Keikkaraportti - Hardcore Superstar Suomessa

Ruotsalainen Hardcore Superstar ei ole urallansa saannut mitään ilmaiseksi. Suomalaisille musiikkimedioille rockretkue on saannut kääntää toista poskeansa siihen mittakaavaan asti, että luulisi poikien poskia jo punottavan ja helottavan. Hardcore Superstar on saamasta kritiikistänsä huolimatta sukupolvensa monipuolisin ja merkittävin uusi glam-yhtye. Bändiin kohdistettu kritiikki olisi sopinut paljon paremmin hyvin tunnettuihin ruotsalaiskolleegoihin.

Monipuolisuutensa ja lahjakkuutensa bändi osoitti neljällä ensimmäisellä albumillansa.Bändiltä on levyillänsä taittunut moitteettomasti ns. Action Rock, häpeilemättömän herkkullisesti svengaava 60-luvun tunnelmat kuin suuremmat yleisöt tavoittanut Mötley Crue/ Ratt -tyylinen aggressiivisempi rymistely. Uransa parhaan tuotoksen bändi teki kuitenkin toisella levyllä Thank You (For letting us be Ourselves) sulattamalla Guns 'n Rosesin ja Hanoi Rocksin parhaat puolet täydellisesti yhteen. Livebändinä Hardcore Superstar on aina ollut armottoman energinen ilmestys.

Hardcore Superstar saapui joulukuussa Suomeen minikiertueelle ja festarit.org päätti tarkastaa bändin loppuvuoden livekunnon Klubilla ja Tavastialla. Molemmat keikat olivat käytännössä loppuunmyytyjä.
Hardcore Superstarin päästessä lauteille oli illan juoni nopeasti selvilllä, keikat tulisivat olemaan rockin juhlaa. Bändin energinen ja liikkuva esiintyminen tai pikemmin riehunta kun ei jätä ketään kylmäksi. Bändin laulaja Jocke Berg on a-luokan rockvokalisti, näilläkin keikoilla mies ei pahemmin ehtinyt pysähtymään, vaan piiskasi itsensä ja yleisön aivan näännyksiin asti Vick Zinon kompatessa eloisalla kitaroinnillaan.

Bändin reilun tunnin pituisten settien aikana keskityttiin kolmeen viimeiseen albumiin, erityisesti uusimpaan Beg For It -albumiin.
Setteihin mahtuivat mm. We Don´t Celebrate Sundays, Beg for It, My Good Reputation ja Into Debauchery kaltaiset hitit. Yhtyeen vanhempia faneja lämmitti eräänlaisena Standin on the Vergen introna soitetetulla Shame, jonka kuuluisi olla yhdessä Dear Old Famen ja Honey Tonguen kanssa edelleen ohjelmistossa. Tuntuu käsittämättömältä, että tämän luokan mestariteokset eivät mahdu settiin, vaikka soittamalla ne sitten hieman raskaammalla kädellä niin, että ne vastaisivat bändin nykyistä imagoa.

Hardcore Superstarille on näidenkin keikkojen perusteella helppo povata valoisaa tulevaisuutta ja tähtien ollessa kohdalla bändin nimi tullaan liittämään alan suuruuksien rinnalle, eikä muistaaman pelkästään Michael Monroen ja Nikki Sixxin vaatekaapin kopioinnista, kuten muilla genren uudemmilla bändeillä taitaa olla kohtalona.

Teksti ja kuvat: Kenneth Lehtinen

Katso myös kuvagalleria ->