Festariaamut

Aamu. Kovin arkinen osa jokaisen ihmisen päivärytmiä. Kännykkä aloittaa herätyslaulelmansa tasan seitsemältä. Torkutetaan vartti, minkä jälkeen onkin helvetin kiire suoriutua aamutoimista ja kiiruhtaa oravanpyörään. Kalsarit korviin, kahvipannu porisemaan, reipas Elovena tulille, Huomenta Suomi huutamaan taustalle, Musti kuselle, Pepsodentit naamaan, Hesari kainaloon, kravatti suoraan ja juosten bussia odottelemaan. Tällä episodilla on hyvä startata loistopäivä. Ja samaa päivästä ja kuukaudesta toiseen, ympäri vuoden? Ei toki! Onneksi meillä Suomessa on maailman kaunein ja vehrein kesä sekä ennen kaikkea maailman mielenkiintoisimmat FESTARIT! Silloin aamu muuttaa merkityksensä täysin.



Heräät märkänä. Joko on satanut koko illan ja yön, ja olet nukkunut teltan pohjalle muodostuneessa vesilätäkössä. Tai olet unohtunut iltanuotiolle, kun muut ovat paenneet sadetta sadan euron kesäautoihin, festaripakuihin tai vanhempiensa Nissaneihin. Tai sitten olet yksinkertaisesti päättänyt käydä heittämässä talviturkin läheiseen ulostehuurteiseen jokeen, vaatteet päällä tietenkin, olihan sää yöllä pakkasen puolella. Vaihtoehtoisesti olet hiestä märkä, sillä aurinko kuumottelee telttakankaan läpi noin 45 lämpöasteen kesäisellä voimalla. Parhaassa tapauksessa märkyys johtuu siitä, että olet saanut, ah, sitä niin ihanaa ja suurta festarirakkautta niin mahtavasti, että kaikki naapurustossa sen tietävät yöllisiä teltan sulavia tai vähemmän sulavia liikkeitä seurattuaan. Alapään seudun märkyys voi myös johtua siitä, että olet nähnyt riipaisevaa unta Bajamajasta ja kussut allesi. Mistä ikinä kosteus johtuukaan, sinulla ei sen havaitessasi ole hajuakaan aiheuttajasta. Tai välttämättä siitäkään, missä olet.


Aamu ei festareilla useinkaan ala yksin. Kääntäessäsi lammikossa kylkeä saatat huomata, että vieressäsi köllii täysin tuntematon, ei ehkä edes niin hemaiseva kaveri. Parhaimmassa tai pahimmassa tapauksessa sen yöllä, ah, niin hyvältä ajatukselta tuntuneen panon antaja. Et kuitenkaan välttämättä pysty tekemään suuria kääntymisliikkeitä, sillä pienessä kupoliteltassasi, tai siinä teltassa, johon olet aamuhämärässä pilkkivänä rättinä eksynyt, kuorsaa edelleen viisi muutakin henkilöä. Kaksi heistä on halunnut leikkiä kasaa kanssasi ja nukkuu päälläsi. Jos satut kuitenkin koisimaan mukavasti tämän ihmispeiton alla, heräät aivan liian läheltä starttaavan mankan örinäheviin tai räppiin. Ja vaikka telttasi olisi välttynyt yleisenä hostellina toimimiselta, heräät vähintäänkin siihen, että rakkaat ystäväsi saapuvat, hyvin monia tunteja liian varhain, kertomaan kuinka rakas olet, laulamaan heleillä aamuäänillään Nuoruustangoa korvasi juureen, pummimaan aamuröökiä tai kyselemään "saitko?".


Aamu ei myöskään aina tarkoita kello seitsemää aamulla. Iltaseitsemän on aivan yhtä oivallinen aika kokea ihana festariaamu. Etenkin, jos et elä tiukasti sen mukaan, moneltako Him aloittaa päälavalla ja ehditkö juosten katsomaan ensin Apulannan, sitten Don Johnsson Big Bandin, perhana kun soittavat vartin päällekkäin. Eikä siinä hätää, milloin ikinä heräätkin, aina joku herää kanssasi. Mikä tahansa vuorokaudenaika on aina jollekin aamu. Hyvin myöhäinen aamu kertoo vain, eikä niin vainkaan vaan paremminkin reilusti, siitä, että olet viettänyt ikimuistoisen festariyön elämästä täysillä nauttien. Ja päihteistä. Jälleen kerran. Muistoisenko sittenkään? Todennäköisesti mieleesi ei ole painunut kovinkaan montaa hetkeä, mutta muistamattomuushan tarkoittaa hulvattoman älytöntä hulluttelua. Ja jos et itse muista kaikkea, voitte kavereiden kanssa aamuhorinoissanne kaivella hippokampuksienne poimuja ja koota muistikuvien rippeistä yhteisen, kaikille sopivan tarinan edellisen päivän tapahtumista.



