Riihimäki Rock 2011
02.08. 2011
Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna saatiin riihimäkeläisissä kesäilloissa nauttia pala rockfesti-vaalitunnelmaa, kun Rock’n Roll Circus parkkeerasi vaununsa Riihimäen Tehtaankadun Messupuistoon. Kotimaisten orkesterien lisäksi esiintyjiksi oli kiinnitetty saksalaiset Scooter ja Guano Apes, minkä lisäksi Riihimäki Rockin yhteydessä erillisenä konserttina sunnuntai-iltana esiintyi yhdysvaltalainen Toto. Suuri osa artisteista oli julkaistu jo hyvissä ajoin maaliskuussa, joten ainakaan ajanpuutteesta ei tapahtuman markkinointi voinut jäädä kiinni.
Festivaalialue oli rakennettu edellisvuoden pohjalta. Viime vuosina on tyydytty yhteen soittolavaan, mikä lienee riittävästi tämän kokoluokan festivaaleille, vaikka se aiheuttaakin haasteita tekniikasta vastaaville kiireisen aikataulun takia. Osin tästä syystä myös encoret jäivät lyhyiksi tai niitä ei nähty ollenkaan. Suuren osan festivaalialueesta peitti anniskelualue, jonka toiselta reunalta oli varsin kelvollinen näkyvyys lavalle. Ruokakojujen valikoima oli hyvä, minkä lisäksi alueelta löytyivät perinteiset myyntikojut, benjihyppynosturit jne. Festivaalialueen ulkopuolelle oli näyttävän paluun tehnyt telttaleirintäalue. Kaupungin keskustan hotelleille ja rautatieasemalle kulki festivaalialueelta ilmainen bussikuljetus. Näppärien junayhteyksien lisäksi alueelta on matkaa moottoritien liittymään pari reipasta kivenheittoa, joten kotiin yöksi mielivät pitkän matkan seurueet saattoivat turvautua myös omaan kumijalkaan.
Artistien osalta Riihimäki Rockin avasi festivaalikansan vielä lipuessa hiljalleen portista sisään paikallinen Sean & Mereau sekä melko aikaisin yleisöä huudattamaan joutunut Cheek. Lainaboksereilla lavalla viilettänyt Maija Vilkkumaa sai sen sijaan suuremmat joukot kerääntymään lähemmäs lavaa. Osansa saattaa olla myös Vilkkumaan radiohittiputkella, joka ajoittain kirvoitti yleisön raikuvaan yhteislauluun. Illan vauhdikkaimmista vedoista vastasivat Suomen parhaaksi livebändiksi itseään tituleerannut Stam1na sekä perään lauteille noussut Michael Monroe. Muutaman kerran tänä kesänä bändin nähneenä saattoi todeta uuden kitaristinsa Dregenin esitelleen Monroen olevan poikkeuksellisen kovassa vedossa mikrofonitelineen sekä muun lavarekvisiitan jäädessä vain käyttötavaroiksi. Myös muu bändi näytti silmin nähden nauttivan esiintymisestä ja yleisö palkitsi esiintyjät raikuvin huudoin.
Hiljalleen hämärtyvän perjantai-illan päätti kenties viikonlopun puhutuin esiintyjä, kun lavalle kiipesi Scooter. Kaikkien tuntema elektronisen musiikin legenda sai hetken tapahtunutta ihmetelleen yleisön pian pauloihinsa hämmentävän hyvin. Monelle Scooter oli viikonlopun kohokohta, toisille se edusti juuri kaikkea muuta. Yhtä kaikki, taustatanssijoin varustettu hard trance / eurodance keräsi lavan läheisyyteen viikonlopun ylivoimaisesti suurimman tanssivan yleisön. Scooter palkitsi myös niitä ysärihittejä kuulemaan tulleet viimeistään encoren How Much Is The Fishin ja koko illan päättäneen bändin alkuaikojen hittikimaran soitua.
Lauantai-iltapäivän alkutahdit tarjosivat Raaka-aine ja Fork. Iltapäivä paahtavan auringon alla nukkuvan yleisön edessä ei ole artisteille kaikkein mieluisin aika esiintyä, ja joutuipa pitkiin farkkuihin pukeutunut reportterimmekin kuumuutta paetakseen leiriytymään mikserikopin kyljestä löytyneeseen ainoaan varjopaikkaan pitkiksi toveiksi. Forkin a cappellaksi sovitetut ja taitavasti lauletut pop-hitit jäivät luultavimmin parhaiten ajoissa alueelle saapuneiden mieliin mainittavimpien katsojaryhmittymien tiiraillessa lavalle kuitenkin vielä anniskelualueen pöydistä.
