Roskilde Festival 2011

08.08. 2011

Ehkä Euroopan hyväntuulisin festivaali tarjosi aurinkoa, rankkasadetta ja sopivassa määrin mutaa. Loppuunmyydyllä festivaalilla juhli tänä vuonna 130 000 ihmistä.

Hyvien bileiden lisäksi festareilla oli mahdollista nähdä mm. legendaarinen Iron Maiden, Arctic Monkeys, M.I.A, Bad Religion, PJ Harvey ja Portishead sekä lukuisia muita mahtavia artisteja. Tänä vuonna alueelle oli lisätty uusi Gloria-teltta, jonne mahtui parhaimmillaan tuhat ihmistä. Lavoja oli yhteensä seitsemän, joista päälava Orange veti parhaimmillaan 60 000 kuulijaa.

Alueen erittäin suosittu uutuus oli Eastin leirintäalueen puolelta lähtevä noin 500 metriä pitkä köysirata, jota pitkin pääsi laskemaan suoraan festivaalialueelle. Laskeminen oli ilmaista, mutta kyytiin päästäkseen täytyi kerätä muutama oluttölkki Roskilden kierrätyshenkisyyden mukaisesti. Festivaalin ikävin uutinen tuli myös köysiradalta, kun nuori nainen kuoli tipahdettuaan 30 m korkeasta tornista. Kyseessä oli surullinen tapaturma.

Järjestäjät olivat myös löysentäneet viime vuonna paljon kritiikkiä saanutta kieltoa, jonka mukaan alueelle ei saanut viedä mitään omaa juotavaa, ei edes vettä. Nyt alueelle sai viedä enintään 0,5 l tölkin tai muovipullon, jonka sisällöllä ei ollut väliä. Roskilden vapaaehtoiset järjestyksenvalvojat olivat myös erittäin ystävällisiä ja rentoja, joten tavaroita ei tutkittu mitenkään ankaralla kädellä.

Omasta reissusta erilaisen tänä vuonna teki joulukuussa syntynyt esikoinen. Raskausuutisen kuultuaan eräs ystävämme totesi, että olette sitten päättäneet lopettaa festarielämän. Tarkoitus ei ole lopettaa. Nykyinen elämä pienen ihmisen kanssa vaatii vain hieman tarkempaa suunnittelua.

Matkustus

Vuosi sitten vatsassa kasvoi pieni festivaalivieras ja aluetta joutui tarkastelemaan hieman erilaisissa tunnelmissa. Tänä vuonna festareille lähtö vaati normaalia enemmän etukäteisjärjestelyjä, koska pientä joulukuussa syntynyttä herraa ei raaskinut viikoksi jättää hoitoon Suomeen. Niinpä pienen houkuttelun jälkeen isovanhemmat saatiin mukaan Kööpenhaminaan kaupunkilomalle. Viiden hengen seurueemme varasi hotellihuoneet Kööpenhaminasta läheltä päärautatieasemaa.

Matkaan lähdettiin tiistaina junalla ensin Turkuun ja päivälaivalla Tukholmaan. Koska reissussa oli mukana kaksi juuri eläkkeelle päässyttä sekä puolivuotias, yövyimme matkalla Tukholmassa. Isovanhempien mukanaolo on mahtavaa, sillä ensimmäiseen lapsenlapseen hurahtaneina he haluavat viettää paljon aikaa hänen kanssaan. Niinpä me vanhemmat pääsimme viettämään kahdestaan iltaa Tukholmassa.

Keskiviikkona matkustimme x-2000 junalla Kööpenhaminaan. Matka kestää noin viisi tuntia. Lapsen kanssa matkustaessa kannattaa ostaa liput jo etukäteen Suomesta. Perhelippu mahdollistaa, että kahden aikuisen lisäksi vauva saa oman istumapaikan ilmaiseksi. Vaunussa oli myös lastenvaunuille paikka, jonka nopein voi varata itselleen.

Nopein tapa matkustaa olisi tietenkin lentokone, mutta silloin menettäisi myös paljon uusia kokemuksia. Lisäksi Elmu ry järjestää matkoja Helsingistä (Turusta pääsee myös kyytiin). Lapsen kanssa matkustaville emme voi suositella näitä reissuja, ennen kuin Elmu päättää järjestää lapsiperheille oman bussin. Elmun reissut ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia. Niillä matkoilla tulee tavattua mielenkiintoisia ihmisiä laidasta laitaan ja on hauskaa, miten siviiliminä menettää merkityksen. Roskilde yhdistää.

