Keikkaraportti - Marilyn Manson Helsingissä 11.11.

ROKIN KAUHUKAKARAN LAISKAN PULSKEA VETO

Vastikään tänä kesänä uuden The High End of Low nimeä kantavan levynsä julkaissut Marilyn Manson saapui Helsinkiin peruutuksista vellovista huhuista huolimatta. Keskiviikko 11.11. oli levyn nimeä kantavan kiertueen Euroopan ensimmäinen pysähdyspaikka, Ruotsin ja Norjan keikkojen peruuntuessa "aikataulumuutosten" takia. Muuta selitystä ei herunut. Vierailu oli Mansonin neljäs kerta Suomessa, edellisen kerran herraa näki ja kuuli vajaat kaksi vuotta sitten Eat Me, Drink Me -kiertueella 2007.

Lämppärinä toimi suomalaisen industrial metallin nouseva nimi, Vanity Beach. Klubeilla varsin vauhdikkaasta lavapreesensistä tunnettu yhtye soitti ensi kertaa näin suurella lavalla Suomessa mikä näkyi pienenä alkukankeutena. Mutta viimeistään biisin Batcave myötä varsin kiitettävästi jo paikalle saapunut yleisö lämpeni. Mainio ja tyyliltään sopiva valinta lämmittelijäksi.

Pahaa enteilevä intro paljasti punaisena hohkaavan verhon pudottua savun keskeltä pitkänhuiskean mustiin pukeutuneen mister Mansonin. Ei puujalkoja, ei puhujanpönttöä, ainoastaan lasersäteillä varustetut hansikkaat kädessään. Manson jatkoi edellisen kiertueen tyyliä jolloin show on vähäisempää ja musiikki tärkeämpää. Kaiken kaikkiaan biisien välit saatiin täytettyä muutamilla asun ja taustalakanoiden vaihdoilla, savu- ja valoefekteillä, lentävällä paperisilpulla sekä läjällä f-sanoja. Herran asuvalinnat koostuivat lähinnä erilaisista hatuista ja takeista jotka eivät tosin kauaa päällä pysyneet. Poissaoloaan loistivat sukkahousut, korsetit ja muut härpäkkeet. Kaukana ollaan Mansonin ensimmäiseltä vierailulta vuoden 2001 Guns, God and Government -kiertueella jolloin show:lla oli iso osa. Harkittu ja harjoiteltu esitys oli kuitenkin jatkuvasti lavalla juoksevien assistenttien myötä. Sen verran armeliaasti herra kohteli Suomen lippua että pyyhki sillä perseensä sijaan hikikarpaloita otsaltaan.

Dried Up, Tied and Dead to the World -kappeleen aikana Manson otti kitaran kauniiseen käteensä, joskin laulu ja soittaminen eivät ihan yhtä aikaa sujuneet. Muutoinkin laulu kärsi koko keikan ajan "osumistarkkuudesta" mikrofoniin.

Manson vältteli turhia löpinöitä, mitä nyt pari vitsiä saatiin kuulla. Toisaalta kontakti jäi etäiseksi, lukuun ottamatta niille eturiviin pakkautuneille faneille joiden eteen mies laskeutui laulamaan The Dope Show:n. Huikkasi vielä lavalle palattuaan kuinka suomalaiset tytöt yrittivät raiskata hänet ja sekös kuulemma passaa. Dope Show:n ja yleisössä pyörimisen jälkeen yleisön ja lavan välinen kemia alkaa viimein lämpenemään. Sieti alkaakin keikan ollessa tässä vaiheessa jo yli puolen välin.

Uudelta levyltä soivat kappaleet Devour, Four Rusted Horses, We're From America, ja Pretty as a Swastika. Suomenkin radiossa paljolti soitettu uuden levyn ensimmäinen single Arma-goddamn-motherfuckin-geddon jäi väliin, mikä oli sinänsä sääli, keikka olisi voinut tarvita paria nopeampaa rallia. Paria muutakin hittibiisiä jäi kaipaamaan. Encorea varten jouduttiin jo vähän herättelemäänkin yleisöä.

Kaiken kaikkiaan keikasta jäi yleislaiska fiilis. Esityksestä tuli mieleen vähän kuin köyhän miehen Nine Inch Nails-veto. Marilyn Manson on tehnyt itsensä tunnetuksi shokeraavuudellaan, hän on astunut monien varpaille ja suututtanut lähes kaikki mahdolliset tahot. Paljon on muuttunut yhtyeen suosituimmasta ajasta jolloin keikkoja protestoitiin ja yhtyettä sensuroitiin. Manson haluaa haastaa ihmisten oman kykyyn ajatella painavista asioista ja hän haluaa voida tehdä pointtinsa selväksi ilman shokkielementtejä lavalla. Tämä hänelle suotakoon, biisit ovat loistavia eivätkä tarvitse ylimääräistä teatteria joskin silloin tarvitaan energisempää otetta lavalla oloon sekä enemmän kontaktia kuuntelijoihin.

Faneille tosin on varmasti aika se ja sama vaikka herra laulaisi kaikki biisit sohvalla istuen, kai sillekin jokin symboliikka keksittäisiin. Silti keikan aikana tunsi välillä olevansa jossain muualla kuin rokin kauhukakaran performansissa. Todettakoon miehen omien sanojen mukaan "There are two things in this world that aren't dead yet. Rock & roll and Marilyn Manson". Toivotaan niin.

Settilista:

1. Cruci-Fiction in Space
2. Disposable Teens
3. Pretty as a Swastika
4. The Love Song
5. Irresponsible Hate Anthem
6. We're From America
7. Devour
8. Dried Up, Tied and Dead to the World
9. Coma White
10. The Dope Show
11. Four Rusted Horses
12. Rock is Dead
13. Sweet Dreams (Eurythmics koveri)
14. Rock 'n' Roll Nigger (Patti Smith koveri)

Encore:

15. If I Was Your Vampire
16. The Beatiful People

Teksti: Maria Jaskari & Albert Orma