Keikkaraportti - Nekromantix Nosturissa 1.4.2010

Nekromantix tarjoili puolentoista tunnin annoksen ehtaa psychobillyä

Jo 20 vuotta rokannut, kaikkien aikojen tärkeimpiin psychobilly-bändeihin kuuluva tanskalais/amerikkalainen Nekromantix vieraili kahden keikan verran Suomessa pääsiäisenä. Maailmanlaajuista kulttisuosiota nauttiva yhtye nähtiin torstaina 1. huhtikuuta Helsingin Nosturissa ja seuraavana iltana Tampereen Pakkahuoneella. Edellisen kerran Nekromantix on nähty Suomessa kesällä 2002. Allekirjoittanut tsekkasi yhtyeen Nosturin loppuunmyydyllä keikalla.

Tanskassa vuonna 1989 perustettu, mutta nykyisin Los Angelesissa vaikuttava Nekromantix tunnetaan musiikkiinsa ohella kauhuelokuvien estetiikkaa lainaavasta imagostaan. Bändin symboliksi on muodostunut yhtyeen perustajan ja ainoan alkuperäisjäsenen, vokalisti-basisti Kim Nekromanin mittatilaustyönä teetetty, ruumisarkun muotoinen läskibasso.

Bändin perustaja Dan Gaarde (Kim Nekroman) alkoi soittaa rumpuja rockabilly-yhtyeessä, mutta hänen intohimonsa oli kuitenkin psychobilly ja hän siirtyikin pian soittamaan kontrabassoa. Tuohon aikaan psychobilly-skeneä hallitsivat lähinnä brittiyhtyeet ja psychobilly-fanit maailmanlaajuisesti toivottivatkin Nekromantixin uuden ja erilaisen tyylin tervetulleeksi. Nekromantixin musiikkia on kuvailtu lauseella "Elvis kohtaa Wolfmanin", joka on erittäin osuvasti sanottu. Villi lavapreesens ja tavaramerkiksi muodostunut arkunmuotoinen basso ovat todisteita että hauskanpitokin on sallittua. Yhtyeen nykykokoonpanon muodostavat Kim Nekromanin ohella kitaristi Franc sekä maailman nopeimman naisrumpalin tittelin voittanut Lux. Kolmikko pelaa hyvin yhteen. Nekromantixin ohella bändin nokkamies Kim Nekroman vaikuttaa myös muutamia vuosia sitten Tavastiallakin vierailleessa Horrorpops-yhtyeessä.

Silloin kun Nosturi on loppuunmyyty, se todellakin on täyteen pakattu. Illan aloitti vahvasti Gargoyles Over Copenhagen-kappale. Muutenkin ilta oli nostalgia voittoista, muun muassa kuultiin kappaleet Haunted Cathouse, Who Killed the Cheerleader, Sea of Red ja Nekrofelia. En muista million olisin muka ollut koko keikan ilman korvatulppia mutta ihmismassa heikensi ääntä niin että ilman ei olisi kuullut mitään, lähinnä kirkuvan fanin huutaessa korvan juuressa tuli tulppia ikävä. Nosturissa oli ahdasta, tunkkaista ja pirun kuuma. Ennen illan viimeistä biisiä ihmisiä harveni jo salista hieman enkä ihmettele, itsekin oli pakko liikkua välillä juomaan vettä. Tiskille oli turha yrittää jonottaa, joten vessan vesihana sai luvan kelvata. Mutta huolimatta fyysisistä olosuhteista ja siitä että kymmenen senttiä lisäpituutta olisi taannut paremman näkö- ja kuuloyhteyden, otti yhtye yleisönsä. Tämän tyylin keikoissa on se hauska puoli, että sitä tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Makaaberi musta huumori puree suomalaiseen yleisöön ja musiikkityyli saa muuten niin jäykän kansan peräti jopa heiluttamaan peppua eikä aina vain sitä niskaa.

Vaikka kaikki Nekromantixin albumit ovat olleet matalanbudjetin äänityksiä, ne on julkaistu pienillä indie-levy-yhtiöillä, eikä levyjen mainostamiseen ole käytetty juurikaan rahaa, on Nekromantix saavuttanut maailmanlaajuisen hyväksynnän ja keikkaillut niin Euroopassa, USA:ssa kuin Japanissakin. Vuonna 1994 ilmestynyt Brought Back To Life- albumi nimitettiin ehdokkaaksi Grammy-palkinnon saajaksi, ollen näin ainoa psychobilly-levy, joka on sinne asti koskaan yltänyt. Levyä pidetään yhtyeen mestariteoksenan ja täydellisenä albumina. 2000-luvun alusta lähtien Hellcat Recordsille levyttäneen Nekromantixin viimeisin albumi ”Life is a Grave & I Dig It” ilmestyi vuonna 2007.

Bändin tarina on jo jatkunut pari vuosikymmentä ja yhtye keikkailee edelleen ympäri maailmaa, mutta mikä tärkeintä, bändin filosofia on yhä edelleen sama: ”pidä hauskaa, äläkä pidä mitään pyhänä”.


Teksti: Maria Jaskari