Erilainen kaupunkiloma leirissä

Ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen ihmiset malttoivat odottaa kiltisti leirintäalueen porttien aukeamista. Yleensä tapana on ollut, että aidat kaadetaan hyvissä ajoin ennen alueen virallista aukeamista. Kahdeksanpäiväinen festivaali kannattaa ainakin kerran elämässä kokea leirintäalueella asuen. Leirielämä on ehdottomasti yksi suurin osa koko festivaalia. Tunnelmaa on vaikea pukea sanoiksi, se täytyy itse kokea. Tuhannet kanssaleiriytyjät takaavat mahtavia bileitä taukoamatta.

Leirintäalue on pienen kaupungin kokoinen ja monien majoittujien leirit yltävät varusteluiltaan lähes kodin tasolle. Ei voi kuin ihmetellä, miten ihmiset ovat jaksaneet kantaa leireihinsä mm. sohvia, koska tavaroita ei ole mahdollista tuoda alueelle autolla.

Kaupunkilomia rakastaville ihmisille Roskilden leirintä tarjoaa erilaisen loman. Alueelta löytyy mm. ruokakojuja todella moneen makuun, lukuisia vaatekojuja, uimaranta ja leffateatteri. Leffateatterissa pyöri tänä vuonna lähes kolmekymmentä elokuvaa. Lisäksi alueella kuuluu oma radiokanava ja tapahtumia voi seurata maanantaista sunnuntaihin ilmestyvästä sanomalehdestä, Orange Pressistä.

Likapyykit voi kiikuttaa tarvittaessa pesulaan. Liikuntaa rakastaville löytyy Street City alueelta mm. tanssi- ja skeittiworkshoppeja. Lenkkeilyintoilijoilla on mahdollisuus osallistua Roskildejuoksuun, joita järjestettiin tänä vuonna sunnuntaista torstaihin. Kuulin myös, että alueella on mahdollisuus osallistua ohjattuihin joogatuokioihin. Jos tietokonepelit kiinnostavat enemmän, on niiden pelaamiseen mahdollisuus ainakin Westin leirintäalueen Service centerissä.

Omaa telttaa ei välttämättä jaksa raahata paikalle, joten teltan voi vuokrata tai ostaa omaksi Get a tent -alueelta. Alue on hieman kauempana pääalueelta. Teltat olivat kaikki oransseja Roskilde-telttoja ja ne oli pystytetty siisteihin riveihin. Mysteeriksi jäi, kuinka oman teltan sijainnin muistaa aamuyön hämärässä tuhansien samanlaisten joukosta.

Lapsiperheille leirintäaluetta ei voi suositella, koska kahdeksan päivän aikana ei hiljaista hetkeä tule ja hygieenisyyskään ei ehkä yllä aivan toivottavalle tasolle. Lapsiystävällisin alue lienee asuntovaunualue, mutta parasta on ottaa hotellihuone ja lastenhoitajat mukaan.

More than music

Roskilden musiikkitarjontaan mahtuu aina suuria yleisömagneetteja, mutta myös lukuisia tuntemattomampia artisteja. Iron Maiden soitti faneilleen torstaina yli kahden tunnin keikan ja samaan aikaan PJ Harvey veti Arena-teltan täpötäyteen tunnin mittaisella keikallaan. PJ Harveyn tunnelmointia teltan ulkopuolella kuunnelleet joutuivat samalla vähän häiriintymään Iron Maidenista ja väen levottomasta liikehdinnästä kahden keikan välillä. Arena-teltan sisäpuolella tunnelma oli lämmin, keikka oli varsin onnistunut ja Harveyn laulun kauneus välittyi ulkopuolelle asti. Setti koostui pääosin uuden albumin biiseistä, mutta mukaan mahtui myös vanhempaa kamaa. Iron Maiden oli kaiketi se suurin bändi tämän vuoden kemuissa. Rutiinilla vedetty setti ei suurempia tunteita enää nostattanut, vaikka vanhat klassikot, kuten Trooper ja Number of the Beast, vuodesta toiseen toimivatkin. Keikan pituudesta olisi ehkä voinut karsia ja keskittyä laatuun ja vanhoihin klassikoihin. Yhden pääesiintyjän arvon mukaisesti päälavan edusta oli täynnä ja tungosta riitti takaosaan asti.

Toisen allekirjoittaneen ehdoton suosikki oli tänä vuonna Portishead. Perjantaina päälavalla esiintynyt Portishead hemmotteli yleisöään soittamalla mm. Roads, Glory Box ja Sour Times -kappaleet. Perjantai-illan keikka oli mieleenpainuva, vaikkakin Portishead olisi sopinut tunnelmaltaan paremmin esimerkiksi Arena-telttaan.

