kaupassa on myös kovin monia suuren ihmetyksen aiheuttavia tuotteita, joita on tutkittava hartaasti. Myös liian monia normaalisti täysin turhia, festareilla täysin välttämättömiä tuotteita on ostettava, esimerkiksi maksanväriset ö-kupin rintaliivit, lasten lelutraktori, muikku, Hassu-koirankakkapussi, Olen rehti maalainen -lippis tai kaali, jolle voi myöhemmin leirissä piirtää naaman, ja josta silloin saadaan koko festarin ajan mukana kulkeva uusi kaveri. Usein myös jokin hullunkurinen tuote "unohdetaan" maksaa ja hoidetaan ulos kaupasta esimerkiksi ripustamalla se kaverin selkään. Kun ystävällä roikkuu lasten kalsaripaketti henkarin avulla rastoissa, on pokkaa hyvin hankala aamuoloissa pitää.

Kun kaikki bonusostokset on kerätty kärryyn, voidaan haalia vielä ne pakolliset. Mäyräkoirille on kaupassa varattu kymmenkertainen tila normaaliin verrattuna, ja kaljatornien jatkuessa silmänkantamattomiin voi kuvitella olevansa aikuisen Hannun tai Kertun roolissa sitä paljoutta ihailemassa. Tupakat myydään suoraan isoista laareista. Myös ruokapuolta on hyvä hankkia hieman juhlakunnon varmistamiseksi. Oivia mahantäytteitä ovat kuralätty joka myös einespizzan nimellä tunnetaan, ja joka kätevästi voidaan kypsentää mustan Volvon auringossa kuumenneella konepellillä. Myös mehukeitot ja reissumies höystettynä hampain pilkotulla ja syljellä raikastetulla kurkulla ja juustolla on oikein ravitsevaksi havaittu yhdistelmä. Pussipasta, nuudelit ja tölkkipavut ovat niitä perinteineisiä trangiakulinaristin herkkuja. Monta kymmentä festaria bailanneen kannattaa kuitenkin hieman harkita ennen jälkimmäisten ostoskärryyn pakkaamista. Tai tuskinpa edes tarvitsee harkita, yleensä Parmesania-pastan maku on syöpynyt hyvin muistiin. Jälkiruuaksi hyvä valinta on kymmenen kilon vesimeloni. Kun siitä jokainen halukas on syönyt tarpeeksi, voi lopulla leikkiä ensin melonisotaa -virkistää hyvin helteellä- ja lopuksi paiskata sen sillalta alas ja katsella, kun se hajoaa maahan osuessaan ja aiheuttaa mielenkiintoisia reaktioita alhaalla kulkevien ihmisten keskuudessa. Jos syöminen ei kiinnosta, ei se ole niin vakavaa, etenkään parista kilosta eroon haluavalle. Viinapaasto on tehokkaimmaksi todetettu laihdutuskeino - kumma, etteivät naistenlehdet sitä kilpaa hehkuta.

Kun kaupasta on selvitty ulos, on suotavaa jäädä kaupan läheisyyteen hengailemaan. Paikalle muodostuu nopeasti mukava piiri, jossa pohditaan ostoksien järkevyyttä. Onneksi jokainen on tietenkin hankkinut mukavia juomia, joita kumotessa aika kuluu rattoisasti rentojen ihmisten kanssa turisten. Lisäpiristyksiä oleiluun tuo ohikulkevan papparaisen pyörän lainaaminen (ja sillä ojaan kaatuminen), ex tempore -lävistyksen ottaminen viereisessä kojussa (ehei, ei sitä myöhemmin kaduta!), rintaliivien pukeminen pojille ja lasten kalsarien tytöille (ette edes erotu joukosta), kaljanjuontikisa (kuinka monta keskaripulloa on mahdollista juoda putkeen ykkösellä?), läheisessä jyrkässä mäessä hullua vauhtia kieriminen ("mä en voi saada enää lapsii tän jälkeen"), pukkihyppely (peliin on saatava osallistumaan ainakin yksi järjestysmies), alkometrikisa (kuka ensimmäisenä ylittää kolme promillea?) ja yhteislaulut (Kalliolle kukkulalle niin sydäntä särkevän kauniisti täysillä karjuen). Kun tuntien matkan jälkeen paluu leiriin vihdoin tapahtuu, saattaa joku erehtyä ihmettelemään, miksi pikainen kauppareissu kesti niinkin pitkään. Kysyjälle kannattaa tässä vaiheessa lämpimin sydämin suositella omaa, ihmeellistä matkaa ja keskittyä itse jo uusiin hullutteluihin.