Talvifestarit

Tikkurila jäi juuri taakse. Nallekarhumainen konduktööri tarkastaa matkalippuani. Ikkunan tuolla puolen alkukevään aurinkoinen mutta vielä viileä päivä alkaa hiipua illaksi. Aurinko on jo laskenut. Juna matkaa kohti Rovaniemeä, jossa jo kesänodotukseen herännyt Helsingin kansa pääsee vielä nauttimaan pakkasista ja metrisestä hangesta, kevätauringon kruunatessa rinteessä tai laduilla vietettävän päivän. Pidän valtavasti lumisesta pakkastalvesta, mikä kylläkin nykypäivänä tuntuu kovin fantasialta etenkin Etelä-Suomessa. Pidän, vaikka rakastan kevättä ja luonnon heräämistä sekä kesää festareineen.

Joka vuosi kesän kääntyessä syksyyn mieleni käy usein haikeaksi riemukkaita kesän hetkiä muistellessani. Enkä ole kaikessa romantisoinnissani ainoa. Viimeisiä pussikaljoja viilenevässä puistossa naukkaillessa puhe kääntyy usein menneen kesän festarifiilistelyistä hetkeksi talvifestareihin. Miksi viettää yhdeksän kuukautta ilman tuota iloista festarioloa? Erittäin päteviä vastauksia tähän ovat kylmyys ja pimeys. Mutta olemmehan katajainen, vahva metsän kansa, ei meitä ole milloinkaan talvi estänyt toteuttamasta unelmiamme tai ainakaan pitämästä hauskaa!

Talvi on kuitenkin jollain tapaa muita vuodenaikoja rauhaisampaa aikaa. Eikä siinä mitään, rakastan vuodenaikoja sekä niiden toisistaan täydellisesti eroavien luonnontapahtumien puolesta että ihmisten elämänmenon muutosten vuoksi. Kesä on täynnä täysillä menemistä ja carpe diem -henkeä, talvella ollaan vaan, nautitaan kynttilänvalosta ja kaakaosta vällyjen alla punanenäisen hiihtolenkin jälkeen. Talven ei siis kesän tapaan soisi olevan täynnä Jämsään, Seinäjoelle tai Sysmään ulottuvia festarireissuja joka ikinen viikonloppu. Yhdet festarit keskellä synkintä talvea toisivat kuitenkin varman piristyksen mennyttä kesää haikailevalle tai uutta odottavalle festarikansalle.

Optimaalinen ajankohta talven kuningasjuhlalle olisi tammikuussa. Takana on yltäkylläinen kulutusjuhla joka myös joulun nimellä tunnetaan, ja vuodenvaihteen pakkojuhlinnasta silmänräjäytysbileineen on juuri selvitty. Vuoden pimein hetki on jo mennyttä ja kello käy valoon päin. Suurehkolla todennäköisyydellä maassa on myös jo lunta valoa tuomassa. Tammikuu on myös juuri puolessa välissä edellistä ja tulevaa festarikesää. Myös festaripaikka voisi olla puolessa välissä, nimittäin Suomea, jolloin matka talven hulppeimpiin kekkereihin ei olisi liian pitkä lapin Sigurille eikä hangon Matildalle. Keski-Suomessa lumi olisi myös aika lailla taattu tammikuuksi, mutta pakkaset eivät välttämättä paukkuisi öisinkään Lapin lukemissa. Suomen karttaa zoomaillessa yksi paikka on sijaintinsa puolesta ylitse muiden: Manner-suomen keskipiste Puolanka.

Ehkä suurin ongelma talvifestareilla, kutsuttakoon tätä hypoteettista juhlaa nyt Pulkkarokiksi, on yöpyminen. Päiväsaikaan kylmemmälläkin säällä jaksaa juhlia villahousujen, pilkkihaalarin ja kuuman voimajuoman avulla, mutta silmäluomien alkaessa lurpattaa tarvitaan avuksi myös voimakkaampia lämmönlähteitä. Pojat muistelkaa lämmöllä armeija-aikaanne: viidenkymmenen asteen pakkasissa viivyttiin leireillä viikkokausia. Unta ehti nauttia kaksi tuntia yössä, päivisin marssittiin satoja kilometrejä ja energianlähteenä toimi vain Koulunäkki sekä ajatus kesästä. Eikä näiltä reissuilta kukaan koskaan jalat edellä lähtenyt. Tytötkin muistavat talvisia viikonloppuja ilman sisätiloja partion puitteissa. Ja näillä reissuilla oli aina niin mukavaa. Sekä inttipojat että sudenpentutytöt pelasti vanha kunnon puolijoukkueteltta kamiinoineen ja kipinävahteineen. Sellaiset hyötykäyttöön myös talvifestareilla, niin Pulkkarokin yöt ulkosalla eivät enää kuulostakaan yhtään mahdottomalta ajatukselta!



