Keikkaraportti - Lacuna Coil Helsingissä 15.2.2010

Italialainen Lacuna Coil lienee maansa parhaiten tunnettu metallibändi. Bändi on ollut mukavassa kaupallisessa nosteessa Comalies-albumista lähtien. Omalta osaltansa bändi sai vetoapua Evanesencen ja Within Temptanionin kaltaisilta kevytheviyhtyeiltä, jotka olivat muutama vuosi takaperin erittäin suosittuja.

Valitettavasti albumien laatu on laskenut tasaiseen tahtiin. Bändin ensimmäinen ep oli häikäisevän herkkä ja kaunis tuotos. Ep:ssä oli voimakkaasti samanlaista tunnelmaan kun The Gatheringin erinomaisessa Nightime Birds-albumissa. Esikoisalbumi In a Reverie ja kakkoskiekko Unleashed Memories olivat myös varsin onnistuneita ja tasapainoisia tuotoksia.

Comalies-albumi viitoitti tietä bändin musiikin yksinkertaistamiseen ja suurempien yleisöjen äärelle pääsemiseen. Bändi on onnistunut tavoitteessaan Karmacodella ja uusimmalla Shallow Life-albumilla. Valitettavasti sisältö albumeilla on erittäin lähellä yhdentekevää perusheviä.

Nosturissa Lacuna Coilin lämppäreiden virkaa hoitivat kotimainen Blackstar Halo ja yhdysvaltalainen Dommin. Blackstar Halo jäi valitettavasti näkemättä, mutta ulkonäöllisesti hieman Misfits-henkisen Domminin loppurutistus tuli tarkastettua. Domminista jäi valitettavasti varsin yhdentekevä maku, ja erittäin väsynyt versio jo valmiiksi kuolemaan asti soitetusta Cutting Crew-hitistä I Just Died In Your Armsista lopetti sen vähäisenkin kiinnostuksen yhtyeen seuraamiseen.

Hieman yli yhdeksän Lacuna Coil asteli noin 400-päisen yleisön eteen. Cristina Scabbian ja Andrea Ferron luotsaama ryhmä sai yleisön mukavasti mukaan jo ensimetreillä Survive-kappaleella. Keikkaa jatkettiin Underdogilla, Closerilla, I'm Not Afraidilla, Fragments of Hopella ja Tightropella. Yleisö vaikutti erittäin hyväntuuliselta ja jaksoi elää bändin mukana hyvin keikan läpi.

Bändi esiintyi hyvin ja ammattitaitoisesti. Soundit olivat Nosturissa tällä kertaa erittäin kohdallaan ja mukavan tanakat. Scabbian esiintyminen ja läsnäolo olivat hyvällä tasolla, samoin naisen ääni toimi erittäin hyvin livenä. Bändin esiintymisen ainoa kauneusvirhe oli Andrea Ferron hieman euroviisumainen live-eläytyminen ja -olemus. Miehen vokaaliosuuksien tarpeellisuudesta bändin musiikissa voidaan olla montaa mieltä, mutta miehen kunniaksi on todettava, että Senzafine-kappaleessa miehen tulkinta on kohdallaan, antaen kappaleeseen sopivaa voimaa ja tunnetta.

Settilista painottui illan aikana pääsääntöisesti Shallow Life ja Karmacoden materiaaliin; yllättäen yleisö tuntui reagoiva parhaiten kappaleisiin, jotka eivät löydy kyseisiltä kiekoilta.

Ennen keikkaa päättäviä Not Enough, Spellbound ja Our Truth kappaleita bändi tarjoili oman tulkintansa Depeche Mode hitistä Enjoy the Silence. Kappalevalinta ja tulkinta oli valitettavasti yhtä jännittävä kuin Domminin Cutting Crew versionti.

Lacuna Coil ei nykyisellään tarjoa kovin jännittäviä elämyksiä levylautasella, mutta livenä ryhmä vakuuttaa ja tarjoaa yleisölleen mitä ovat tulleet hakemaan. Hyvä niin.

Teksti ja kuvat: Kenneth Lehtinen