Jyrock 2010

28.04. 2010

Indiemusiikin sisäfestivaali Jyrock juhli tänä vuonna 25-vuotista uraansa edelläkävijänä. Juhlavuoden kunniaksi itse viikonlopun ympärille lähipäiville oli koottu kaikenlaista ohjelmaa elokuvista musalounaaseen sekä näyttelyihin. Perinteisen ennakkoklubin lisäksi oli järjestetty myös päiväklubi festarilauantaille. Kaikesta huolimatta juhlahumu jäi jotenkin vaisuksi, itse festareilla se näkyi vain muutaman hassun julisteen muodossa. Jo tämän vuoden graafinen ilme oli tylsähkö ja esiintyjälista melko yllätyksetön; juhlavuoden kunniaksi olisi kuitenkin odottanut jotain spesiaalimpaa. Tosin eri genrejä oli tänä vuonna ehkä edustettuna laajemmin, kun esiintyjälistassa liikuttiin sulavasti hiphopista elektroon, punkista sooloesityksiin ja taas rockista reggaeen.

Ennakkoklubilla nähtiin kuitenkin varsin onnistuneesti valittu bändikolmikko: Aavikko, Radiopuhelimet sekä I Was A Teenage Satan Worshipper. Päiväklubilla taasen yleisöä viihdyttivät Astrid Swan, Pekko Käppi sekä Muuan Mies.

Järjestelyt Jyrockissa toimivat aina hyvin. Tällä kertaa huomion kiinnittivät erityisesti alakerran lavan valot, jotka olivat todella hienot. Lisäksi vihdoin oli saatu videokuvaa alakerran keikoilta yläkertaan ja toisinpäin, tällä saatiin luotua lisätunnelmaa. Terassilava on mukavan intiimi ja tarjoaa sopivan esiintymispaikan pienemmille yhtyeille. Yläkerran lava on hankala, jos yleisöä on enemmän: baaritiskille ei pääse eikä lavalle näe. Tilan pitkä ja kapea muoto tuskin kuitenkaan mahdollistaa muutosta tähän. Taustamusiikki keikkojen välillä oli perinteiseen tapaan loistavaa, etenkin jyväskyläläiset NS. dj:t osaavat hommansa.

Ensimmäisen festaripäivän aloitti yläkerran lavalla lupaava rockbändi The Souls ja sen jälkeen alakerran päälavan korkkasi Echo Is Your Love. Festivaali tuntui kuitenkin alkavan kunnolla vasta, kun lavalle nousi ihastuttava Astrid Swan mukanaan the Drunken Lovers bändinsä. Treeball -yhtyeestä soolouralle jatkanut Swan on nähty keikoilla aiemmin enimmäkseen yksin pianon takana, mutta nyt hän oli siirtynyt musiikkityylissä eteenpäin ja menevämpään suuntaan. Toki Swanin upea lauluääni toimi edelleen pääelementtinä, vaikkei ehkä ihan oikeuksiinsa päässytkään tällaisella keikalla. Bändikin teki työnsä kiitettävän hyvin, joten heikoksi lenkiksi jäivät tylsähköt kappaleet.

Swanin kanssa samaan aikaan terassilavalla esiintyi hiphop-artisti Pyhimys, joka oli Jyrockin tavanomaiseen linjaan verrattuna melko yllättävä esiintyjävalinta. Heikosti kantaaottava suomirap ei kuitenkaan ottanut tulta alleen ja keikka jäi laimeaksi. Pyhimyksen kappalemateriaali oli melko itseään toistavaa ja yksitoikkoista.

Perjantain viihdyttävimmän keikan soitti oululainen G-odd. Omien sanojensa mukaan astro-elektrorockiksi itseään kutsuva yhtye sai yleisön tanssimaan koko kolmevarttisen ajaksi. Kappaleet erosivat paljonkin toisistaan, mutta parhaiten yhtye toimi elektroon kallistuneena. Lauletummat garagerock-kappaleet kompastuivat juurikin laulusuoritukseen sekä tarttuvien melodioiden puutteeseen. Nämä biisit antoivat odottaa kertosäkeitä Disco 2000 –hengessä, mutta odotus oli turhaa. Kokonaisuudessaan G-odd oli varsin mielenkiintoinen tuttavuus ja vakuuttava etenkin livebändinä.

Seuraavaksi viereisellä terassilavalla jatkettiin elektron tahdissa, kun vuorossa oli Shine2009. Reginan Mikko Pykäri on vastikään laittanut pystyyn myös toisen tanssittavaa indiepoppia soittavan yhtyeen. Shine2009:n musiikki oli hyvin siistiä, huoliteltua ja tasapainoista. Välillä taustat tuntuivat kuitenkin junnaavaan paikallaan ja äänimaailma jäi kapeaksi. Ilmeisesti suurempien elektronimien jalanjälkiin yrittävä Shine2009 onnistui tuomaan mieleen ensimmäiseksi lähinnä 90-luvun poikabändit. Keikka oli kuitenkin tältä yhtyeeltä ehkä vielä vain lämmittelyä ja vauhtiin päästyään heiltä voi odottaa mitä tahansa.