Päivän ensimmäinen yleisöryntäys saatiin aikaan Happoradion toimesta. Lyhyehkön tauon aikana paikalle raahatut taustascreenit saatiin viritettyä paikoilleen, muttei koskaan toimimaan. Tämä saati kitaran kielen kohtalokas katkeaminen eivät orkesteria lannistaneet, vaan yleisölle tarjottiin kelposetillinen jo ennalta hyvin tunnettua materiaalia. Hieman suppeammalle, mutta sitäkin lojaalimmalle yleisölle klassikkojaan tarjonneen Klamydian Vesku Jokinen torui liiasta kuumuudesta valittaneita - heti perään illan pisimpiä välispiikkejä rupatellut Kotiteollisuuden Jouni Hynynen puolestaan eturivissä ikäänsä nähden turhan vapautuneesti keikistelleitä kottaraisia.
Illan suosituin esiintyjä oli PMMP, joka tarjosi tutun vauhdikkaan shownsa. Kymmeniä innokkaimpia faneja odotti paikka parrasvaloissa, kun kutsu kävi lavalle jammailemaan Rusketusraitojen tahtiin. Exit strategy ei ollut yhtä hyvin hallussa kuin kutsukorttien jakelu, ja niinpä erästäkin juhlijaa sai kahdesti kehottaa siirtymään takavasemmalle, kun tanssahtelu oli nähty. Tarkkasilmäisimmät näkivät lavalla riemuitsevien joukossa mm. Herra Ylpön ja Hynysen.
Henkilökohtaisesti Riihimäki Rockin esiintyjistä kiinnosti ehdottomasti eniten lauantain päättänyt Guano Apes. Hieman ilkeästi sanottuna bändin tarjoaminen tässä yhteydessä tuntui osittain olevan helmiä sioille. Tästä merkkinä festivaalivieraiden virta, joka kulki ulos alueelta jo ennen keikkaa ja sen aikana hätäisimpien rynniessä pää kolmantena jalkana kohti keskustan juottoloita. Jäljelle jääneille (suurin osa sentään) toissa vuonna yhteen palannut ja keväällä uuden levyn julkaissut Guano Apes tarjosi maistuvan keikan. Muun bändin perässä vasta illansuussa Suomeen saapunut laulaja Sandra Nasic sai yleisön laulamaan ja hyppimään sekä tunnetuimpien Open Your Eyesin ja Big In Japanin että uudemman materiaalin tahtiin, mikä todistettavasti sai bändille tukun täysin uusia faneja.
Neljättä kertaa järjestetty Riihimäki Rock houkutteli vuonna 2011 paikalle perjantaina ja lauantaina yhteensä 11 000 kävijää. Vaikka kävijätavoitteesta jäätiinkin karvan verran, täytyi rockfestivaalin olla järjestäjälleen menestys tai budjetointi on ollut jo alun perinkin pielessä. Sää ei viikonloppuna olisi juuri enää voinut olla parempi, minkä lisäksi ainakin nestemäisten virvokkeiden myynti pyöri suurilla volyymeilla ja vielä suuremmilla katteilla. Tunnelma festivaalialueella oli koko viikonlopun leppoisa eikä järjestäjien mukaan suurempia järjestyshäiriöitä nähty. Aurinkoinen tapahtuma osoitti, että rock-festivaaleille on alueella kysyntää.
Sunnuntai-iltana Riihimäki Rockin ulkopuolisena ohjelmanumerona festivaalialueella esiintyi Toto. Keikalla kuultiin 70- ja 80-luvun suurimpien hittien, kuten African, Rosannan sekä illan päättäneen Hold The Linen, lisäksi mm. coveri Michael Jacksonin Human Naturesta, jonka on säveltänyt Toton Steve Porcaro. Sairastuneen ex-basistinsa Mike Porcaron kunniaksi kiertävä legendaarinen kalifornialaisyhtye jätti tällä kertaa ehkä joidenkin pettymykseksi suurimmat klassikkoslovarinsa soittamatta, mutta tarjosi sen sijaan energisen shown faneilleen, joita oli jälleen vaeltanut paikalle läpi Suomen pitkienkin matkojen takaa.
Teksti: Veli Auvinen
Kuvat: Leena Pitkänen
Katso myös kuvagalleria ->