Ympäri maailmaa saapuvista pienemmistä bändeistä voi joka vuosi löytää todellisia helmiä. Tänä vuonna lauantaina alueelle iskenyt rajuilma takasi pienemmillä telttalavoilla soittaville bändeille tuhatpäisiä yleisöjä. Lauantaina rajuilma ajoi meidät Cosmopolitan-telttaan kaatosadetta karkuun. Kaatosateen jatkuessa lavalle asteli Calle 13, joka nimen perusteella kuulosti ennemminkin ruotsalaiselta homoklubilta. Todellisuudessa kyse oli erittäin mukaansatempaavasta puertoricolaisesesta orkesterista.

Sunnuntaina päälavan ensimmäisenä esiintyjänä oli legendaarinen Bad Religion. Monelle varsinkin teinivuosina idolina ollut poppoo ei ollutkaan ihan väsähtänyt, vaan vanhat papat rokkasivat edelleen kuin Messilässä joskus 90-luvun puolivälissä, jolloin bändi tuli viimeksi nähtyä. Päälavan edusta ei ollut tungokseen asti täynnä yleisöä. Syynä saattoi olla sunnuntai ja kello kolme, mutta siitä huolimatta keikka toimi ainakin nostalgiamielessä. Settilistalta löytyi monia vanhoja helmiä ja myös uudempaa hittikamaa.

Julianna Barwick oli sunnuntain uusi tuttavuus. Keikka oli pienessä Gloria-teltassa, joka sopi varsin hyvin tälle eeppiselle kokemukselle. Barwick oli yksin lavalla, mutta kuulosti siltä kuin lavalla olisi ollut kokonainen kuoro. Kaunis ääni muokattuna eri tasoille jopa hieman hengellisessä fiiliksessä oli mieleenpainuva kokemus. Ainoa huono puoli oli, että helteinen sää lämmitti teltan saunan kaltaiseksi, minkä takia ihan loppuun asti ei paikalla voinut olla.
Mutta kuten kaikki Roskildessa käyneet tietävät, Roskilde on enemmän kuin musiikkia. Moni festivaalivieraista kävisi Roskildessa ilman ainuttakaan bändiä. Tänäkin vuonna monen suomalaisvieraan kymmenentenä juhlavuotena kuuli usean sanovan, että tärkeintä Roskildessa on tunnelma ja yhteisöllisyys.

Jotain poikkeuksellista siinä on, että yli kolmikymppisenäkin vielä jaksaa viikon telttailla säästä välittämättä ja litkiä lämmintä Tuborgia aamusta iltaan. Hyvät järjestelyt ja rento ilmapiiri ovat Roskildessa ainutlaatuisia. Eivätkä nämä ominaisuudet rajoitu pelkästään festariaitojen sisäpuolelle, vaan Tanskassa matkailu on muutenkin elämyksellistä.

Emme ole ikinä nähneet Roskildessa yhtäkään tappelua tai merkittävää järjestyshäiriötä. Ihmiset tulevat alueelle aidosti nauttimaan lomasta ja rennosta ilmapiiristä samanhenkisten kanssaeläjien kanssa. Toisista juhlijoista pidetään aidosti huolta ja väsyneitä juhlijoita pidetään yhteisvoimin silmällä. Järjestyksenvalvojat eivät ole kyttäämässä juhlijoita, vaan aidosti takaamassa turvallista ja iloista ilmapiiriä.

Sää

Festivaali sijaitsee keskellä peltoa ja sää ansaitsee oman maininnan. Viimeisen viiden vuoden aikana Roskildessa on voinut kokea festivaalihistorian sateisimman viikon ja toisaalta yhden aurinkoisimmista. Vuonna 2007 vettä tuli niin paljon, että pelto muuttui mutavelliksi ja leirintäalueella useat leirit uivat puolen metrin syvyydessä. Vuonna 2009 aurinko paahtoi koko festivaalin ajan ja vuosi oli toiseksi kuumin festivaalihistoriassa. Keskellä peltoa ei hirveästi varjopaikkoja löydy ja teltat auringon paahteessa eivät ole niitä viileimpiä vaihtoehtoja.

Tänä vuonna sääarpa toi tullessaan rajuilman, joka sai mm. koko Kööpenhaminan kaaokseen. Kaikki tietoliikenneyhteydet kaatuivat, junaliikenne takkuili pahasti ja pelkästään Köpiksen alueella laskettiin reilun parin tunnin aikana yli 5000 salamaa. Toisin kuin Suomen iltapäivälehdissä annettiin ymmärtää, ei Roskildessa festivaalialueella kuitenkaan mitään paniikkia ollut. Kieltämättä keskellä peltoa rajun salamoinnin ja ukonilman aikana tuntui jännittävältä, mutta yleinen tunnelma oli riehakkaan hilpeä. Sään suhteen festareilla kannattaa varautua aivan kaikkeen. Pellolla tuulee lähes aina, sateen sattuessa alue on todellakin täynnä mutaa ja yöt on usein viileitä, vaikka päivät olisivatkin kuumia. Lumisade ja pakkanen on vielä kokematta.