Perjantai-illan ehkä mielenkiintoisin bändi oli belgialainen Mintzkov. Ensiajatus oli, että yhtye soittaa helppoa ja tarttuvaa rockia, joka sekoittuu kaltaiseensa valtavaan massaan. Nopeasti sai kuitenkin huomata taustalta löytävän tarkkaa soittoa, erikoisia käänteitä kappaleissa sekä paljon esiintymiskokemusta. Yhtyeestä jäi hieman etäinen, mutta kuitenkin positiivinen kuva.

Perjantaina viimeisenä lavalle nousi jo aivan ensimmäisessäkin Jyrockissa nähty Terveet Kädet. Näiden punkveteraanien veto oli varmasti monelle yleisöstä se illan odotetuin. Varsin vakuuttavasti Terveen Kädet esiintyikin, punkia ja meininkiä riittää edelleen.

Lauantain ensimmäiseksi esiintyjäksi oli valittu Vuk, jota katsomaan saapuikin yllättävän paljon festarikävijöitä. Varsin erikoinen mutta myös kiinnostava Vuk esiintyi tällä kertaa ilman taustabändiään, mukanaan vain polkuharmoni ja kantele. Pelkästään näillä hän sai luotua keikalle hyvin lumoavan ja herkän tunnelman. Kappaleita ei erottanut toisistaan, mutta silti keikkaa olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin. Tällä Suomen Björkillä löytyy taitoa ja uskallusta tehdä musiikkia noudattamatta mitään rajoja tai kaavoja.

Lauantaina alakerran lavan korkannut Joniveli oli oikein positiivinen yllätys, odotukset keikkaa kohtaan olivat jotain muuta kuin mitä lavalta lopulta kuului. Aikanaan Urbaanilegenda -kokoonpanosta tutuksi tullut jyväskyläläinen Joniveli oli ottanut mukaansa taustabändin ja onnistunut yhdistämään hienosti jonkinlaisen räpin rockiin. Hieman erikoista, mutta keikka oli silti aivan toimiva.

Jyrock on varsin sopiva esiintymispaikka sellaisille bändeille kuin esimerkiksi Kiki Pau. Katu-uskottavaa poppia soittavat indiepojat saivat varmuudella yleisön liikkeelle ja toki hyväntuulista musiikkia kuuntelikin mielellään. Mitään suuria omaperäisyyspisteitä yhtye ei saa, mutta eipä keikassa mitään vikaakaan ollut.

Seuraavana vuorossa oli kovin mielenkiintoinen Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi. Yhtye onnistuu olemaan samaan aikaan montaa eri asiaa, olematta silti liian omituinen. Mukaansatempaavat biisit ovat yllättäviä, levottomia, poukkoilevia, ja kuitenkin tarttuvia. Tunnelma vaihtui nopeasti punkräimeestä bossanovaan ja takaisin. Tällaiseen kokonaisuuteen tarvitaan ainakin hyvää musiikintajua sekä loistavaa soittotaitoa koko yhtyeeltä. Ehkä heistä on jopa YUP:n seuraajiksi.

Puolen yön aikaan esiintynyt porilainen Circle oli tietylle yleisölle mieluinen vieras. Rättö ja Lehtisalo on nähty vuosien saatossa Jyrockin lavoilla Circlen lisäksi useasti muidenkin kokoonpanojensa kanssa. Keikka sai selvästi aikaan hieman hämmennystä kevyempään poppiin tottuneessa yleisössä, osa taisi suosiolla odotella yläkerrassa seuraavaa bändiä. Mutta varsin vakuuttavan vedon Circle soitti eikä tuottanut pettymystä nimenomaan sitä katsomaan tulleille.

Ruotsalainen Bye Bye Bicycle palautti Circlen jälkeen yleisön takaisin Jyrockin pinnalle. Viisikko soitti viihdyttävän keikan ja oli ehkä viikonlopun discopop-bändeistä paras. Yhtye todisti taas sen, että tämä genre Ruotsissa osataan.

Viime vuoden tapaan festarit päättyivät leppoisasti, kun tällä kertaa Kaikukasti laittoi yleisön tanssimaan vielä reggaen tahdissa. Vastikään esikoisalbuminsa julkaissut joukko on imenyt vaikutteita monesta suunnasta, mutta löytänyt silti oman tyylinsä. Nukkumaan on mukava lähteä rastapäiden hyväntuulisen musiikin tahdissa jammaillen.

Jyrock onnistui hyvin tänäkin vuonna, kuten aina. Festareille on mukava tulla, kun tietää, mitä saa. Kun festivaali antaa mahdollisuuden pienemmille, vasta nousussa oleville nimille, on musiikkitarjonnasta helppo löytää uusia miellyttäviä tuttavuuksia. Vaikka juhlavuoden olisi suonut näkyvän vielä paremmin, osoitti Jyrock ainakin sen, että myös 50-vuotisjuhlia tullaan viettämään.

Teksti: Reetta Keränen ja Nina Rauvala
Kuvat: Reetta Keränen