Keikkaraportti - The Sounds Pakkahuoneella 16.12.2009

Ruotsalainen The Sounds teki varsin komean läpimurron ensimmäisellä albumillaan Living in Americalla. Albumi sisälsi varsin hittipainotteista ja menevää pop-rockia. Levyä seurannut Ruisrockin keikka on jäänyt mieleen yhtenä huonoimpana keikkana koskaan. Tyyli oli kunnossa ja makeilunapit kaakossa, mutta koko bändi tuntui soittavan täysin eri tahtiin.

Living in Americaa seuranneet Dying to Say This to You ja viimeisin the Crossing the Rubiconin eivät ole bändin suosiota hidastaneet. Suosiosta kertoo myös nopeasti loppuunmyydyt Suomen keikat.

The Soundsin lämppärinä Pakkahuoneella yleisölle esiteltiin duo Matt & Kim. Rumpuja ja syntsia sotkenut kaksikko tarjosi iloisesta ja rempseästä olemuksesta huolimatta varsin yhdentekevän musiikillisen kokemuksen, sama rumpukomppi toistui yhdessä paksun syntikkavallin lyriikoiden polkiessa syväluotaavassa jee jee, jee jee!-maailmassa. Minimalismissa ei ole mitään vikaa tekeehän kotimainen folk-punk kaksikko Jaakko & Jay samantyylisellä konseptilla erittäin vaikuttavia keikkoja. Mattin & Kimin musiikillinen sisältö oli yksinkertaisesti vain erittäin ohut.

The Sounds saadaan lavalle puoli tuntia ilmoitetusta alkamisajasta myöhässä, puoli yksitoista. Myöhästymiseen syynä oli ilmeisesti Pakkahuoneen narikan ongelmat. Ruotsalaiset polkevat keikan käyntiin mm. Queen of Apologylle, Seven Days a Weekillä ja No One Sleeps while I’m Awake:llä. Pääosin parikymppisistä nuorista koostuva yleisö on ensimetreistä lähtien kädet pystyssä riehakkaasti mukana. Yleisö jaksaa heiluttaa käsiään ja tanssia loppuun asti bändin mukana ja erityisesti My Loverin, Beatboxin ja Living in American aikana on koettavissa ylitsevuotavaa hurmosta.

Keikan äänentoisto on hyvin kohdillaan ja bändiä on erittäin upea kuunnella. Pakkahuone on muutenkin parhaita isohkoja konserttipaikkoja tässä maassa, valitettavasti salin iso koko rajoittaa järjestettävien keikkojen määrää.

Hyvä on illan pääesiintyjäkin. Ruisrockissa koettu karmeus on poissa. Bändistä on kasvanut erittäin hyvä esiintyjä ja ulkomusiikillisetkin tekijät ovat vieläkin kohdallaan. Maja Ivarssonista on kasvanut varsin sähäkkä keulakuva bändille. Näyttävyydestä huolimatta naisen äänessä ja olemuksessa on sopivaa jätkämäisyyttä ja räkäisyyttä, jota rock-bändin keulille tarvitaan.

Bändin lopetellessa Hope You´re Happy Now:lla mielessä pyörii, mitä The Soundsista pitäisi olla oikeasti mieltä? Bändin musiikki on yhtä syvällistä kuin saippuasarjat, mutta bändi on silti erittäin viihdyttävä ja energinen livenä, ja musiikki on kuitenkin tanssittavan viihdyttävää. Ehkä kaiken ei tarvitse olla lopulta niin maailmoja syleilevän syvällistä. The Sounds on lopulta kuin vaahtokarkki pehmeä, sokerinen ja aavistuksen hupsu. Ei siis hassumpi tuote.

Teksti ja kuvat: Kenneth Lehtinen

Katso myös kuvagalleria ->