Keikkaraportti - Green Day, The Hives, Joan Jett & Blackhearts, Kyläsaari, Helsinki 08.06.2010

Konsertti- ja festaririkkaan kesän odotetuimpia vieraita oli Green Day. Bändin edellisestä vierailusta Suomeen ehti vierähtää jo 15 vuotta. Silloin yhtye soitti loppuunmyydylle Helsingin jäähallin yleisölle kolmannen levynsä Dookien menestyksen siivittäminä. Hiljaisempien aikojen jälkeen uuden suosionsa huipulla viihtyvälle, stadionkeikkoja soittavalle bändille jäähalli on kuitenkin jäänyt auttamattomasti pieneksi. Helsingin Kyläsaareen ulkoilmaan järjestettyä konserttia tulikin seuraamaan noin 26 000 -päinen yleisö. Yleisötavoitteista ehkä jäätiin, mutta eittämättä Green Daysta on kehkeytynyt ajan saatossa yksi suosituimmista rock-yhtyeistä, joka kiinnostaa ihmisiä jo ainakin toisessa sukupolvessa.

Kyläsaaren alue on melkoisessa muutosvaiheessa, ja konsertille varattu alue sen mukainen.
Toisin sanoen vain jättömaalle aidattu iso sorakenttä. Järjestelyt kuitenkin toimivat varsin mallikkaasti: sisäänpääsy sujui jouhevasti ja vesipisteet, wc:t ja anniskelualueet olivat merkattu näppärästi isoilla ilmapalloilla. Alueelta löytyi festarityyliin ruoka- ja paitakojuja sekä erilaisia pikku aktiviteettejä.

Illan ensimmäinen esiintyjä The Hives pääsi settinsä kimppuun hieman aikataulusta myöhässä. Ruotsin hauskimmat rokkarit soittivat jo varsin mukavan kokoiselle yleisölle, joka oli erittäin hyvin tunnelmassa mukana. Bändin laulaja Howlin' Pelle Almqvist hauskuutti yleisöä jutuillansa, eikä kenellekään varmasti jäänyt epäselväksi, minkä niminen yhtye lavalla esiintyi. Setti oli hyvin energinen ja perinteinen The Hives-setti, mutta kuultiinpa myös maistiainen uudesta tuotannostakin keikan aikana.

The Hivesiä seurannut, The Runawaysistä soolouralle suunnannut Joan Jett tuntui puolestaan olleen hieman väärässä tapahtumassa. Bändin uralliset tähtihetket olivat pitkälti 80-90-luvun taitteessa, joka aikaisia hittejä soitettiin puuduttavan innottomasti. Suurimmilla hiteillään Joan Jett & Blackhearts sai sentään hieman enemmän eloa illan yleisöön.

Vaihtoajat bändien välillä sujuivat varsin rivakasti, eikä suurempaa tylsistymistä yleisössä ollut havaittavissa.

Illan pääesiintyjät saapuivat lavalle Ramonesin musiikin saattelemina. Solisti Billie Joe Armstrong otti heti yleisönsä ja vauhti pysyi päällä hyvin koko kaksituntisen setin ajan. Keikan alkuun kuultiin uudempaa tuotantoa. Sekin toimi hyvin, mutta tunnelma nousi silti keikan keskivaiheilla, kun siirryttiin Dookie -levyn hitteihin. Keikka oli paljon muuta kuin suoraviivaista musisointia - se oli paukkuineen ja yleisön hauskuuttamisineen enemmänkin rock-show. Isolla showlla on helposti vaarana keikahtaa kliinisen puolelle, mutta Green Day onnistui kuitenkin säilyttämään yleisöläheisen ja spontaanin tunnun. Vaikutelmaa lisäsi keikan aikana lavalle yleisön joukosta poimitut “esiintyjät”. Vavahduttavimpina näistä vierailevista tähdistä jäi mieleen pieni lapsi, jonka kylmäpäistä esiintymistä täytyy ihmetellä, sekä täyttä kurkkua Lonview’n laulanut australialaistyttö.

Keikan aikana kuultiin myös kaksi sikermää vanhempia rock’n roll hittejä sekä saatiin mm. ihailla rumpali Tré Coolin laulua häntä hyvin pukeneissa naisellesimmissa varustuksissa ja bastisti Mike Dirntin soittoa makuuasennosta. Pitkälle ollaan siis tultu sitten punk-aikojen. Parin tunnin setin sisältäessä yli 20 kappaletta olisi tahtia voinut paikoitellen ehkä kiristääkin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvin vedetty ja viihdyttävä show, josta nauttivat niin vanhemmat Green Day-fanit kuin ihastuttavan runsaslukuinen nuorempikin yleisö.

Teksti: Varpu Jokinen
Kuvat: Kenneth Lehtinen

Katso myös kuvagalleria ->