Aamu ei juuri koskaan festareilla tarkoita kahdeksaa tuntia kestäneiltä pumpuliunilta nousemista. Jos et sitten ole yömyssyksi nauttinut pulloa Absinthia tai kuutta jazz-tupakkaa. Silloinkaan olo herätessäsi ei yllä lähellekään kunnolla uinailleen Matti Meikäläisen reippautta. Saatat herätä kesken unien lavan vierestä juuri kun vuosia odottamasi Korn on lopettanut - keikasta et tietenkään todistanut hetkeäkään. Tai sitten havahdut torkuistasi auton konepelliltä keskipäivän auringon alta - joka on tietenkin muuttanut herkän hipiäsi korventuneen makkaran näköiseksi. Saatat myös palautua hereillä olevien keskuuteen kaljateltasta pöydän alta, kun rakkaat ystäväsi ovat koonneet huikaisevan kaljatornin mahasi päälle ja jännittävät, pysyykö se pystyssä palleasi kohoillessa - ainakin he huomaisivat, jos et enää hengittäisi. Herääminen saattaa tapahtua myös lukemattomia kertoja yön, tai poistaaksemme jo vääristyneen mielikuvan nukkumisen ja yön yhteydestä, nukkumarupeaman aikana. Vaikka olisit varta vasten ryhtynyt lampaanlaskupuuhiin, saatat havahtua hauskanpidon ääniin, etkä malta olla yhtymättä leikkiin vielä yhden tahi useammankin kaljan tai tupakan ajaksi.


Miten, milloin ja missä ikinä festariaamusi aloitatkaan, se ei varmasti koskaan pääty pahasti. Heti herättyäsi saatat oksentaa tai ainakin maistella tuhkakupin ja assanvessanlattian herkullista makuyhdistelmää suussasi, ehkäpä ajatuksissasi käväisee toive hautapaikastakin. Mutta heti pian kun aistisi alkavat hieman virkistyä, alkaa karvas suusi kääntyä väkisinkin hymyyn. Pistät pääsi ulos teltan oviaukosta, kun joku jo iloisena huutelee huomenia koko telttakommuunille ja toivottaa kaikki rakkaat heräämään uuteen festaripäivään. Onpa hän saattanut keittää kaikille kahvit tai nuudelitkin aamupalaksi pastanjämäisellä trangialla. Vähintään hän on eilistä punkkua suoraan säkistä suuhusi kaatamassa. Joku kaukaa viisas on ennen sammumistaan raahannut kymmenen litran vesitonkan ensihätään. Tyhjien ja täysienkin papu- ja bissetölkkien välistä pilkottaa kesänraikas ruoho. Aurinko paistaa, ja huomaat, että yöllä yllesi puettu pilkkihaalari on liikaa.


Kaivat taskustasi hammasharjan, jolla edellisenä päivänä on tarjoiltu ilmaisia varvasharjauksia festarikojujen edustalla, ja hampaita eilisellä oluella pestessäsi huomaat edelleen tarkastelevasi ympäristöäsi sydän lämmöstä lainehtien. Joku ystävistäsi herää unirypyt poskessaan, toinen mustalla kestotussilla taiteillut kirkkoveneet otsassaan. Kolmas nauraa ja nauraa vaan, hän on juuri muistanut, että jätti lompakkonsa huoltoasemalle pantiksi voimapihdeistä, joilla turvasi pääsyn festarialueelle ilman lippua. Neljäs on jo ehtinyt sieviin aamukänneihin, parantaa maailmaa ja kertoo tarinoita Jamppa-muurahaisesta. Eräät yökyöpelit ovat edelleen eilisillä silmillä hereillä ja keskustelevat niistä kaikkein syvimmistä Sokrateksen kysymyksistä. Yksi huudattaa ohikulkijoita suosikkilätkäjengin kannustusveisuilla. Jotkut leikkivät piirileikkejä ja laulavat joululauluja läheisen rauduskoivun ympärillä. Joku saapuu jo aamuiselta, tai ehkäpä luultavammin yölliseltä naku-uinniltaan. Eräs reipas haluaa jengin heti nyt Mölkkyä pelaamaan. Vain Kalle-Petteri puuttuu. Mutta hei, sillähän oli se hyvännäköinen hoito! Hyvä poika! Ollaanhan sentään festareilla!