Hyvä tietää tämä

Jos yövyt esimerkiksi Kööpenhaminassa, voit kulkea päärautatieasemalta useita kertoja päivässä kulkevilla paikallisjunilla Roskilden kaupungin asemalle. Roskilden asemalta lähtee festivaalijuna, joka maksaa 20 tanskan kruunua. Roskilden asemalta on myös mahdollista kulkea busseilla Westin ja Eastin porteille.

Eastin ja Westin leirintäalueiden ja aikaisemmin mainitun Get a tent -leirin ja karavaanialueen lisäksi voi leiriytyä esimerkiksi H&M Reboot campissa, joka maksaa erikseen. Leiri on tarkoitettu mukavuudenhaluisille ja siellä siisteys ja muut palvelut on hoidettu viimeisen päälle. Toissa vuonna leirissä oli mm. oma sushiravintola. Myös liikuntarajoitteisille on oma leirintäalue lähellä päälavan sisäänkäyntiporttia. Ympäristöasioista välittäville oli tänäkin vuonna suunnattu oma Green Camp.

Roskilde ei tavoittele toiminnallaan voittoa, vaan tuotto lahjoitetaan joka vuosi erikseen valittuun kohteeseen ja loppuunmyyty festivaali tarkoittaa, että jaettavaa myös riittää. Tänä vuonna festivaali halusi ottaa kantaa köyhyyteen ja eriarvoisuuteen. Poor City -alue tarjosi mahdollisuuden tutustua kodittomien elämään mm. nukkumalla alueen turvapaikassa ja kokeilemalla ruokailua kodittomien tapaan. Lisäksi alueella oli mahdollisuus nähdä elokuvia romaneista. Kolme eri tanskalaista järjestöä 1350 vapaaehtoisen voimin oli saanut kerättyä noin 54 000 euroa hyväntekeväisyyteen jo festariviikon perjantaihin mennessä.

Jos rahat meinaavat loppua kesken festivaalin, on jokaisella mahdollisuus tienata alueella keräämällä kierrätettäviä roskia. Lukuisat kierrätyspisteet vaihtavat tölkit ja pahviroskat rahaksi. Monella vieraalla on myös tapana hylätä juhlien päätteeksi koko leiri alueelle. Järjestäjät ottavat vastaan lahjoituksena teltat, makuualustat ja -pussit, joita ei jakseta kotiin asti viedä, ja jakavat ne kodittomille.

Ikävä kyllä joka ikinen vuosi alueella monella on tapana tuhota oma leiri maan tasalle ja näin ollen festivaali jättää jälkeensä valtavat määrät jätettä. Tänä vuonna iloinen uutinen oli, että jätettä oli kertynyt 42 tonnia vähemmän kuin viime vuonna! Kierrätysasiat on otettu esimerkillisesti huomioon Roskildessa.

Viimeisenä festaripäivänä on kaikilla 60 vuotta täyttäneillä mahdollisuus ilmaiseen sisäänpääsyyn. Aiemmin tämä mahdollisuus oli järjestetty lahjuksena kaikille paikallisille yli 50 vuotiaille, mutta ennen pitkää tämä houkutteli liikaa ihmisiä paikalle, joten ikärajaa oli nostettava 60 vuoteen. Nykyään ilmaisen sisäänpääsyn sunnuntaina saavat siis muutkin kuin paikalliset asukkaat. Lapset pääsevät sisään ilmaiseksi vanhempien seurassa ja ilman vanhempia liikkeellä oleville alaikäraja 15 vuotta.

Rajuilman tuomien liikenneongelmien vuoksi emme vielä päässeet näyttämään aluetta isovanhemmille eikä pieni herrakaan päässyt vielä ihmettelemään näitä festareita. Muuten sunnuntaina uskaltaa lapsenkin kanssa alueella pyörähtää päiväsaikaan ja näin myös moni tekee. Ensi vuoden reissulle olemme saamassa lisää innokkaita lastenhoitajia mukaan, eli reissu tehdäänkin ehkä seitsemän hengen voimin. Ja ehkä ensi vuonna isovanhemmatkin sekä taapero pääsevät näkemään, mistä näissä festareista on kyse. Matkan suunnittelu on jo alkanut!

Teksti ja kuvat: Pihla Putkonen & Mikko Valkeala