Ja mitä ihania bonus-puolia talven olosuhteet Pulkkarokkiin tuovatkaan! Mikä onkaan ikävämpää kesällä kun herätä hikisestä teltasta ja aloittaa aamu kuumalla keskarilla. Talvella tuo ongelma on täysin poispyyhitty. Heräät virkeänä kirpakkaassa, kuulaassa talvisäässä, kaivat huurteisen oluen hangesta ja tirautat kahvit kamiinalla, viskit sekaan ja silmät aamutuikkeeseen. Kahvin jälkeen voit lähteä pissareissulle, eikä sinua vessoilla odota huumaava sikalantuoksu, sillä jäätyneet pökäleet vapauttavat erittäin vähän hajusaastetta ympäristöönsä.

Ja mitä kaikkea huisaa voikaan tehdä ennen illan keikkoja! Festarialueelle voitaisiin kesäisten sumopainikenttien sijaan kasata isoja mäkiä mahtavine hyppyreineen, joista pulkkailijoille, liukuroitsijoille ja jätesäkkeilijöille riittäisi riemua tuntikausiksi. Myös half pipe voitaisiin rakentaa festarilautailijoille. Läheisen lammen jäälle voisi avata retkiluistin- tai hokkarivuokraamon. Kaljaan kyllästyneet festarivieraat saisivat myös mahdollisuuden pilkkiä haukea nuotiolle loimuamaan. Festarialueen toiselle puolelle perustettu lumilinnasto tarjoaisi oivan alustan leikkisille lumisotailijoille. Kaljatelttojen sijasta siellä täällä olisi pieniä ja suurempia nuotioita ja niiden ympärillä halkopenkkejä ja kaljahanat. Kaiuttimista raikaisivat Ratiritirallat, Viikatteen Talvi se viimein ja CMX:n Talvipäivänseisaus.

Esiintyjiä keikalle olisi varmasti suhteellisen helppo houkutella. Ulkomaiset artistit rakastavat eksoottista Suomea, ja mikä olisikaan Jamaikalaisbändille suurempi ihmettelyn aihe kuin Puolangan luminen talvi! Keikan jälkeen artistit kuskattaisiin backstagen saunaan, kieriteltäisiin lumihangessa, dipattaisiin avantoon ja istutettaisiin nuotiolle makkaranpaistoon muiden fesraroitsijoiden sekaan. Tästä riemusta esiintyjät eivät varmasti tarvitsisi huimia summia, vaan palkaksi riittäisi täydellisesti backstagen kokemusten lisäksi esiintymismahdollisuus Pulkkarokissa: raivokkaammin bailaavaa yleisöä ei varmasti löydy muualta maailmasta. Pulkkarokissa fanit tanssivat taivaisiin tavoitellessaan maksimaalista liike-energian lämmöksi muuttamista. Myös artistien esiintyminen saa lisää kipinää, kun lava jätetään erittäin vähälle lämmittämiselle ja valolle. Tämä on myös energiapoliittisesti kestävän kehityksen kannalta myönteinen ratkaisu. Kun esiintymispalkkiot jäävät nollaan, voidaan festarikansalle tarjota palveluita erittäin edukkaaseen hintaan. Ja jos festareista jotain voittoa halutaan välttämättä tavoitella, voidaan ne ohjata suoraan Suomen ilmaston lämpenemisestä eniten kärsivien lajien, kuten saimaannorpan ja siian suojelemiseen.

Festarien jälkihoidossa lumi aiheuttaa ikävän ongelman: tyhjät pullot, säilyketölkit ja käytetyt kortsut hautautuvat ikävästi lumen alle piiloon siivoajilta. Tästä syystä talven festareille voitaisiin heti alkuunsa ottaa mukaan monilta ulkomaiden modernimman musiikin kesäfestareiltakin tuttu kaava: portilla jokaiselle saapujalle jätesäkki kouraan ja palautus roskineen festareiden loputtua takasin portille rahdatuille jätelavoille. Ehkäpä porkkanana nimellisen leirintäaluemaksun takaisin saaminen. Tämä järjestelmä mahdollisesti myös vähentäisi ihmisten jätehulluutta ja toisi systeemin pikkuhiljaa myös kesäfestareille.

Junan kaiuttimista kuuluu tutun naisen ääni, joka kertoo junan saapuvan seuraavaksi Tampereelle. Ikkunoiden tuolla puolen on jo täysin mustaa. Huomenna pääsen talven keskelle, yhden reilunpituisen festarin kokoisen loman ajaksi testaamaan pulkkaa, liukuria, half pipea, lumisotaa ja nuotiota. Ikävä kyllä en kuitenkaan täysin festariympäristössä. Ehkäpä suljen hetkeksi silmäni tuolihississä istuskellessani, kuvittelen Pulkkarokin ympärilleni, haistan makkarantuoksun nenässäni ja kuulen Apulannan Madon korvissani. Hymyilen silmäluomet lämpiminä auringosta ja suu raikkaana pakkasesta. Ja kännit me vedetään varmasti iltaisin!