Keikkaraportti - Muse Kaisaniemessä 19.7.2010

Kaisaniemen puisto Helsingin keskustassa on parin viime vuoden aikana ollut yhä useammin kesällä suurten konserttien areenana. Puisto sijainti loistava sekä pääkaupunkiseutulaisille että kauempaa tuleville: vierestä kulkee junat ja bussit ja keskustan hotellitkin ovat kivenheiton päässä. Kaupunginkin puolelta ollaan tyytyväisiä, kun nurmialueita ei tuhoudu tai asuinalueet häiriinny.

Aurinkoinen kesäpäivä keräsi Kaisaniemen täyteen brittiläisen Musen faneja. Loppuunmyyty keikka keräsi alueelle 21000 lipun ostanutta, ja lisäksi runsaslukuinen joukko kertyi aidatun alueen ulkopuolelle musiikista nauttimaan. Alueen sisällä tunnelma oli kuin pienillä festareilla. Tarjolla oli kaikkea kebabeista pehmikseen ja jonot Alepa-kontiin, anniskelualueille sekä vesipisteille olivat melkoiset. Ihmiset olivat kuitenkin huomattavasti selväpäisempinä liikkeellä kuin kesäfestareilla yleensä; paikalle oli selvästi saavuttu nimenomaan bändin takia.

Muse aloitti minuutilleen klo 20, kuten pitikin. Keikka avattiin massiivisella mutta vähäeleisellä Exogenesis-alkusoitolla. Matthew Bellamyn hopeinen puku välkkyi valoissa, jotka lavan sijoittelun ansiosta joka näkyivät auringonpaisteesta huolimatta. Ensimmäisenä varsinaisena biisinä kuultu Uprising sai yleisön täyteen eloon, ja meno jatkui riehakkaana seuraavat puolitoista tuntia. Yhteislaulu raikasi Uprisingin lisäksi varsinkin Supermassive Black Holen, Time Is Running Outin, Starlightin sekä encoressa kuultujen Plug in Babyn ja Knights of Cydonian aikana.

Lavan takaosaan kasattu hieno hunajakennomainen videoscreeni toimi mahtavana taustakankaana keikalle, jonka aikana joutui moneen otteeseen ihmettelemään erityisesti Bellamyn musiikillisia taitoja ja äänen loistavaa hallintaa. Biisien väleissä kuultiin erinäisiä lyhyitä sooloja ja jammailusessioita, muun muassa House of the Rising Sunia ja ihka oikeaa drum ’n bassia rumpali Dominic Howardin ja basisti Chris Wolstenholmen toimesta. Bellamy istuutui myös lavalle tuodun mustan flyygelin taakse United States of Eurasian sekä Feeling Goodin ajaksi ja antoi näytteen pianistin taidoistaan. Äänentoisto keikalla oli todella huipputasoa: kentän takaosassakin toistui kaikki täydellisesti, eikä tuulinen sääkään haitannut.

Kaiken kaikkiaan Muse tarjosi loistavan elämyksen kaikille paikalle saapuneille, eikä paikalla olleiden suusta kuulunut kuin hyvää palautetta. Oli mukava huomata, että yleisön ikäjakaumakin oli melko laaja: paikalla oli sekä nuorisoporukoita, vanhempia pariskuntia että lapsiperheitä ja kaikkea siltä väliltä. Bändi itse otti melko vähän kontaktia yleisöön, mutta eipä tällaiselta bändiltä oikein odotakaan mitään pitkiä vitsikkäitä välispiikkejä. Sydäntä lämmitti ihan riittävästi Bellamyn ”Hyvää iltaa Helsinki” ja suomenkieliset kiitokset. Lämpimän ja innostuneen vastaanoton saanut yhtyeelle jäi varmasti hyvät muistot keikasta, ja toivottavasti Muse nähdään Suomessa kiertueilla jatkossakin; bändi otetaan varmasti avosylin vastaan.

Teksti: Stiina Rasimus
Kuvat: Roni Sahari

Katso myös kuvagalleria ->