Festarit - pieni historiikki

Juhlaa tarkoittava sana fest yhdistettiin avoimiin musiikki-, elokuva- ja taidetapahtumiin alunperin saksan kielessä. Myöhemmin sen käyttö on levinnyt laajasti useisiin muihinkin kieliin, myös sellaisiin, joissa fest toimii lainasanan roolissa, kuten meillä Suomessa. Nykyään sanaa käytetään paljon myös mitä erilaisimpien uskontoon, ruokaan, kirjallisuuteen ja sarjakuviin liittyvien tapahtumien yhteydessä, muutamia mainitakseni. Yleensä festivaali on monipäiväinen, jonkin paikallisen yhteisön järjestämä juhla, joka on avoin yleisölle, usein kuitenkin rahallista tai muuta korvausta vastaan. Suomessa kansan kielessä festarit -sana on perinteisesti mielletty tarkoittamaan kesäisiä musiikkifestivaaleja, erityisesti rock-juhlia, joissa useat sekä koti- että ulkomaiset artistit konsertoivat ulkolavoilla. Festareihin liitetään vahvasti yhteisöllisyys, nuoruus, sallivuus ja alkoholi.

Kaliforniassa kesäkuussa 1967 järjestetty Monterey International Pop Festival oli ensimmäinen suuren luokan rock-festari. Sitä on pidetty nykymuotoisten festareiden äitinä. Monterey nousi myös yhdeksi historiallisesti merkittävimmäksi rock-kansan juhlaksi Jimi Hendrixin, Janis Joplinin, The Whon ja Otis Reddingin ensimmäisten suurten, julkisten esiintymisten johdosta. Maineikkaaseen esiintyjäkaartiin kuuluivat myös muun muassa Jefferson Airplane, The Animals, The Byrds, The Grateful Dead, Moby Grape ja Ravi Shankar. Viimeistä lukuun ottamatta kaikki soittivat ilmaiseksi, ja tapahtuma oli maksuton myös yleisölle. Festivaalien järjestäjänä toimi useiden levy-yhtiöiden perustajan Lou Adlesin luotsaama tiimi, johon kuuluin jäseniä niin The Beatlesista, The Mamas and The Papasista kuin The Beach Boysistakin. Yli 200 000 kävijää keränneestä festivaalista on tehty myös elokuva, ja useita live-albumeita on julkaistu. Montereytä pidetään rakkauden kesän (The Summer of Love) huipentumana. San Franciscon Haight-Ashburyyn yli 100 000 nuorta kerännyt rakkauden kesä 1967 oli nuorille kokonaisuudessaan aivan uudenlainen sosiokulturaalinen kokemus, ja se levitti hippiaatteen koko läntisen maailman nuorison keskuuteen sekä toi aatteen suuren yleisön tietoisuuteen.

Kaksi vuotta myöhemmin järjestetty Woodstock Festival on edeltäjäänsä huomattavasti tunnetumpi. Se kuitenkin rakennettiin pääasiassa Montereyn konseptin pohjalta, joskin se oli maksullinen. Elokuun 1969 sateinen viikonloppu kokosi New Yorkin Betheliin Max B. Yasgurun tilalle 500 000 rock- ja pop-musiikin ystävää sekä hippiaatteen kannattajaa. Viikonlopun aikana esiintyi moni aikansa nimekkäimmistä yhtyeistä ja artisteista, kuten Jimi Hendrix, The Who, Joan Baez, Janis Joplin, John Sebastian, Creedence Clearwater Revival, Jefferson Airplane, Santana, Mountain ja Ravi Shankar. Koska festivaalialue oli vain reilun kahden neliökilometrin kokoinen, se ruuhkautui täysin, ja mudan keskellä lojaalius ja kollektiivisuus nousivat arvoon arvaamattomaan. Yhteistä olivat niin ruoka, juoma, huumeet kuin lämpö ja ystävätkin. Huumeet, pääasiassa LSD ja kannabis, olivat yleisiä ja helposti saatavilla. Woodstockissa kuoli kolme nuorta, yksi heroiinin yliannostukseen, yksi traktorin yliajamana ja yksi lavan telineisiin ihmismassan puristuksessa. Myös kahden lapsen syntymästä Woodstockissa puhutaan. Nimi Woodstock juontaa juurensa New Yorkin Woodstockin kaupunkiin, jossa festari oli alunperin tarkoitus järjestää, mutta se osoittautui pian liian pieneksi tapahtumalle. Woodstock tunnetaan yleisesti "kukkaiskansan" rauhan, rakkauden ja musiikin festivaalina, ja sitä pidetään hippiliikken kulminaationa. 70-luvulle tultaessa alkuperäinen hippiliike alkoikin hiipua. Woodstockia yritettiin uudelleenlämmittää 90-luvulla huonolla menestyksellä, joten vain alkuperäinen Woodstock on jäänyt historiankirjoihin uniikkina ja legendaarisena.

Nykyään festarit ovat usein vuosittain järjestettäviä, voittoa tavoittelevia tapahtumia, joiden hyvinkin rahakkaita artistikiinnityksiä seurataan kuukausia ennen festivaalien alkua. Myös media seuraa tiiviisti festareiden tapahtumia. Suomen ja samalla Pohjoismaiden vanhin sekä koko Euroopan toisiksi vanhin festari on vuodesta 1970 asti yhtäjaksoisesti järjestetty Turun Ruisrock. Muita suuria Suomessa ovat Seinäjoen Provinssirock, Kauhajoen Nummirock, Joensuun Ilosaarirock, Raumanmeren Juhannus, Vantaan Ankkarock sekä edesmennyt Vaasan Rantarock. Kuuluisimpia ulkomaisia esiintyjiä ovat olleet muun muassa Status Quo, Chuck Berry, Uriah Heep, The Clash, U2, Iggy Pop, Ramones, The Cure, Bob Dylan, Nirvana, Bad Religion, Bryan Adams, Faith No More, Aerosmith, Bon Jovi, Simple Minds, Blur, Pulp, ZZ Top, Neil Young, Rage Against the Machine, Red Hot Chili Peppers, Kent, David Bowie, Sting, Black Sabbath, Scooter, Pet Shop Boys, Nick Cave & Bad Seeds, Faith No More, Danzig, Moby, Suede, Sheryl Crow, Björk, Beastie Boys, Metallica, Ministry, The Hellacopters, Catatonia, Blondie, Prodigy, Suede, Apollo 440, Placebo, The Cardigans, Oasis, Iron Maiden, Lou Reed, Garbage, Faithless, Skunk Anansie, Queens of the Stone Age, Limp Bizkit, The Offspring, Slayer, Faithless, Manic Street Preachers, Turbonegro, Rammstein, Motörhead, Tool, David Bovie, Marilyn Manson ja Massive Attack. Muita Euroopan tunnetuimpia nykypäivän rock-festivaaleja ovat Tanskan Roskilde, Ruotsin Sweden Rock, Saksan Wacken, Unkarin Sziget, Iso-Britannian Glastonbury, Itävallan Novarock sekä Hollannin Lowlands.


"If you're going to San Francisco,
be sure to wear some flowers in your hair...
If you're going to San Francisco,
Summertime will be a love-in there."

John Phillips (The Mamas and The Papas) 1967: San Francisco (Be Sure to Wear Flowers in Your Hair)