Keikkaraportti - The Real McCoy Band Tampereella ja Helsingissä

The Real McCoy Band Tampere Klubi 8.11. ja Helsinki Nosturi 10.11.

Andy McCoyn uraan on kuulunut voimakkaasti arvaamattomuus. Välillä mies on kiiltävän kirkas timantti kitaran varressa, toisinaan arvaamaton menneisyyden varjojensa vanki. Leikillisesti voidaan sanoa, että jos arvaamattomuus olisi tuotemerkki, Andy McCoy olisi sen haltija.

The Real McCoy Bandin koostumus herätti itselläni paljon kysymyksiä, mutta myös uteliasta kiinnostusta. Askarruttavia asioita olivat settilistoihin valittavat kappaleet sekä huoli vokaaliosuuksien laadusta. Dan Lagerstedt kun on kohtalainen taustalaulaja, mutta mielestäni varsinaiseksi bändin ykkösvokalistiksi turhan yksipuolinen.

TRMB:n livekuntoa oli Klubille kerääntynyt katsomaan mukava määrä muitakin uteliaita, vaikka keikka ei ollutkaan loppuunmyyty. Helsingin Nosturissa oltiin hieman suuremmalla ja innokkaammalla joukolla liikenteessä.

Keikat saatiin käyntiin luvatunlaisesti yhdeksältä McCoyn astuessa lavalle ja loppubändin seuratessa lavalle miehen akustisen soolon aikana. Keikan alkaessa Klubilla loistavilla Mind Over Matter, Born Again Electric, Strung Out -kappaleilla ja Hanoin klassikolla Malibu Beach oli silmiinpistävää, kuinka hyvä sisäinen bändin kemia lavalla oli. Bändi oli hyväntuulinen, vaikka keikan alkupuolella yhteissoitto olikin hieman vielä hukassa. Keikan puolivälin jälkeen bändi tuntui todella löytävän toisensa ja myös yleisönsä. Nosturissa yhteissoittoon oli löytynyt jo vankempi ote ja keikka oli varsin viihdyttävää katsottavaa jo ensimetreiltä.

Settilista oli hyvällä maulla koottu. Andyn soolotuotannosta keskityttiin Too Much Ain’t Enough ja Building on Tradition -albumeiden materiaaliin ja sen jälkeiseen materiaaliin. Suicide Twinsistä, Cherry Bomzista ja Shooting Gallerysta ei kappaleita valitettavasti mahtunut setteihin mukaan. Hanoi Rocksin tuotannosta oli valittu mukaan jo mainittu Malibu Beach sekä Ice cream Summer, 11th Street Kids, Mental Beat, In Year ’79 / Problem Child että encoreissa kuultu Taxi Driver.

Erityispisteet bändille siitä, että CCR-coveri Up Around the Bend jätettiin soittamatta. Kappale kun on allekirjoittaneen mielestä Hanoi Rocksin huonoimpia levytyksiä. Hanoi Rocksin kappaleiden tulkinta oli jätetty pitkälti Chris Shiflettin harteille. Chris hoiti Hanoin kappaleiden laulamisen suurella rakkaudella, ja miehestä todella huokui poikamainen innostus laulaessaan Hanoi-klassikoita Klubilla. Chrisin tulkinta sai huomattavasti lisää raivokkuutta Nosturin lauteilla. Andyn soolotuotannon esittämisessä suurimman vastuun vokalisoinnissa kantoi Dan Lagerstedt.

Bändin lopetellessa keikkojansa Train Kept a Rollingilla päällimmäinen tunne oli tyytyväisyys ja hyväntuulisuus. Hyvää rehellistä ja tyylikästä rokkia ei ole koskaan liikaa tarjolla. Hanoin paluuaikana settiin mahtumattomat sooloklassikot soivat keikalla ajattoman tyylikkäinä.

TRMB:n esiintymisessä suurimmaksi puutteeksi jäi vahvan ja selkeän ykkösvokalistin puute. Year 79 / Problem Childin aikana nähtyä bändin yhteislaulua olisi voinut hyödyntää esiintymisessä enemmän paikkaamaan puutetta.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä bändi olisi saanut studiossa aikaan, mutta harmillisesti bändin ura loppui yllättävästi jo kolmannen konsertin jälkeen. Alkuperäisenä lopetuksena arvostelulle oli tarkoitus kirjoittaa ”bändin kemioiden ollessa tällä tasolla on lupa odottaa tulevaisuudessa hyvää” . Valitettavasti tämä lause jäi tarpeettomaksi.

Teksti ja kuvat: Kenneth Lehtinen

Katso myös kuvagalleria ->