Keikkaraportti - The Wildhearts Nosturissa 10.12.2009

The Wildhearts on aikamme merkittävämpiä rock-yhtyeitä, joka kestää helposti vertailun mihin tahansa klassiseen rock-yhtyeeseen. Bändin nokkamies Ginger on häkellyttävän luova, monisäikeinen ja tuottelias biisinkirjoittaja. Niin The Wildhearts kuin Gingerkin ovat kriitikoiden, kanssamuusikoiden ja intensiivisten faniensa armoitettu suosikki. Tilannetta kuvaa hyvin se, että Ginger sijoittui kolmella levyllään Sue-lehden 2000-luvun kymmenen parhaan albumin listalle.

The Wildheartsit pysähtyivät uuden Chutzpah!-levynsä tiimoilta kolmen keikan ajaksi Suomeen. Lämmittelijän roolia keikalla hoiti kotimainen Souls-yhtye, jonka perinteisiin nojaava rock toimi hyvin myös Nosturissa. Yhtyeen kappaleiden osalta laatu on kohdallaan, mutta rumpalia lukuun ottamatta bändin esiintymisessä on vielä hiomisen varaa. Soulsin hyväntuuliseen musiikkiin hieman poissaoleva ja minimalistinen esiintyminen sopii huonosti. Lisää riehakkuutta esiintymiseen kaivattaisiin.

The Wildheartsin aloittaessaan vetoa Wildhearts Must be Destroyed albumin Vanilla Radio -kappaleella on huomionarvoista, kuinka hyvä nykyinen bändin kokoonpano on. Scott Sorry sopii bändiin täydellisestä riehuvan bassottelunsa kanssa.

Setin aikana bändi paiskaa ilmoille mm. Revolution Will be Televised, Sick of Drugs, Suckerpunchin, 29xPainin, Headfuckin, Jackson Whitesin ja uuden levyn nimikkoraidan Chutzpahin, jossa kiteytyy täydellisesti koko Wildheartsin ydinajatus. Sekava, monipuolinen ja räjähtävä kokonaisuus.

Keikassa on intiimin perhejuhlan tunnetta, bändi on hyvätuulinen ja Ginger ja Scott höpöttelevät enemmän tai vähemmän sekavia fanien kantaessa snapseja bändille nautittavaksi. Snapsien uhriksi joutuu erityisesti Richie, joka selviytyy illan tehtävistään kiitettävästi. Bändin lopettaessa energistä keikkaansa ei voi olla kuin tyytyväinen, että tähän maailman aikaan on mahdollisuus löytää kaiken sen geneerisen tusinarockin keskeltä näin kirkas timantti.

Haasteena bändillä on laajemman kuulijakunnan löytäminen, suuremman kaupallisen menestyksen vielä välttäessä yhtyettä. Chutzpah!-albumin sinkuksi valitussa The Only Onessa on selkeällä ja melko perinteisellä olemuksella yritystä hakea perinteisemmästä radiorockista kiinnostuneet kiinnostavamman musiikin äärelle. Toivottavasti massat liikahtavat, sillä monipuolisuuden kuuluisi olla hyvä, eikä este suuremmalle menestykselle.

Teksti ja kuvat: Kenneth Lehtinen

Katso myös kuvagalleria ->