Keikkaraportti - Kylesa & Dark Castle Helsingissä 27.4.2010

Eilen Tavastialle kävellessäni tajusin, etten ole käynyt tässä Helsingin rockpyhäkössä pitkään aikaan. Edellisestä vierailusta saattoi olla hyvinkin yli kaksi vuotta. Melko omituista siihen nähden, että käyn kymmenillä keikoilla vuoden aikana ja suurin osa on niistä Helsingissä. Nyt siihen kuitenkin tuli muutos, kun Fullsteam toi oli tuonut Suomeen yhdysvaltalaiset Dark Castlen ja Kylesan.

Dark Castle oli entuudestaan tuttu vain pikaisen MySpace tutustumisen pohjalta. Duoksi paljastunut kokoonpano murjoi valtavalla äänivallilla, vaikka kokoonpanossa ei ollut edes bassoa. Psykedeliaa, matelua ja raastavia kitarakuvioita tarjoillut Dark Castle pelasi nopeasti korttinsa loppuun ja keikka alkoikin puuduttaa puolenvälin jälkeen. Melko eleettömästi soittanut duo toimi asiallisesti lämmittelijän roolissa, mutta setti olisi voinut olla muutaman biisin lyhyempi pitääkseen kutinsa loppuun asti.

Muutaman minuutin yli kymmenen lavalle asteli Suomessa jo muutamaankin otteeseen aikaisemmin vieraillut Kylesa. Tavastian alakerta oli mukavan täynnä, ja porukka uskaltautui jo lavan välittömään läheisyyteen. Oma ensikosketus bändiin oli muutama vuosi takaperin Havoc Recordsin samplerilta kuultu Bottom Line –biisi, joka ei saanut kuitenkaan ryntäämään kauppaan ostamaan levyä. Olikin suuri yllätys, kun bändin uusin julkaisu, Static Tensions, oli jokaisen huulilla viime vuonna ja bändi teki näyttävää nousua divarista pääsarjaan. Suitsutus ei ollut suinkaan turhaa, koska levy kuului kiistatta viime vuoden parhaimpiin julkaisuihin.

Keikalla kuultiin melko sekalainen setti yhtyeen tuotantoa, joskin painopiste oli tuolla edellä mainitulla kiekolla. Itse olisin mieluusti kuullut vaikka koko levyn livetilanteessa, mutta tyytyminen oli tällä kertaa valikoituihin loistopaloihin levyltä, joista illan kohokohta itselle oli maalaileva Unknown Awareness. Rumpalina nautin myös suuresti kahden rumpalin käytöstä livetilanteessa. Tilanteen mehukkainta antia oli se, ettei hommaa hoidettu klikki korvilla vaan soitto eli läpi keikan. Joidenkin mielestä kahdesta rumpalista ei oteta kaikkea potentiaalia irti, mutta minusta homma toimi juuri näin mitä parhaiten. Taustalla tapahtui kokoajan jotain pientä viemättä kuitenkaan huomiota itse biiseistä.

Soundit Tavastialla olivat kohdillaan, joskin vokaalit jäivät hieman taustalle molempien bändien kanssa. Onneksi mukaan tuli pakattua myös korvatulpat, koska Tavastialla bändit saa vielä roiskia rokkia niin että se kuulostaakin rokilta. Ymmärrän narinan liian kovasta äänenpaineesta, mutta viime aikoina esimerkiksi Nosturilla humalainen yleisö on voinut puhua bändistä yli, mikä tuskin palvelee ketään. Kylesa viihtyi lavalla noin 45 minuuttia, mikä tuntui hieman lyhkäiseltä lämppärin soittaessa lähes saman pituisen setin. Siihen jääkin narinat illasta ja jään odottelemaan bändin seuraavaa Suomen vetoa uuden karhea Static Tension –vinyyli hyppysissäni.

Teksti ja kuvat: Roni Sahari